Kultakausi mustissa

JP Ahonen tulkitsee suomalaisen maalaustaiteen aarteita tuoreella tavalla. Dark Ateneum koostuu blackmetal-henkisistä piirroksista, joissa sarjakuvataiteilija lataa uusia merkityksiä muun muassa Akseli Gallen-Kallelan ja Helene Schjerfbeckin luomuksiin. Koska formaatti on värityskirja, lukija voi osallistua prosessiin. Tulos? Pirullisen hauskaa uustaidetta.

Ahosen luoma visuaalinen ilme on usein yhtäläinen esikuvien kanssa sommitelmasta teosten pääelementteihin. Kun painopiste on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kultakaudessa, asetelma on kutkuttava.

Iso osa maalauksista Taistelevista metsoista Lemminkäisen äitiin ovat yleisesti tunnistettavia. Kun Ahonen vaikkapa piirtää metsokukkojen tilalle egoistaan taistelevat rockmuusikot ja näyttää Lemminkäisen ihonsa polttaneena auringonpalvojana, kontrasti tekee pastisseista koomisen vetoavia.

Versioissaan Ahonen myös nyrjäyttää sukupuolirooleja päälaelleen: Aino antaa huutia Väinämöiselle ja hartaan hetken sijaan kanteletar Kreeta Haapasalo vetää tiukkaa death metalia talonpoikaistuvassa.

Albert Edelfeltin Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä lipuu nykyaikaan, kun Ahonen asettaa neljä nuorta goottinaista Ruttorock-festivaalilla samaan kompositioon. Piirtäjä tavoittaa jotain oleellista myös näkemyksessään Hugo Simbergin Haavoittuneesta enkelistä: taaemman pandameikatun kantajan ilme koskettaa Haavoittuneessa demonissa.

Ahosen käsiala on vedonnut aiemmin muun muassa suositussa strippisarjassa Villimpi Pohjola. Blackmetal-kulttuurista huumorilla kertova Belzebubs-projekti sisältää sarjakuvan lisäksi monenmoista bändistä animaatiosarjaan.

Taidehistoriaa on aiemminkin tutkittu eri yhteyksissä. Dark Ateneum täydentää Ahosen profiilia kuitenkin tavalla, jossa kuvan eri ulottuvuuksien ymmärrys nivoutuu ikonisten taideteosten virkistävään toisin näkemiseen ja puhtaaseen hauskanpitoon. Samalla vihkonen saattaa hyvinkin tuoda uutta yleisöä kansallisille taideaarteille.

Mukana ovat myös esikuvat, jos muuten ei kytkös juohdu mieleen. Kirja olisi vieläkin hulppeampi, jos kaikki alkuperäiset maalaukset olisi painettu sivun tai aukeaman kokoisina. Nyt Ahosen oivallusten vertailu originaaleihin haastaa lukijan näkö- ja hahmotuskykyä, kuten myös paikoin vaikealukuinen harmaa teksti mustalla sivupohjalla.

Joka tapauksessa Ahosen näkemyksille on kysyntää tässäkin muodossa. Ateneumin teemaopastuskierros kirjan julkaisun aikoihin varattiin loppuun ennakkoon. 

JP Ahonen: Dark Ateneum. 64 sivua. Tammi, 2026.