Aapo Kukko kuuluu suomalaisen sarjakuvan lupauksiin
22-vuotias tekijä kertoo mieluiten ilman sanoja ja värejä.
Alussa Aapo Kukko, 22, oppi lukemaan kuvaa.
Hän jäljensi sarjakuvien ruutuja ja piirsi omia kuvia ja huomasi, että ilman sanoja saa kerrottua yllättävän paljon.
Teksti – tai puhe, kuten Kukko sanoo – on kuin aseen laukaisu. Sitäkin on sarjakuvassa käytettävä vain silloin, kun siihen on erittäin hyvä syy.
Oppiaan hän on halunnut hyödyntää uudessa sarjakuvanovellissaan Niskatuki. Sarjakuva syntyi Tarinoita takomassa -hankkeessa, johon kutsuttiin kahdeksan lahjakasta taiteilijaa. Heidän piti tehdä sarjakuva esineestä, jonka he saivat valita.
Kukko valitsi yhden joululahjoistaan, niskatuen.
Ruuduilla kertomisen taitoa Aapo Kukko on tutkinut muun muassa Hugo PrattinCorto Maltese -sarjakuvista ja Jacques Tatin elokuvista. Tatin ohjaamat kohtaukset ovat kuin sarjakuvaruutuja ja dialogi äänimattoa, jolla ei ole merkitystä. Tärkeää on tila, joka jää katsojien – ja sarjakuvien lukijoiden – omille oivalluksille.
Kukko nostaa innoittajikseen myös kaksi suomalaista ohjaajaa, Aki Kaurismäen ja Mikko Niskasen. Heidän elokuvissaan kohtaukset ovat usein pitkiä – ja hiljaisia.
Samanlaista suomalaisen verkkauden kuvausta Kukko haluaa tuoda myös sarjakuvaan. ”Köyhän miehen elokuvassa” kaikki on mahdollista.
”Sarjakuvassa yksi ihminen voi toimia ohjaajana, käsikirjoittajana, leikkaajana, puvustajana ja lavastajana”, Kukko sanoo.
Toki lahjakkuuttakin tarvitaan. Aina sekään ei riitä.
Kukon piti keksiä niskatuesta kolme tarinaa. Niistä yhtä hän lähti kehittämään yhdessä Tarinoita takomassa -hankkeen isien, Ville Hännisen ja Harri Römpötin, kanssa.
Valmis tarina oli vain yksi kurssin tavoitteista. Sarjakuviin erikoistuneet toimittajat Hänninen ja Römpötti halusivat tuoda käsikirjoittamiseen kustannustoimittamista, jota kotimaisessa sarjakuvassa on vähän tai ei lainkaan.
Kurssille valittiin piirtäjiä, joilla jo on oma persoonallinen tyyli. Kemissä syntynyt Kukko on julkaissut sota-aiheisia sukellusvenetarinoita.
Kukon tarinassa lampaanmuotoisesta niskatuesta kasvaa isän ja pojan suhteen symboli, riidan ja sovinnon välikappale. Keskusteluja ohjaajien kanssa hän piti hyödyllisinä – ”vanhat pierut” antoivat hyviä vinkkejä.
”Muutenkin pallottelu omasta tekemisestä muiden kanssa auttaa pahimman rotkon yli.”
Vuoden kestänyt hanke myös opasti tekijöitä siitä, miten maailma toimii: tekijänoikeudet, apurahat ja kansainvälisten kustantamoiden toiminta tulivat tutuiksi.
Sarjakuvatarinoista on nyt julkaistu Niskatuki-albumi. Ja projekti jatkuu: sarjakuvat ja esineet ovat kevään aikana esillä sarjakuvamessuilla Sveitsissä ja Italiassa. Hanketta tukee Koneen säätiö.
Vielä Aapo Kukolla on sanottavaa. Siis piirrettävää.
Hän on lukenut Unto Monosen elämäkertaa ja huomannut, että siitä saisi kelpo tarinan. Nyt hän kuitenkin aikoo tarttua kynään tehdäkseen sarjakuvan Arvo Turtiaisen vankilapäiväkirjoista.
”Kaveri sanoi, että en saa tehdä sitä juosten kusten. Sille pitää antaa aikaa.”
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa