Alastonmalleja, rosvoja ja poliiseja – Kympin setelin matkassa Helsingissä

Seteli sallimuksena

Idea on vanha: esine siirtyy henkilöltä toiselle, ja lukija pääsee kurkistamaan ihmisten arkeen. Tauri Oksalan Kymppiegeessä (Suuri Kurpitsa) juonta kuljettaa kympin seteli, joka livahtaa tarjoilijalta, kulkee skeittipojilta alastonmallille ja poliiseilta rosvoille. Esikoisalbumi on lupaava, ja sen juoni vie mukanaan: pehmeät viivat ja eloisa dialogi herättävät ihmiset eloon. Setelin valitsemien helsinkiläisten tarinat ovat enimmäkseen rouheita, ja joistakin olisi lukenut mielellään enemmän. Pääosaan setelin ja ihmisten ohi nouseekin Helsinki, jonka Oksala piirtää tarkasti – ja kauniiksi, kuten ilmeiset esikuvansa Jacques Tardi Adele Blanc-Secin Pariisin ja Hergé Tintin Moulinsartin. Piirroksissa näkee molempien mestareiden vaikutuksen, ja Oksala taitaa sujuvan sarjakuvakerronnan: vaikka sivuilla on liikettä ja vaihtuvia kuvakulmia paljon, lukeminen on helppoa ruudusta toiseen, myös sivuilla, joilla tekstiä ei ole lainkaan. Lukija voi löytää Helsingin ihmisvilinästä ”julkisuudesta tuttuja” hahmoja. Kymppiegeen kannanottoa voi halutessaan pitää kovana, sillä kaupungin ainoa väripilkku on kädestä käteen kiertävä raha. Mutta mikä saa ihmisen onnelliseksi? Oksala (s. 1970) on ”siviilissä” bluegrass-banjisti, joka soittaa Jussi Syren and the Groundbreakers -yhtyeessä. Hän on myös säveltänyt Itse valtiaat-tv-sarjan musiikin.

Murha keskiajalla

Vuosi on 1554, ja kruununvouti Akseli Torkkelinpoika selvittää rusthollarin raakaa kirvesmurhaa Hiidenperän kylässä Ruotsin kuningaskunnan Itämaassa. Syyllinen näyttää selvältä, mutta sitten Hiidenperän salaisuudet paljastuvat. Seurakunta on sekalainen: noita, kuollut noita, talollisia, kievarin isäntä, seppä, selvänäkijä…  Olli Turusen esikoisalbumi Maahan lyöty mies (Kaarne) on perinteinen, selkeästi piirretty ja helposti sulava dekkari, joka on sijoitettu mielikuvitusta ruokkivaan aikaan. Vanhat uskomukset ja jumalat voivat yhä hyvin. Kirosanat ovat mainioita, perkeleen sarvista särjen perkeisiin. Väritys on turhan räikeä, paletista olisi varmasti löytynyt myös lämpimiä sävyjä. Innoituksensa keskiaikaiseen Suomi-sarjakuvaan Turunen on saanut Asterixista, eikä sitä peittele johdannossakaan (”Itämaan syvissä metsissä asustaa kylällinen sisukkaita suomalaisia, jotka vastustavat…”). Turunen on malttanut pysyä omalla ”alueellaan” eli murhissa: hän on tehnyt Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri -lehteen sarjakuvaa Mauri Oskari Tuuma seikkailee. Hiidenperästä tekijä suunnittelee moniosaista sarjaa.