Arkkitehti Guggenheim-Katajanokasta: "Erinomainen tilaisuus pilata tuo alue"

Guggenheim
Teksti
Hannele Jäämeri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Helsingin Katajanokka 28. maaliskuuta 2012. Kanavaterminaali Katajanokalla, jonne Suomen Guggenheim-museota kaavalillaan. Kuva Markku Ulander / Lehtikuva.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on tuonut julkisuuteen ehdotuksensa Guggenheim-museohankkeen edistämisestä. Kun alkoi näyttää siltä, että koko kakku olisi liian iso pala nielaistavaksi kerralla, se paloiteltiin neljään osaan. Seuraavaksi tulee vaihe kaksi, joka sisältää arkkitehtuurikilpailun järjestämisen, kaupungin Taidemuseon tulevat muutokset ja säätiön perustamisen yksityistä varainhankintaa varten. Sen jälkeen mietitään jatkoa.

Nykyisen valtuuston pitäisi siis hyväksyä vain tämän vaiheen toteutus, joka maksaa 4,8 miljoonaa euroa. Kun arkkitehtuuri tiedetään, selviävät myös lopulliset rakennuskustannukset. Arkkitehtuurikilpailuun osallistujille annetaan kuitenkin ohjeeksi pysyä 130-140 miljoonan kieppeillä.

Kilpailijat saavat muitakin ohjeita: rakennus toteutetaan Katajanokan tontille, sen on edustettava suomalaisia kulttuuriarvoja ja oltava huomattava arkkitehtoninen maamerkki. Lisäksi sen on oltava ekologinen ja puuta on käytettävä merkittävässä määrin. Puuta rakennuksen on oltava siksi, että sillä ehdolla työ- ja elinkenoministeriö suostuu tukemaan hanketta 800 000 eurolla.

Missä vaiheessa Katajanokan tontti lyötiin lukkoon? Ajatteliko kaupunki missään vaiheessa, että museota voisi käyttää uuden kaupunginosan elävöittämiseen?

“Lähtökohtana ovat ne keskustelut, jota Guggenheim-osapuolen kanssa on käyty”, Jussi Pajunen sano. “Alkuvaiheessa ehdotimme Töölönlahden seutua toisena vaihtoehtona.”

Hän sanoo ymmärtävänsä, että sijainti meren äärellä miellyttää Guggenheim-säätiötä. Sijaitseehan jo toistakymmentä vuotta huimasti menestynyt Bilbaon museokin meren tuntumassa.

“Itsekin pidän siitä, että jos johonkin hankkeeseen lähdetään, niin se tehdään kunnolla ja tosissaan.”

Katajanokan tontti on liikenteellisesti ja rakennusteknisesti vaikea. Lisäksi se sijaitsee Helsingin uusklassisen keskustan vieressä. Suomessa ei ole uusklassisia keskustoja kuin tämä yksi, toisin kuin monissa Keski-Euroopan maissa.

Eikö ole varsin vaativaa yhdistää Katajanokan tontilla Guggenheim-brändin mukainen rakentaminen ja kaupunkikuvalliset vaatimukset, Jussi Pajunen?

“Mielestäni se, että on haastetta, on vain myönteinen asia. Kilpailussa haetaan maailman parhaita arkkitehtejä, niin kotimaisia kuin ulkomaisia, miettimään mitä tälle erittäin haasteelliselle paikalle voidaan tehdä. Jos miettii mikä kulttuurien sekamelska se tällä hetkellä on, siinä on saksalainen arkkitehti, venäläistä perintöä, jotain suomalaista, niin siihen tulisi taas uusi ulottuvuus. Minusta se on kiehtovaa.”

Pajunen myöntää, että olisi varmaan ollut monia etenemisteitä.

“Mutta minun mielestäni tämä on hyvä esitys, tällä edetään. Se on haasteellinen, mutta jos me Suomessa haluamme menestyä, pitää uskaltaa ottaa haasteita.”

Ei kai kysymys ole uskaltamisesta, vaan siitä, että jonnekin muualle saataisiin ehkä vielä parempi rakennus?

“Mielestäni haasteellisuus on vain hyvä asia. Historian ja kulttuurin erilaisista vaikutteista syntyy Katajanokalla jotain ainutlaatuista helsinkiläistä, minusta se on hieno asia.”

Entä puu materiaalina? Sopiiko se tuohon ympäristöön?

“Minusta se on sopiva. Puun pitää olla merkittävässä osassa, perinteisesti tai uudella ja innovatiivisella tavalla käytettynä. Suunnittelijoiden käsiä ei sidota. Jos Suomessa jotain on, niin se on puuta. Helsingin kaupungin linjauksena on että me haluamme edistää puun käyttöä. Koko Helsinki oli puuta ennen vuotta 1808. Miksi emme voisi olla ylpeitä meidän omasta materiaalistamme?”

Suostuitteko liian helposti luovuttamaan museohankkeelle juuri tämän tontin?

“Tämä on pitkien neuvottelujen ja ja keskustelujen tulos.”

Guggenheim valitsi?

