Kun vallankumous syö lapsensa

Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, julistavat näyttämön yllä hehkuvat neonvalot. Myöhemmin määrettä tarkennetaan: ”Mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Siinä tiivistettynä George Orwellin (1903–1950) Eläinten vallankumouksen ydin. Allegorinen romaani kuvaa maatilaa. Eläimet kaappaavat vallan ihmisiltä ja perustavat tasa-arvoiseksi tarkoitetun yhteisön, joka päätyy Napoleoniksi nimetyn ison karjun hirmuvallan alaisuuteen. Kertomuksen taustalla oli pettymys, jota Orwell koki Venäjän vallankumouksen käännyttyä Stalinin sortohallinnoksi.

Kun libretisti Ian Burton ja venäläissyntyinen, vuodesta 2004 Ranskassa asunut säveltäjä Alexander Raskatov (s. 1953) alkoivat työstää Eläinten vallankumouksesta oopperaa, lähtökohta oli epäilemättä Stalinin ajan rinnastaminen Venäjän nykyhallintoon. Suomen ensi-illan aikaan ajatukset saattoi kuitenkin kääntää myös päinvastaiseen ilmansuuntaan.

Suomen Kansallisoopperan Eläinten vallankumous on syntynyt yhteisproduktiona Hollannin kansallisoopperan, Wienin valtion­oopperan ja Palermon Teatro Massimon kanssa. Kantaesityksensä teos sai Amsterdamissa maaliskuussa 2023. Kansallisoopperalle uusi ja ajankohtainen teos merkitsee selvää taiteellisen profiilin terävöitymistä. Teos nähdään Damiano Michieletton alkuperäisenä ohjauksena, jonka Meisje Barbara Hummel on toteuttanut.

Eläinten vallankumouksessa herää eloon groteski maailma, jota hallitsevat ilmaisukeinojen liioittelu ja kärjistys. Erilaiset alistamisen keinot luovat tihenevää draamaa, jossa paha ei saa palkkaansa. Esitykselle on annettu 16 vuoden ikärajasuositus sekä varoitus rajusta kuvastosta ja kielenkäytöstä.

Raskatovin musiikki vastaa tapahtumien groteskeihin ja julmiin käänteisiin rikkaalla ilmaisukeinojen kirjolla. Yksittäisten tilanteiden mitä vaihtelevimmat sointiefektit ovat taidokkaasti luotuja, ja erinomaisessa iskussa ollut Kansallisoopperan orkesteri toteutti ne Bassem Akikin johdolla sekä tarkasti että ilmaisuvoimaisesti.

Yhden musiikillisen dramaturgian perinteisen tehokeinon Raskatov on – kenties tietoisesti – jättänyt käyttämättä. Kyse on enemmän fragmentaarisesta hetkien musiikista kuin pitkäjänteisistä kaarroksista, jolloin jännitteen vähittäisen kiristymisen ja laukeamisen luomia katharsiksen tuntoja musiikissa ei ole.

Laulajille Raskatovin musiikki tarjoaa erilaisine epätavallisine laulutekniikkoineen huikean haasteen. Oopperan perinteistä kaunolaulua ei juuri kuulla. Esitystä hallitsevat vahvasti tyylitellyt, kärjistetyt ja äärimmilleen viedyt mutta sisällön kannalta perustellut lauluilmaisun keinot.

Haasteista huolimatta pääosin ulkomaisista vierailijoista koostunut solistikunta selvisi sekä vokaalisesti että näyttämöllisesti upeasti tehtävistään. Oopperassa on pitkälti toistakymmentä enemmän tai vähemmän samanarvoista roolia. Kyseessä onkin enemmän ensemble-ooppera kuin perinteinen muutaman keskushenkilön ympärille kietoutuva draama, vaikka Stalinia henkilöivä Napoleon (Roman Ialcic) nouseekin draaman ydinhahmoksi.

Näyttämöllisenä kokonaisuutena Eläinten vallankumous on henkilöohjausta, lavastusta ja puvusta myöten vahva, kaikessa groteskeriassaan omalle tyylilajilleen uskollinen toteutus, ei veret seisauttava mutta ajatuksia ja tunteita herättävä.

Ooppera päättyy etäännyttävään epilogiin, yleisölle suunnattuun pienen solistiryhmän loppulauluun. Siinä iloitaan pariinkin kertaan, että ”tällä tarinalla on onnellinen loppu”. Sopii toivoa. 

George Orwell: Eläinten vallankumous. Musiikki: Alexander Raskatov: Libretto: Ian Burton. Suomen Kansallisooppera (Helsinginkatu 58, Helsinki) 6.5. asti. Ensi-ilta 28.3.2025.