Afrikan supertähti

Angélique Kidjo tulee Helsinkiin kiertueella, jolla juhlitaan 40-vuotista uraa. Hän on käynyt Suomessa monta kertaa ennenkin.

Varsinkin yksi kerta on painunut Kidjon mieleen.

”Olin Helsingissä vuonna 2008, kun sain tiedon isäni kuolemasta”, Kidjo muistelee.

”Tuntui, etten pysty menemään lavalle. Mutta äiti sanoi, että isä tulee kummittelemaan, jos perun keikan. Hän käski laulaa isälle. Se oli oudoin konserttini koskaan.”

Kun yleisö vaati Kidjolta lisää, hän palasi lavalle itkien ja selitti tilanteen.

”Yleisö ymmärsi, ja siitä lähtien Helsingillä on ollut erityinen paikka sydämessäni. Siellä minua ei enää koskaan hermostuta mennä lavalle.”

Tarkkaan ottaen Kidjo esiintyi sillä kertaa Espoossa April Jazz -festivaalilla. Tällä kertaa hän tulee Helsingin juhlaviikkojen Huvila-telttaan.

Juhlakiertue alkoi viime marraskuussa Lontoosta, Royal Albert Hallista. Vieraana oli muun muassa senegalilainen Youssou N’Dour, vähintään yhtä iso Afrikan tähti. Taustalla soitti iso Chineke-orkesteri.

Huvilaan ei sentään tule Youssou N’Douria tai orkesteria.

”Tulisi liian kalliiksi kiertää orkesterin kanssa. Mukana on vain bändini ja merkkipaalukappaleita 40 vuoden ajalta”, Kidjo sanoo puhelimeen Pariisissa.

Kidjo syntyi Beninissä 1960. Hän muutti Pariisiin vuonna 1983 ja laskee sen kansainvälisen uransa aluksi.

Jo Beninissä Kidjo oli tanssinut ja laulanut kuusivuotiaasta lähtien äitinsä teatteriseurueessa. Pariisiin lähtiessään hän oli jo nouseva tähti kotimaassaan.

”Silloin Benin ei ollut kovin vapaa. Ulkomainen musiikki oli kielletty ja radiossa esitettiin vain propagandaa. En osannut pitää suutani kiinni ja olisin voinut joutua vankilaan. Pariisi oli ilmeinen pakopaikka, koska veljeni opiskeli jo täällä.”

Pariisissa Kidjo asui veljensä kanssa ja opiskeli jazzkouluna tunnetussa Le Cimissä. Siellä hän tapasi Jean Hebrailin, jonka kanssa on säveltänyt suurimman osan musiikistaan ja ollut naimisissa vuodesta 1987.

Kidjo yhdistelee estottomasti eri maiden tyylejä eikä tunnusta lajien välisiä rajoja. Hän on versioinut muun muassa ranskalaisen Maurice Ravelin uusklassista musiikkia ja kuubalaisen Celia Cruzin salsaa.

”Musiikki on musiikkia, mutta jostain syystä siihen läiskitään tarpeettomia nimiä ja leimoja. Sitten siitä tulee luokkakysymys: mihin musiikkiin voi kuulua ja mihin ei? Ihan hullua!”

Jo lapsena Kidjo kuunteli kaikenlaista musiikkia. ”Jos en ymmärtänyt jotain, menin kysymään perinnemuusikoilta, voiko sitä soittaa rummuilla. Aina voi! Vasta Pariisissa tajusin, että musiikkia luokitellaan.”

afrikkalaisen musiikin ystävät eivät ole ihastuneet varauksettomasti Kidjon fuusioon, joka ei ole ollut kovin leimallisesti afrikkalaisella pohjalla ainakaan tällä vuosisadalla.

Samanlainen asenne Kidjolla on kieliin. Hänen äidinkielensä on fon. Sen lisäksi hän laulaa englanniksi ja ranskaksi. Kidjo lisää listaan espanjan, hindin ja useita afrikkalaisia kieliä. Läheskään kaikkia niistä hän ei osaa puhua. ”Myös kielet ovat musiikkia”, hän kuittaa.

Yksi Kidjon komeimmista musiikkilainoista on Talking Heads -yhtyeen Remain in Light -albumin oman version julkaiseminen vuonna 2018. Alkuperäisellä oli runsaasti vaikutteita Länsi-Afrikasta.

Talking Headsin johtohahmo David Byrne tuli Kidjon konserttiin New Yorkissa 1990-luvun lopulla. Byrnen afrikkalaisen musiikin tietämys teki vaikutuksen Kidjoon.

”Kun Remain in Light ilmestyi, en tiennyt siitä mitään Beninissä. Pariisissa Once in a Lifetime -biisi teki valtavan vaikutuksen. Ensin ajattelin tehdä version siitä, mutta lopulta päätin tehdä koko levyn. Hommaa sanottiin hulluksi, mutta minulle se on tärkeä.”

Viidellä Grammylla palkittu Kidjo tunnetaan musiikin ohella saavutuksistaan aktivistina varsinkin monissa Afrikan maissa.

Kidjon perustama Batonga-säätiö on edistänyt tyttöjen koulutusta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja hän on kampanjoinut laajasti naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Kidjo on myös työskennellyt Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä vuodesta 2002 sekä esiintynyt YK:n yleiskokouksessa, G7-huippukokouksessa ja useita kertoja Davosin talousfoorumissa.

”Äh, ei minulla ole mitään saavutuksia”, Kidjo vähättelee.

”Teen mitä teen, koska niin täytyy tehdä. Musiikki kantaa sanomaa, siinä on valtani ja sillä kyseenalaistan asioita. Laulan siitä, että ihmisillä on ääni ja heidän pitää käyttää sitä.”

Kidjo haluaa vaikuttaa Davosissa kulttuurilla vaikuttaa maailman johtajiin. Tänä vuonna hänen esityksensä kertoi siitä, kuinka tuulet kuljettavat Saharan hiekkaa Amazonin sademetsiin. Metsä saa lannoitteekseen fosforia, jota sieltä muuten puuttuisi.

”Se kuvastaa, kuinka maailma on kytkeytynyt yhteen. Luonto ei tee kompromisseja, jos häiritsemme ekosysteemiä. Osana esitystä veimme Davosiin Amazonin alkuperäiskansojen edustajia.”

”Keskeinen kysymys on, kuinka käytämme maailman luonnonvarat niin, että niitä riittää kaikille. Olen sitoutunut tasa-arvoon ja kansainväliseen oikeudenmukaisuuteen, mutta minun puheeni on halpaa. Tarvittaisiin toimintaa, joka on kallista.” 

Angélique Kidjon konsertti Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltassa 29. elokuuta.