­Akilandia

Pikkukaupungissa tapahtuu pieni ihme. Se ei nurmijärveläisty oma­kotitalolähiöksi vaan karkkilalaistuu kulttuurikeskittymäksi.

Paikallisiakin hämmästyttää, miten Karkkilaan voi tulla viinibaari ja elokuvateatteri. Rakentamista dokumentoivassa Cinéma Laikassa annetaan ymmärtää, että tärkeintä ei ole primus motor, ohjaaja Aki Kauris­mäki, vaan tulevat asiakkaat.

Fanitusta ei voi olla huo­maamatta. Kuvissa paiskitaan likaista teollista työtä ja radiossa Kaurismäki kertoo hankkeesta. Iskelmä tietysti soi, kun Aki­landiaa kyhätään.

Kehyskertomuksessa ranskaa puhuva pariskunta – ohjaaja Veljko Vidak ja käsikirjoittaj­a Emmanuelle Felce – ajaa sorateitä ja pohtii elämää syrjässä. Uudellamaalla ei eletä viimeiseen hengenvetoon, vaan ratsastetaan, nikkaroidaan ja kaljoitellaan verkkaisesti.

Dokumentaarisuus on suureksi osaksi itsen harrastelija­näyttelemistä. Työläiset, kulttuurivaikuttajat ja erilaiset touhuajat on aseteltu juttelemaan kankeasti elokuvamuistoistaan. Se on vaivaannuttavaa.

”Muutetaan tänne. Koko p­erhe”, näyttelijä Nuppu Koivu sanoo puhelimeen. Kohtauksen seesteinen järvimaisema tuntuu puhetta tärkeämmältä.

Hallitut kuvat on valaistu kauniisti luonnonvalolla tai yksivärisillä spoteilla. Suomalaisten tuokiot ovat esteettisesti vaikuttavia, mutta jäävät ontommiksi kuin vaikka samoja keinoja käyttäneessä Kansakunnan olohuone -dokumentissa. Ehkä kyläyhteisön eksotisointi uppoaa ulkomaalaiskatsojiin.

Kroatialainen ohjaaja-käsikirjoittaja-kuvaaja-leikkaaja Vidak asettui Karkkilaan Kaurismäen perässä. Tyylikeinoja kokeileva esikoiselokuva antaa lupauksen omintakeisesta katseesta.

Keskushenkilö jää etäiseksi, turhan selittämättömäksi.

Tuntuu kuin kamera väistelisi Kaurismäkeä, kun tämä nakuttelee kompleksiaan kasaan työporukassa. Joka vilahduksessa kuuluu silti sutkautus, kuten ohjaajan pohtiessa, onko valkokankaan siistimisellä väliä ”sille paskalle mitä me näytetään”.

Lopussa maestro puhuu tovin lapsuudesta, elokuvista ja koiristaan.

Varmaankin dokumentti menestyy Karkkilassa samaan tapaan kuin Lapua 1976 Pohjanmaalla. Yhteisöä Kaurismäki­kin on halunnut tukea. Hän kuvailee paikkaa ”rakkaak­si persläveksi”.

Suomessa alkavat loppua henkilöt dokumenttielokuvist­a, joita voisi nimetä pelkällä etunimellä. Cinéma Laika jättää tilaa perusteellisemmalle elo­kuvalle nimeltä Aki. 

Veljko Vidak: Cinéma Laika. Elokuvateattereissa 10.11. ★★★