Patinan kauneus

Villa Lante kohoaa Rooman Gianicolo-kukkulalla norsunluunvalkoisena kaunokaisena. Sen puutarhassa kasvaa sitruunapuita, laakeria, myrttiä ja ruusuja.

Vuonna 1534 lopullisesti valmistunut renessanssirakennus oli roomalaisten ylimystösukujen kesähuvila, kunnes vuonna 1950 Suomen valtio osti sen.

Neljä vuotta myöhemmin huvilassa alkoi toimia humanistiseen tutkimukseen ja opetukseen keskittynyt Suomen Rooman-instituutti, joka toimii siellä edelleen.

Arkkitehti Giulio Romanon suunnittelemaa huvilaa on vuosisatojen aikana korjattu monta kertaa. Sitä pidetään yhtenä Rooman parhaiten säilyneistä renessanssiajan rakennuksista.

Syyskuussa Villa Lantessa vietettiin avajaisia. Kahden vuoden peruskorjauksen jälkeen julkisivu on restauroitu, Raffaellon koulukunnan arvokkaat freskot puhdistettu ja sisustusta päivitetty. Lisäksi talotekniikka on uusittu ja piha-alue kunnostettu. Restauroinnista vastasi Ala Architects ja s­isustuksesta Koko3. Instituutin johtaja Ria Berg kertoo, että urakassa haluttiin vaalia pääkerroksen alkuperäistä renessanssityyliä ja säilyttää patinaa, mutta samalla kunnioitettiin myöhemmin tehtyjä ratkaisuja. Vuosisadat ja vuosikymmenet saavat näkyä.

”Restauroinnin filosofia on muuttunut päälaelleen 1950-luvusta, jolloin ajateltiin, että kaikki pitää palauttaa alkuperäiseen renessanssiaikaan”, hän sanoo.

Nykyisin tuntuukin käsittämättömältä, että 1950-luvulla poistettiin restauraatiosta vastanneen arkkitehti Adriano Prandin määräyksestä johtajan huoneen katossa olleet reliefikoristeet. Ne olivat 1800-luvulta eivätkä vastanneet renessanssityyliä.

”Hänen mielestään ne olivat modernia hapatusta”, Berg sanoo.

Jokainen aika löytää talosta oman totuutensa. Esimerkiksi talon alkuperäisestä värityksestä näkemykset ovat 1950-luvun jälkeen vaihdelleet. Sävy on vaihdellut restauraatioissa vihreästä vaaleanpunaiseen.

Tällä kertaa Rooman museoviranomainen ulkoministeriön siunauksella päätyi heleään norsunluunvalkoiseen. Väri pääteltiin Villa Lanteen aikoinaan kuuluneesta freskosta, jossa on kuvattu rakennuksen länsijulkisivu. Lisäksi apuna käytettiin piirustuksia ja karttoja, joita on laadittu 1500-luvun puolivälistä alkaen. Alkuperäist­ä värisävyä on myös rapsuteltu esiin rakennuksen seinän maalauskerroksista.

Remontin ansiosta talon historiasta ollaan saamassa uutta tietoa. Kun kellarista poistettiin vanhaa lattiaa, tuli esiin kolme hormiaukkoa, joissa oli nokea ja hiiltä. Ne saattavat viitata lattialämmitysjärjestelmään, joka on mahdollisesti kuulunut pieneen kylpylähuoneeseen.

Kylpylän olemassaoloa on arvuuteltu aiem­minkin. Renessanssikirjailija Giorgio Vasarin mukaan huvilassa olisi ollut kylpylähuone Venus-aiheisine freskoineen.

Toinen vaihtoehto on se, että hormit ovat kuuluneet keittiön liesipaikkaan.

”Tämä on ollut mysteeri, mutta olemme nyt tekemässä hormeista arkeolologis-rakennushistoriallista tutkimusta”, Berg sanoo.

nykyarkkitehtuurin näkökulmasta Villa Lante on mielenkiintoinen, koska 1500-luvulla käytettiin kierrätysmate­riaaleja.

Loggiaa (katettua maisematerassia) koristavat upeat marmoripylväät, jotka ovat vähintään 2 000 vuotta vanhoja. Pylväistä kolme on pavonazzetto-marmoria, joka on tuotu nykyisen Turkin alueelta. Neljäs pylväs on bigio-marmoria Pohjois-Afrikasta.

1500-luvulla rakennetut sisääntuloportaat ovat marmorimosaiikkia, joka on todennäköisesti hakattu lähiseudun rakennusten laatoista.

Marmori oli arvokasta jo antiikin aikoina, koska sen kuljettaminen, siirtäminen ja työstäminen oli hidasta ja vaivalloista. Rooman valtakunnan rapistuessa materiaaleista ylipäätään alkoi olla pulaa.

”Jo antiikin roomalaiset olivat kierrättämisen guruja, he kierrättivät rakennus­materiaalia aina, kun oli mahdollista.”

Kierrättäminen jatkui varhaiskeskiajalla, kun kirkkoja rakennettiin. Taloudellisten syiden lisäksi ajateltiin, että jotakin vanhan rakennuksen merkityksestä siirtyy näin uuteen rakennukseen.

Eri aikakausien materiaalien yhdistäminen luo tyylillistä epäsymmetriaa. Bergiä se miellyttää.

”Vanhan ei annettu häiritä.” 

Villa Lante (Passeggiata del Gianicolo 10, Rooma). Vierailuajat arkipäivisin klo 9–12.