Omilla säännöillä
Keskiyön auringosta ikuisuuteen -elokuvan kauneuden tavoittelu johtaa umpikujiin, Tero Kartastenpää kirjoittaa.
2
MIN
Vaatesuunnittelija Paola Suhonen lähti opiskelemaan elokuvaa Yhdysvaltoihin vuonna 2008. Opiskelijoiden kanssa syntyi manifesti ”true fictionille”. Keskiyön auringosta ikuisuuteen noudattaa säännöstöä.
Kuvattu oikeissa paikoissa – ei studiota.
Kuvattu kronologisessa järjestyksessä – tunteellisen jännitteen kehitys.
Pitkiä kuvia – hiljaisia hetkiä.
Hetkiä ajassa – ei aina tyypillistä draaman rakennetta.
Parinkymmenen kohdan julistus toistaa itseään jo alkupuolella, ja myös elokuva noudattaa tätä periaatetta. Kitaramies (Mikael Rautasalo) kävelee Kallion katuja. Vaatekaupan pitäjä (Alina Tomnikov) lähtee julkkispiirien keskeltä automatkalle. Liftarin kanssa alkaa matka Satakunnasta Itä-Suomeen. Pari vierailee hylätyissä taloissa ja autioilla uimapaikoilla.
Suhosen haavemaassa kaivoskylästä voi ostaa vanhuksilta vintagevaatteita ja syrjäkylän baarissa pitkätukka soittaa kitaraa.
Tuotantoyhtiö Ivana Helsingin kuvausryhmä tallensi tapahtumat oikeassa järjestyksessä kuvausreissulla vuonna 2021. Parhaiten tavoitetaan vetkuttelun tunnelma.
Alkupuolella vilahtaa itseään hassusti esittäviä julkkiksia kuten Freeman ja Anna-Leena Härkönen. Lopun sivuhahmot jäävät häiritseviksi ylinäyttelijöiksi.
Filosofia / ideologia tarinassa.
Kokenut Tomnikov ja debytoiva Rautasalo luovat rauhallisesti lähentyvät matkaajat, mutta romanttista jännitettä ei saada aikaan.
He heittävät viisauksia vapaudesta ja positiivisuudesta. Jutustellaan niin paljon musiikin tekemisestä, että tuntuu kuin matkattaisiin pikkubändin keikalle. Yhteiskunnalliset julistukset maistuvat paperilta.
Tunnelma – keskeinen.
Kuvataan oikealla filmillä.
Luonnollinen valo.
Kesäyö siivilöityy nätisti kuvaaja Olli Koivulan 16-milliselle filmille. Leikkauksessa ei saada uusinnettua uuden aallon rytmiä. Kyllikki Saaren murhan sotkeminen baaritakaumaan kompastelee pahasti. Myös lapsuuden alkoholismikuvaus näyttää valistusfilmien dramatisoinneilta.
Elokuvasävellykset on kielletty, mutta soundtrack tukahdutetaan tuottaja Olli Happosen ja Suhosen uimavedenlämpöisellä indiellä.
Emotionaalisesti vaikuttava, todellinen kauneus.
Pakkonostalginen ”todellisen” kauneuden tavoittelu ajaa 149-minuuttisen matkan niin syviin umpikujiin, ettei sillä ei ole mitään mahdollisuutta olla tunteellisesti vaikuttava.
Paola Suhonen: Keskiyön auringosta ikuisuuteen. Elokuvateattereissa 12.12. ★★