Maagista realismia

Yksinäinen hahmo vaeltaa kaupunkiin talven viimassa. Ystävä olisi löydettävä, sillä sovitun suunnitelman äkillinen muutos kummastuttaa.

Anne Strengin sarjakuvakirjassa on samanlaisia vivahteita kuin hänen veljensä Pekka Strengin (1948–1975) sadunhohtoisissa ja runollisissa lauluissa. Albumi viekin vuosikymmenien takaisiin ja samalla ajattomiin sekä unenomaisiin tunnelmiin.

Kivet-albumin kokija on suippokorvainen Moski, joka joutuu lähtemään maalta kaupunkiin. Muista kasvoista Moskin sukulainen Vilbertius muistuttaa peikkoa, Valde taas on hymytön kyynikko. Myös geologisilla ihmeillä, jotka ovat selviytyneet vuosimiljardien koettelemuksista, on äänensä.

Kertomuksen avainhahmoja huolestuttaa luonnon ahdinko. Ihminen hävittää pala palalta ympäristöään ja kaventaa tiedosta huolimatta koko planeetan eliökunnan monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos jyllää taustalla systeemistä tuhoa kylväen.

Yhteiskunta on ajautunut yhtä ahtaalle. Kaupunkiin ei kulje busseja syrjäseudulta niin kuin ennen vanhaan. Kaupunki on myös pelottava, sillä rahan puutteessa katuvaloja ei enää sytytetä yöksi ja yleinen ahdinko on ajanut ihmiset toistensa kraiveliin.

Anarkia leimahtaa välillä veriseksi ­kaaokseksi, jonka jäljiltä ”ruumiita kerättiin paljon jälkikäteen, osa niistä palasina”. Kauhuja tasapainottavat hillontekijä ja kirjakauppias, jotka osoittavat muukalaiselle vieraanvaraisuutta.

Strengin sarjakuvia on ilmestynyt pienjulkaisuissa ja omakustanteissa yli 40 vuoden ajan. Myrskylässä asuva sarjakuvantekijä ja kuvittaja on itseoppinut.

Fantasian ja yhteiskunnallisen dysto­pian yhdistelmä on tässä muodossa harvinaisuus suomalaisessa sarjakuvassa. Sadun elementit kentaureineen ja inhorealistinen miljöö pelottavine ilmiöineen poikkeavat genren supersankareista ja eeppisistä saagoista. Hahmot, kasvit ja luontomiljööt kertovat Strengin yhteydestä maaseutuun.

Streng rikkoo ruutukaavan kuvallisessa kerronnassaan. Sivut ovat toinen toisensa jälkeen omanlaisiaan kokonaisuuksia. Sommittelun plastisuus kuljettaa kerrontaa jännitettä kasvattaen. Osa sivuista on niin näyttäviä grafiikanlehtiä, että ne voisi vaikkapa kehystää sellaisenaan seinälle.

Ohuen viivan piirrosjäljessä näkyy Stren­gin ilmaisun herkkävireisyys. Käsiala on persoonallinen ja tuo pikemminkin mieleen lahjakkaan ja kouliintuneen artesaanin kuin ranskalaisen tai belgialaisen ligne claire -kynäilijän.

Kaikkineen Kivet on ainutlaatuinen ta­paus kotimaisessa sarjakuvassa. 

Anne Streng: Kivet. 94 sivua. Zum Teufel, 2025.