Salaiset kansiot

Bruce Springsteen nauhoittaa paljon enemmän musiikkia kuin julkaisee. Ensimmäiseen Tracks-kansioon (1998) hän valitsi arkistojen aarteita vuoden 1972 demonauhoituksista vuoden 1995 ylijäämiin asti.

Tracks II -kokoelma lomittuu ensimmäiseen. Sen aikajänne ulottuu vuodesta 1983 vuoteen 2018 saakka.

Useimmat Tracks II:n levyistä ovat albumikokonaisuuksiksi suunniteltuja mutta syystä tai toisesta hyllylle jääneitä. Kertomansa mukaan Springsteen on soittanut niitä ystävilleen jo pitkään.

Näiden levyjen pariin Springsteenin ajoi koronapandemia. Hän päätti kaivella laajaa arkistoaan ja saattaa sitä julkaisukuntoon.

Paketin vanhin – ja ”suuren yleisön” kannalta kiinnostavin – levy on L.A. Garage Sessions. Sen laulut Springsteen äänitti kotonaan Hollywood Hillsissä, ja ne oli tarkoitettu albumille, josta muovautui lopulta Born in the USA (1984). Valikoimaan kuuluvat muun muassa My Hometownin varhaisversio ja mukaelma Elviksen esittämästä Follow That Dreamista.

Vuoden 1983 alussa Springsteen ei vielä tiennyt, millainen hänen seuraavasta albumistaan tulisi. Hän olisi voinut jatkaa edellisen levynsä Nebraskan avaamalla tiellä. Springsteen ajatteli, että monet uusista lauluista eivät sopineet bändin soitettavaksi, vaan paremmin Nebraskan kaltaiseen askeettiseen ilmaisuun. Toisaalta jotkut Born in the USA:n keskeisistä kappaleista oli äänitetty E Street Bandin kanssa jo 1982.

Springsteenin ”kadonneet levyt” ovat tyyliltään erilaisia. Yksi on countryrockia, toinen saanut innoituksensa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseutujen musiikista. Faithless-albumi on soundtrack ”spirituaaliseen” lännenelokuvaan, joka jäi tekemättä.

Vuonna 1993 Springsteen nauhoitti modernin, jopa hiphopista ammentaneen levyn, mutta jätti sen julkaisematta. Streets of Philadelphia Sessions -nimi viittaa draamaelokuvaan Philadelphia, johon Springsteen kirjoitti suositun tunnuskappaleen.

Levyn aloittava Blind Spot kuulostaa jopa triphop-yhtye Massive Attackilta. Springsteen epäröi, miten hänen yleisönsä ottaisi vastaan hyvin ajanmukaisen albumin, ja äänitti pelkistetyn The Ghost of Tom Joadin (1995).

Tämä kansio laajentaa, mutta ei myllää kokonaiskuvaa Springsteenin katalogista. Hän on aina tehnyt erilaisia levyjä, reagoinut ympäristöönsä ja mielenliikkeisiinsä.

Tracks II:n perusteella Springsteen ei ole työntänyt syrjään klassikoita tai varmoja kassamagneetteja, mutta syiden ja seurausten pohtiminen on kiinnostavaa. Mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi valinnut toisin? 

Bruce Springsteen: Tracks II – The Lost Albums. Columbia, 2025.