“Sopimus on yhdessä laadittu ja siinä mielessä se on yhteinen käsitys parhaasta mahdollisesta etenemisestä.”

“Ei Katajanokalle”

Alvar Aalto -akatemian johtaja, Arkkitehti -lehden entinen päätoimittaja ja arkkitehtuurin professorinakin toiminut Esa Laaksonen pitää Guggenheim-museon suunnittelusta järjestettävä kilpailua erinomaisena ratkaisuna. “Silloin nähdään tuoko arkkitehtuuri asiaan ratkaisua. Etenemisjärjestys on oikea.”

“Hienoa, että samat ihmiset, jotka yleensä ovat sitä mieltä, etteivät arkkitehdit osaa ratkaista mitään, uskovat nyt, että maailmasta löytyy suunnittelija, jonka tekemää taloa turistit maailman eri laidoilta laukkaavat katsomassa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin.”

Katajanokan tontti on Laaksosen mielestä kuitenkin väärä paikka.

“Se on mielikuvitukseton valinta ja monella tavalla ongelmallinen. Eräs opiskelija ehdotti museota Töölölahdelle rakennettavalle saarelle, joku vihreiden kaupunginvaltuutettu Siilitien metroaseman päälle. Molemmat ovat sata kertaa parempia ehdotuksia. Bilbaossa Guggenheim-museo rakennettiin alueelle, jolle se toi lisäarvoa. Tämä mahdollisuus on nyt meillä menetetty.”

Rakennuksen sovittaminen tontille on kaupunkikuvallisesti hyvin vaikeaa, Esa Laaksonen arvioi.

“Tontilla on valmiiksi niin paljon latauksia. Se ei ole poikkeuksellisen silmiinpistävän rakennuksen paikka, sikälikin se on huono valinta. Meidän sukupolvellamme on nyt erinomainen tilaisuus pilata tuo alue. Arkkitehtuuririkos ei vanhene.”

Entä puu rakennusmateriaalina tuolla tontilla?

“Mitä se puurakennus tarkoittaa?” Laaksonen pohtii. “Puuta sisältä vai ulkoa? Onko se hirrestä tehty vai pinnoitettu paanuilla? Onko puu paloteknisesti oikea ratkaisu arvotaiteen esittelypaikalle? Kysymyksiä on paljon. “

Kaupunginjohtaja Jussi Pajusen mielestä pitää uskaltaa ottaa haasteita vastaan. Voiko Katajanokan nähdä haasteena?

“Jos haluaa oikeasti olla rohkea niin pitää olla uskallusta tehdä se saari sinne Töölönlahdelle tai rakentaa se museo jonnekin missä ei tällä hetkellä ole mitään. On järkyttävää, että tällaisia termejä kuin rohkeus käytetään siitä, että toimitaan konservatiivisesti”, Laaksonen sanoo.

Laaksonen kritisoi Katajanokkaa myös liikenteellisesti.

“Laskin, että jos museon 500 000 vuosittaisen kävijän tavoite täytyisi, niin 300 päivää vuodessa museon ovesta pitäisi mennä sisään vierailija kahdenkymmenen sekunnin välein, koko aukioloajan, aamukymmenestä iltakymmeneen, ympäri vuoden. Aikamoinen virta ihmisiä. Miten ne sinne pääsevät? Tuskin kaikki kävelevät. Entä kun Ruotsin-laiva purkaa itseään samaan aikaan? Siinäpä soppa onkin.”

Jos museo sijaitsisi paikassa, jonne pääsee helposti vaikka lentoasemalta se antaisi matkailulle lisämahdollisuuksia. “Helsingissä konetta vaihtaville matkustajille voisi kehittää paketteja tehdä muutaman tunnin vierailuja lentoasemalta Guggenheim-museoon”, Laaksonen visioi.

Kakkosvaihe maksaa neljä miljoonaa

Vuosina 2012-2013 toteutettavaksi ehdotetun Guggenheim-hankkeen kakkosvaiheen arvioidaan maksavan kaupungille 4 miljoonaa euroa. Tästä 2,9 miljoonaa euroa menee Solomon R. Guggenheim -säätiölle palvelumaksuna ja rajoitetun lisenssin maksuna.

Arkkitehtikilpailun osuus on 1,2 miljoona euroa, Helsinki-Guggenheim -säätiön perustamiskustannus 0,5 miljoonaa euroa. Muihin kuluihin on varattu 0,2 miljoonaa euroa. Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö tukee arkkitehtikilpailua 0,8 miljoonalla eurolla.

Jos kilpailun jälkeen todetaan, että hankkeessa ei sittenkään haluta edetä, kaupunki on käyttänyt hankkeeseen 3,5 miljoonaa, sillä säätiön perustamiskustannus palautuu. Lisäksi kaupungille jää käyttöoikeus arkkitehtuurikilpailun aineistoon.

Jos hanketta päätetään jatkaa siirrytään kolmanteen vaiheeseen eli museon rakentamiseen, jonka kustannusarvio on 130-140 miljoonaa euroa. Neljäs vaihe on museotoiminnan käynnistäminen. Museo aukeaisi yleisölle vuonna 2018.