Baarien nurkista päälavoille
Arpan keikoilla ei koskaan tiedä, millaisia versioita biiseistä kuulee.
4
MIN
Arppa julkaisi ensimmäisen omakustannelevynsä Laavalamppuja 2020. Lauluntekijästä ja hänen samannimisestä yhtyeestään kasvoi nopeasti suosittu ilmiö. Arppa on edennyt neljässä vuodessa baareista ja klubeilta Juhlaviikkojen Huvila-telttaan ja Flow-festivaalin päälavalle.
Lokakuusta joulukuuhun Arppa kiertää konserttisaleja ja teattereita pitkin Suomea. 25 konsertin kiertue päättyy 20.12. Helsinkiin Kulttuuritaloon.
Nopea nousu on nykyään harvinaista. Media ei enää juuri huomioi uusia bändejä, vaikka ne olisivat lupaavia ja lahjakkaita. Arppakin on saanut julkisuutta vasta suosion myötä eikä suosiota julkisuuden myötä.
Arpan musiikki on omalaatuinen sekoitus rockia, folkia, iskelmää ja paikoin jazziakin.
”Pikkupaikoista mekin on lähdetty, mutta me on tehty tosi paljon keikkoja”, Arppa eli Aaro Airola sanoo.
”Koronarajoitusten aikaan monet takeltelivat. Isot bändit peruivat keikkoja, mutta me soitettiin kaikki, joskus jopa kahdeksalle hengelle. Ehkä me hyödyttiin pandemiahiljaisuudesta.”
Keikkailu levitti sanaa, myös sosiaalisessa mediassa. Airola arvelee, että sen viidakkorumpu on korvannut perinteisiä tiedotusvälineitä.
Airola (s. 1996) on myös näytellyt. Hän on ollut statistina muun muassa Juho Kuosmasen elokuvissa Taulukauppiaat ja Hymyilevä mies. Hevoshullu-lyhärissä Airola ja hänen siskonsa Anna näyttelevät pääroolit.
Aaron isällä Tuomaksella oli iso rooli Taulukauppiaissa ja sisko Oonalla Hymyilevässä miehessä. Perhe kuuluu Kokkolan Ykspihlajan omaleimaiseen kulttuuriyhteisöön kuten ohjaaja Kuosmanenkin.
Aaro Airolan äiti Outi Airola on masinoinut liikkeen Ykspihlajan hirsitalojen siirtämiseksi suojaan purkamisen tieltä. Paikallisten ohella mukaan on liittynyt kulttuuriväkeä Helsingistäkin, muun muassa kokkolalaistaustainen Leea Klemola ja Olavi Uusivirta.
Aaron kolme siskoa laulaa Ykspihlajan Kino -orkesterissa, joka on tuttu Kuosmasen mykkäelokuvista. Aaro Airola on asunut Helsingissä ja Loviisassa, jossa on remontoinut taloja siskonsa Annan kanssa.
Arppa on ollut Airolan lempinimi ”aina”. Bändi muistuttaa hieman Ristoa, jonka johtohahmo on Risto Ylihärsilä. Molemmat on nimetty laulajansa ja biisinikkarinsa mukaan.
Molemmissa yhtyeissä on erittäin taitavat muusikot. Ja molemmat kertovat vinksahtaneita tarinoita ihmisistä, joiden elämä ei aina mene parhain päin.
”Risto käsittelee fiiliksiä ja takertuu vähän tyhmän riimin vietäväksi”, Arppa sanoo.
”Minäkin annan jutun kulkea mihin sattuu. Musiikki on sellaiseen luonteva väline. Voi olla, että lauluissa kuuluu vaihtoehtoelämä. En ole hiihdellyt tavallisimpia latuja, mutta olen toisaalta aika keskiluokkainen.”
Riston ohella Airola diggailee muun muassa Litku Klemettiä ja Jukka Nousiaista, omien teidensä kulkijoita kaikki. Heidät mainitaan Arpan biiseissäkin.
”Olen skeitannut aika paljon ja tykännyt lähteä ovesta ulos tekemään. Suhtaudun musiikkiin samalla tavalla, tehdään vaan ja joskus tulee osumia, joita voi julkaista. Äänittäminen ja sovittaminen on kuitenkin bändin kollektiivista toimintaa.”
Airola on käynyt kauppaopiston. Hän arvelee, että osaa siksi ajatella bändiä ”puljuna, jota pyörittää”. Bändin nykyiset muusikot, kitaristi Ville-Veikko Airaniemi, basisti Eero Seppä ja rumpali Okko Saastamoinen ovat ”ammattireiskoja” kuten Airola sanoo, opiskelleet musiikkia ja soittaneet myös jazzia.
Se selittää Arpan arvaamattomuutta. Keikoilla ei koskaan tiedä, millaisia versioita biiseistä kuulee. Improvisaatiokin on yhteistä Riston kanssa. Usein Arppa päättää etukäteen ensimmäisen biisin ja loput vasta lavalla.
”Muusikko voi olla hyvä monella tavalla. Nämä osaavat olla korvillaan auki fiiliksille. Aika vähän keskustellaan ennalta, me puhutaan soittamalla. Kun on tehty paljon keikkaa, improvisointi ja vaihtelu ovat itsellekin hauskaa.”
Airolalla on kotona musiikkihuone täynnä soittimia ja muita välineitä. Siellä hän soittaa aina kun mahdollista. Hyvänä päivänä hän keksii pianon ääressä jotain hauskaa tai koskettavaa.
”Soittaminen on aina antoisaa. Sitä tekisin, vaikka olisin missä ammatissa. Kirjoittaminen ja biisin synnyttäminen ei ole aina helppoa tai kivaa. Mutta joskus on päiviä, joina kuulostaa hyvältä.”
Lokakuun alussa ilmestyi Arpan neljäs albumi Muovipussi kummittelee. Se kuulostaa pelkistetymmältä kuin edeltäjänsä Kinovalon alla ja Valeria.
”Olen vähän keskittymishäiriöinen eikä minua kiinnosta isot yhtenäiset teemat. Tätä tehdessä lautasella pyöri paljon easy listening -levyjä. Halusin tuoda yleistä volyymitasoa alas.”
Uutuuden tuottanut Väinö Karjalainen on Airolan vakinaisin yhteistyökumppani. Nimi on nostettu levyn kanteen muusikoiden rinnalle.
Airola sanoo, että studiossa tuli jo muutaman päivän päästä fiilis, että eiköhän tämä ole tässä. Jotkut biisit on äänitetty vain neljälle raidalle.
”Räppäri Mac Miller kallistui lauluntekijäksi viimeisellä Circles-levyllään, ja tykkäsin kovasti myös sen minimalismista. Tuommoinen tuli ja nyt se kuulostaa hyvältä. Katsotaan sitten taas, mihin seuraavaksi mennään.”
Jouluun saakka Arppa siis esittelee pienimuotoisinta levyään suurisuuntaisimmalla kiertueellaan.