Dan Brownin paluu

Kahdeksan vuoden tauon jälkeen Dan Brownilta on saapunut uusi jännäri.

Salaisuuksien salaisuus vie urheilullisen professorin Robert Langdonin seikkailemaan Prahaan. Kirjan alussa hänen uusi naisystävänsä, tutkija hänkin, katoaa salaperäisesti. Pian käy ilmi, että jokin hämäräperäinen taho on naisystävän seuraavan kirjan käsikirjoituksen perässä. Takaa-ajot alkavat, ja mukaan mahtuu muutama murhakin.

Browinin menestysromaaneilla on kaksi tärkeää ominaisuutta. Yksi on tietysti jännittävä ja arvoituksellinen juoni, joka saa lukijan kääntämään sivuja. Kirjoissa on runsaasti toimintaa, mutta ei kovin paljon väkivaltaa.

Toinen, ja tämä teki Brownista tähden, on tieto ja teoriat. Brownin ylivoimaisesti kuuluisin romaani, Da Vinci -koodi (2003), nousi yhdeksi kaikkien aikojen bestsellereistä.

Sitä eivät aiheuttaneet kirjan kieli, henkilökuvaus, tunnelma, rakenne tai juoni. Sen aiheuttivat kirjan tiedot ja teoretisoinnit taidehistoriasta ja erityisesti Jeesuksen elämästä.

Brownin toiseksi uusin kirja, Alku, hylkäsi pitkälti taidehistorian ja tarjosi pohdintaa muun muassa tekoälystä, evoluutiosta ja Jumalan olemassaolosta. Salaisuuksien salaisuus jatkaa vähän samalla linjalla. Tällä kertaa kuullaan miniesitelmiä muun muassa tietoisuuden olemuksesta ja aivojen toiminnasta. Romaani viittaa lukuisiin oikeisiin tutkimuksiin, kirjoihin ja tapahtumiin. Lisäksi mukana on spekulatiivisempia jaksoja, jotka ovat tälläkin kertaa mielenkiintoisimpia. Brown haluaa saada lukijan miettimään, voisiko todella olla näin.

Kirjailijan tuttuihin kuvioihin kuuluu globaalisti operoiva salamyhkäinen organisaatio, jonka kanssa Langdon ajautuu konfliktiin. Se ei valitettavasti ole yhtä mielenkiintoinen valinta kuin Opus Dei oli Da Vinci -koodissa. Mukana on edelleen näppäriä salakielisiä arvoituksia, symbolien taustoitusta ja yksityiskohtaista arkkitehtuurin kuvausta. Erikoislaatuiselta näyttävä tappaja, jolla on traumataustaa, kylvää kauhua ympärilleen. Langdon on edelleen poikkeuksellisen persoonaton päähenkilö.

Ja kuten monessa edellisessä Brownin kirjassa, mukana on yllättävä ja hienosti rakennettu juonenkäänne viimeisen viidenneksen aikana. Tämän Brown hallitsee.

Ei Salaisuuksien salaisuus jännärinä niin hyvä ole kuin Dan Brown parhaimmillaan on ollut. Varsinkin loppupuolella kirja on varsin ylipitkä ja kankea. Sen verran mukana on vanhaa ammattitaitoa, että fanit voivat tarttua kirjaan turvallisin mielin. 

Dan Brown: Salaisuuksien salaisuus. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. 664 sivua. WSOY, 2025.