Ajankohtaista fantasiaa

Perjantaina 23. elokuuta Tampereella sai ensi-iltansa sovitus brittikirjailija J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikosta Taru Sormusten herrasta. Romaanitrilogia on puristettu reilun neljän tunnin teatteriesitykseksi.

Suurteosta on valmisteltu neljä vuotta, ja ovathan raamit komeat.

Tampereen Teatterin, Sorin Sirkuksen, Tampere Filharmonian, Tampere-talon ja Teatteri NEOn yhteistuotannossa työskentelee yli 250 ammattilaista. Tampereen Teatterin peruskorjauksen vuoksi esitykset ovat Tampere-talossa, jonka isoon saliin mahtuu reilut 1 800 katsojaa.

Eritystä huomiota on kiinnitetty visuaalisuuteen ja yksityiskohtiin. On pyörönäyttämö ja upeat lavasteet, sata pukua ja 56 peruukkia aidoista hiuksista. On animaatiota, ilma-akrobatiaa, valo- ja videotaidetta ja pyrotekniikkaa. Mies sytyttää itsensä palamaan näyttämöllä, mitä ei Tampere-talossa ole ennen nähty.

Tulkinnan hintaa ei ole paljastettu, mutta kyse on miljoonista euroista. Ja mitä sillä saa? Hobitti Frodo Reppulin tarinan.

Sympaattinen Frodo Reppuli perii suursormuksen, joka hallitsee Keski-Maan kansojen kohtaloa ja kuuluu Mordorin hallitsijalle Sauronille. Frodon on paettava kotiseudultaan Konnusta, sillä Sauron on saanut selville sormuksen olinpaikan. Mukaan lähtevät hobitit Sam, Pippin ja Merri.

Tampereella hobitteja esittävät Samia (Antti Tiensuu) lukuun ottamatta naiset, jotka hoitavat roolinsa hyvin. Erityisen loistava on Ella Mettänen herkkäilmeisenä Frodona, joka kokee seikkailun aikana niin pelkoa, tuskaa, hämmennystä kuin iloa. Näyttelijöiden ilmeitä on helppo seurata kauempaakin pieniltä valkokankailta.

Seurue paisuu saattueeksi, kun Keski-Maan kansat päättävät, että sormus on tuhottava. Se onnistuu ainoastaan Mordorin Tuomiovuoren tulessa. Mukaan lähtevät ihmiset Aragorn ja Boromir, haltia Legolas, velho Gandalf ja kääpiö Gimli.

Gandalf luo turvallisuutta ja toivoa, mutta hahmo jää Ville Majamaan tulkitsemana liiankin tasaiseksi.

Ylivoimaisesti parhaan roolisuorituksen tekee Risto Korhonen, joka esittää sormuksen entistä haltijaa Sméagolia eli Klonkkua. Mielipuolinen, kissamaisen notkea iljetys nousi ensi-illassa myös yleisön kiistattomaksi suosikiksi.

Örkit ja peikot on maskeerattu mallikkaasti, ja niiden liikehdintää ja nahistelua on ilo seurata.

Mieleen jää myös Tuomas Kantelisen kaunis ja voimallinen musiikki, jota täysimittainen sinfoniaorkesteri tulkitsee orkesterimontusta kapellimestari Ruut Kiisken johdolla.

Tolkien kirjoitti Tarun Sormusten herrasta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, mutta kiisti mytologisen maailmansa yhteyden sotaan. Kirjailija jopa ilmoitti vihaavansa allegorioita ja piilomerkityksiä.

Ohjaaja Mikko Kanninen ja dramaturgi Sami Keski-Vähälä ovat nostaneet keskeisiksi teemoiksi sodan ja erilaisten kansojen yhteistyön rauhan saavuttamiseksi. Muita ajankohtaisia teemoja ovat vallantavoittelu ja syvä ystävyys, jota aviopari Ella Mettänen ja Antti Tiensuu tulkitsee hienosti.

Tampereen Taru Sormusten herrasta on näyttävä, selkeästi rajattu tulkinta fanta­siasta, jota ovat aiemmin esittäneet Ryhmäteatteri (1988–1989), Jyväskylän kaupunginteatteri (2002) ja Turun kaupunginteatteri (2018), jossa dramatisoinnista vastasi niin ikään Keski-Vähälä.

Tosifanit eivät välttämättä tulkinnalle läm­pene, sen verran karsimista on jouduttu tekemään. Esimerkiksi haltia Legolasin ja kääpiö Gimlin roolit jäivät erittäin ohuiksi.

Teosta suositellaan kouluikäisistä ylöspäin. Esityksessä on kaksi väliaikaa. 

J. R. R. Tolkien, Mikko Kanninen: Taru Sormusten herrasta. Tampereen teatteri (Tampere-talo, Yliopistonkatu 55) 11.1.2025 asti.