Anna mun kaikki kestää
Artisti kuuluu uuden ajan profeettoihin, joiden sanomaa ei ole nöyryydellä pilattu, Tuija Siltamäki kirjoittaa.
1
MIN
Kun taiteilija ryhtyy yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi, jälki on yleensä rumaa. Artisti Anna Puu paiskii koko lehtihyllyn läpäisevällä kiertueellaan hommia todistaakseen, ettei elämäntaitovalmentaja ole sen parempi vaihtoehto.
Äitiään – joka aloittaa aamut kuuntelemalla Puun musiikkia – Puu kertoo rakastavansa niin paljon, että kutsui tämän häihinsä lapsenvahdiksi eikä vieraaksi (Kuukausiliite). Ulkonäkönsä kanssa Puu on niin sinut, että voi korjailla sitä pistoshoidoilla (Eeva) ja laihdutuskuureilla (Trendi) ja suuttuu, jos joku huomauttaa kaksinaismoralismista. Pitkään rinnalla kulkeneesta bändistä oli tullut Puulle kuin toinen perhe, joten hän hajotti sen (Me Naiset, Trendi).
Rakastuminen on artistin ”supervoima” (Eeva). Rakkautta piisaa niin paljon, että suhteet ovat menneet ”turhankin päällekkäin” (Trendi).
Pari tuhatta vuotta sitten profeetat kiersivät saarnaamassa lähimmäisenrakkautta, epäitsekkyyttä ja nöyryyttä. Uuden ajan profeettojen oppi on päinvastainen. Onnellinen elämä edellyttää itsekkyyttä, Puu julistaa Trendissä. Olisin nuorempana voinut elää itsekkäämmin, hän jatkaa Me Naisissa.
Onneksi vahinko on sittemmin korjattu.