Anna Puun esikoinen on tehty rakkaudesta laatupoppiin
Anna Puulla on harvinainen ominaisuus: hänestä ikään kuin aistii sen millainen hän on ollut lapsena. Se yhdistettynä aikuisen naisen kokemusmaailmaan antaa Puulle hedelmällisen maaperän versoa.
Idols-kakkosen esikoinen ei ole perinteinen koneiston kausituote. Sen sijaan, että prosessi olisi ulkoistettu kymmenille eri alojen ammattilaisille, tiivis ydinryhmä (Egotripin Knipi, Lasse Kurki ja Jukka Immonen) vastaa tuotannon lisäksi levyn sävellyksistä, ja pitkälti myös soitosta.
Sitoutuminen kuuluu: tämä levy on tehty rakkaudesta laadukkaaseen pop-musiikkiin.
Yleissoundista löytyy mukavasti tilan tuntua ja luonnollisuutta. Stereokuvan täyteen ahtamisen sijasta on keitetty kahvit ja pysähdytty miettimään, mikä voisi olla olennaista juuri kulloisenkin kappaleen tunnelmalle. Perussoitinten lisäksi useammallakin raidalla kuullaan jousia ja puhaltimia, jotka täydentävät laulajan lintumaista olemusta.
Lähin vertailukohta, joka ei tosin tee levylle oikeutta, löytyy Jonna Tervomaasta. Se ei johdu niinkään Annan tulkinnasta, vaan samoista yhteistyökumppaneista.
Tekstejä levylle ovat kirjoittaneet muun muassa Timo Kiiskinen, Mariska ja Tuure Kilpeläinen. Kappaleiden tunnelmat vaihtelevat trendikkäistä soul-pop-sävyistä hauraan riisuttuun tunnustuksellisuuteen (Linnuton puu), unohtamatta laulajan leikkisää puolta (Idän hitain).
Kokonaisuus yllättää rauhallisuudellaan. Muutama menevämpi raita olisi tehnyt terää, mutta toimiihan tämä näinkin.
Teksti Antti Karkiainen