Kuivuuden katkerat hedelmät
Tosipohjainen ekokatastrofin kuvaus on lähes fyysinen kokemus, Matti Komulainen kirjoittaa.
2
MIN
ollie on tekniikasta kiinnostunut tyttö, jonka isä on pyörittänyt yli 20 vuotta tasangon tehokkaimmalla moottorilla varustettua vesiasemaa. Senkään puhti ei vain riitä enää kasteluun, kun sateet jäävät tulematta.
Eeva Meltion Hiekka on tosipohjainen sarjakuvaromaani Yhdysvaltain Keskilännen 1930-luvun luontokatastrofista. Kuivuus, yksipuolinen viljely sekä niistä johtunut tuulieroosio tuhosivat maatalouden yli Suomen kokoiselta pinta-alalta. Lamakausi kärjisti ongelmia, ja miljoonat ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan.
Aihe on tuttu Woody Guthrien folklauluista, kuvajournalisti Dorothea Langen otoksista ja John Steinbeckin romaanista Vihan hedelmät.
Meltio kertoo tarinansa nuoren naisen näkökulmasta. Perhetragedia ajaa Ollien öljynporaajien apulaiseksi, vaikka isänsä mekaanikon lahjat perineellä naisella olisi kapasiteettia muuhunkin. Pölymyrskyt jaksottavat kulkua, kun Ollie etsii omaa tietään koettelemusten keskellä.
Meltio on performanssitaiteilija, joka kiinnostui sarjakuvailmaisusta luettuaan Tommi Musturin toimittamia Glömp-antologiakirjoja. Hänen esikoisteoksensa Pedot (2015) käsittelee ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Sarjakuvanovellien kokoelma julkaistiin vuonna 2017 ranskaksi nimellä Animaux.
Hiekka syntyi pölymyrskyjä kuvaavan tv-dokumenttisarjan inspiroimana. Varhaisen sarjakuvaversion lisäksi graafikko-kuvittaja on työstänyt aiheesta piirroksia, animaatioita ja öljymaalauksia.
Taiteilijayhdistys Kutikutin ryhmänäyttelyssä Ljubljanassa lokakuussa 2023 oli esillä Meltion viiden maalauksen sarja maanviljelijästä, jonka elinkeino pyyhkiytyy pölyksi.
Hiekka on vangitseva sarjakuva-albumi. Kovien kangaskansien karhea pinta ja murrettu väripaletti virittävät tunnelmaan. Kuvien valo tuntuu suodattuvan kuin pölyisen ilman läpi, ja ihmisten asuissa on samoja maan tomun sävyä.
Tarinan kohtalonomaisen alistunut mielenmaisema asettuu samaan horisonttiin. Kun toivo on menetetty, jopa sateentekijää siedetään, vaikka tästä ei ole sen enempää apua kuin rukoilusta.
Meltio rytmittää kerronnan säntilliseen mutta kooltaan vaihtelevaan ruutukaavaan, joka saattaa paikoin suoda avainkuvalle kokonaisen sivun.
Ollien ja muiden hahmojen läsnäolo tuntuu fyysiseltä, niin tosia he ovat toiveineen, vikoineen ja salaisuuksineen.
Kokonaisuutena Hiekka on tähänastisen sarjakuvavuoden graafisesti vaikuttavin ja koskettavin teos.
Eeva Meltio: Hiekka. 224 sivua. Kraft Ink, 2024.