Amerikkalainen syyllisyys
Juror #2 on Eastwoodin parhaita elokuvia vuosiin, kirjoittaa Kalle Kinnunen.
2
MIN
Parhaissa Clint Eastwoodin ohjaustöissä on usein kyse syyllisyydentunnosta ja kipeästä menneisyydestä. Niin myös Juror #2:ssa.
94-vuotiaan Eastwoodin neljäskymmenes ohjaus julkaistiin useissa maissa ainoastaan Max-suoratoistopalvelussa, niin myös Suomessa.
Tarina alkaa oikeussalidraamana, jonka näkökulma on valamiehistön jäsenillä ja katse järjestelmän perusteluissa. Valamiesoikeuden maallikkojäseniksi sopivat he, jotka pitävät käsiteltävää tapausta tylsänä ja suhtautuvat tehtävään vastentahtoisesti, eräs hahmoista perustelee. Pelissä ei pidä olla omia tunteita tai ennakkomielikuvia.
Toimittaja Justin Kemp (Nicholas Hoult) haluaisi olla missä tahansa muualla. Hänen opettajavaimonsa on viimeisillään raskaana. Kemp ei saa vapautusta vaan joutuu pohtimaan syyllisyyttä tapauksessa, jossa kuolleena löydetyn naisen miesystävää epäillään humalaisesta murhasta.
Juuri kukaan ei suhtaudu käsiteltävään asiaan neutraaliudella, jota periaatteet edellyttävät. Valamiehistössä esitetään kehäpäätelmiin perustuvia luonnearvioita ja epäilty leimataan huumeliigan jäseneksi.
Syyttäjälle (Toni Colette) tapaus on uran kannalta tärkeä. Edessä on vaalit, ja nyt pitää todistaa oma kovapintaisuus. Syytetyn puolustusasianajaja on tunari, joka jättää valttikorttinsa käyttämättä.
Käsikirjoitus on Jonathan Abramsin, mutta sekä kerronnan napakkuus että ihmiskuva ovat taattua Eastwoodia. Näkemys yhteiskunnasta ja tuomiovallasta on hänelle ominaisen realistinen ellei suorastaan kyyninen: yksilöiden ailahtelevaisuus torppaa kauniit ihanteet. Oikeusprosessi on performanssia ja kilpailevien totuuksien kauppaa.
Toisin kuin taannoinen Putoamisen anatomia, Eastwood ei jätä rikostapauksen todellista kulkua tulkinnan varaan.
Juoni puolestaan on versio lunastustarinasta, johon vaikkapa Armoton ja Gran Torino perustuvat. Kempin salaisuus, alkoholismi, asettaa kaiken arvaamattomaan ristivalotukseen. Avainkohtauksessa tuntuu samaan aikaan hyvältä ja pahalta, kun hän valehtelee tärkeästä asiasta vaimolleen, joka valitsee uskoa miehensä löysät väitteet perheen tulevaisuuden vuoksi.
Alkuasetelmien rakentaminen kestää, mutta siitä eteenpäin Juror #2 on Eastwoodin parhaita vuosiin. Muun muassa Dome Karukosken Tolkienin nimiroolissa nähty Hoult tekee tähänastisista järeimmän roolinsa. Kempin salainen epätoivo ja estetty halu tehdä oikein ovat käsinkosketeltavia. Eastwoodin konstailematon, ensimmäistä ottoa suosiva ohjaustyyli ottaa hänestä kaiken irti.
Clint Eastwood: Juror #2. Max. ★★★★