Anne Rossi-Horto sytytti pehmolelusodan ja vastaa nyt arvosteluun kauhutyöpajasta
Yksi hyvä palaute nuorelta selättää kymmenen pirkkolahtea, kohuttu taidekasvattaja Anne Rossi-Horto toteaa ja lupaa sanoa nyt jotain, josta psykologi Pirkko Lahti ottaa herneen nenäänsä.
Helsingin Sanomat julkaisi pyhäinpäivänä verisellä pehmonallella kuvitetun jutun aiheenaan Rossi-Horton Annantalolla vetämä kauhutyöpaja. Siellä nuoret muokkasivat vanhoja leluja. Ohjeena oli, että jotakin kamalaa, pientä tai suurta, on tapahtunut. Lopuksi töiden takana olevista ajatuksista keskusteltiin yhdessä.
Eräs osallistuja päätti askarrella raiskatun nallen, ja se sai suuren yleisön liikkeelle.
Pitääkö nuoria
varjella pahalta?
Lehtien mielipidepalstoilla kommenttinsa esittivät kaikki ministereistä huolestuneisiin vanhempiin ja tunnettuihin psykologeihin. Minkälaista taideopetusta pehmolelujen silpominen voi olla? Eikö nuoria pitäisi ennemminkin varjella pahalta?
Ja mikä tämä tämmöinen taidekasvattaja on?
Rossi-Horton mukaan kiisteltyjen pehmolelujen kanssa työskentely saa useimmat nuoret käsittelemään tunteitaan. Kun pöydällä on kynä ja paperi, joku ahdistuu aina siitä, ettei osaa piirtää. Myös kauhun ja väkivallan käsitteleminen näin oli paikallaan, sillä molemmat herättävät nuorissa kysymyksiä, joiden on syytä tulla kuulluksi.
Muun muassa arvostettu psykologi Pirkko Lahti oli nalletyöpajasta käydyssä keskustelussa eri mieltä.
”Ihmisten arkinen maailma on usein ankea sisältäen väkivaltaa ja kauhua. Onko sitä pakko vahvistaa ja varta vasten opettaa kulttuurinkaan nimissä?” hän kysyi Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Palautetta
Pirkko Lahdelle
Rossi-Horto vetää syvään henkeä ja sanoo, että hänelle yksi hyvä palaute nuorelta selättää kymmenen pirkkolahtea – ja että nyt hän kyllä aikoo sanoa jotain, josta psykologi Pirkko Lahti ottaa herneen nenäänsä.
”Jos häntä pidetään kansakunnan ikonina tällä alueella, niin mikä on hänen ratkaisunsa väkivallan käsittelyyn?”
”Kauhutyöpaja oli kauhugenren käsittelyä ja väkivalta oli mukana, koska se kuuluu kauhuun ja on pelottava asia. Jos sanoo, ettei väkivaltaa voi käsitellä ryhmässä, niin täytyy kysyä, riittääkö niitä terapeutteja sitten kaikille?”
Rossi-Horton mielestä keskustelu on aina hyvästä. Se rauhoittaa jo pelästyneitä vanhempiakin. Yhtä asiaa hän kuitenkin ihmettelee. Miten määritellään, mitkä metodit sopivat mihinkin teemaan ja kuka sen osaa määritellä?
Nallejen silpominen
ja taidetutkimukset
Kohuttu pehmolelumenetelmä on alun perin Rossi-Horton oma keksintö. Sitä monen on ollut vaikea sulattaa. On tivattu, mihin tutkimuksiin nallejen silpominen perustuu.
Rossi-Horto sanoo, pikkuisen kyllästyneellä äänellä, että kyllä hän, maisterisnainen, on kirjansa lukenut.
”Mielestäni olisin silti pelkuri, jos viittaisin suurempiin guruihin.”
Hän on saanut vaikutteita muun muassa feministisistä kirjoituksista ja sosiaalista tasa-arvoa korostavasta radikaalin kasvatuksen suuntauksesta.
”Mutta se, miten itse toimin, pohjautuu eniten kokemukseen nuorten kohtaamisesta.”
Muokkaa pehmolelusta
suomalainen luuseri
Kulttuurikursseilla Rossi-Horto pitää tärkeänä, että oppilaat näkevät, miten toiset ajattelevat – tulivatpa he sitten keskustan eliittilukiosta tai lähiön betonimetsästä.
Hän haluaa saada oppilaat kyseenalaistamaan omat ajatusmallinsa taiteen kautta. Sen voi tehdä vaikka laittamalla oppilaat muokkaamaan pehmolelusta suomalaisen luuserin. Kun nuoret keskustelevat työstä ryhmässä, jokainen joutuu miettimään, miksi näkee häviäjän juuri näin.
”Näen ympärilläni ihmisiä, jotka haluavat vain elää pikkuporvarillisessa maailmassa ja sulkea eriarvoisuuden ympäriltä pois. Se on minun mielestäni todella törkeää. Ehkä minulla on siis poliittinenkin missio siellä taustalla”, Rossi-Horto sanoo.
Lue lisää tämän viikon Suomen Kuvalehdestä (SK 48/2008, ilm. 28.11.2008). Taidekasvattaja Anne Rossi-Horto on lehden Hän-palstan henkilökuvassa.
Teksti
Elina Kervinen
Kuva
Mirva Kakko
Keskustelu
Miksi silvotut pehmonallet suututtivat?