Mänttä, Here I Come!
Banksyn teoksista maksetaan miljoonia. Taiteilija itse vihaa työnsä kaupallistamista.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Nuori Banksy oli maalaamassa matkustajajunan seinää, kun poliisit sattuivat paikalle. Hänen ystävänsä ehtivät karkuun, mutta Banksy joutui piiloutumaan.
Banksy juoksi piikikkään pusikon läpi ja ryömi spraymaaleineen maansiirtoauton alle. Siellä hän kuunteli poliisien ääniä ja tajusi, että on aika lopettaa graffitien teko tai keksiä keino, jolla maalausaika puolittuu.
Auton alla Banksy tuijotti bensiinitankin pohjaan sapluunalla maalattua sarjanumeroa. Ratkaisu oli hänen silmiensä edessä.
Englantilainen Banksy on maailman tunnetuin katutaiteilija. Hänen uransa alkoi alta parikymppisenä 1990-luvun Bristolissa. Tunnistettava tyyli syntyi, kun hän siirtyi vapaalla kädellä maalaamisesta taitavaan sapluunojen käyttöön: etukäteen tehty mallilevy painetaan seinää vasten ja aukkopaikkoihin ruiskutetaan maalia.
Tänä kesänä Banksyn töitä esitellään Mäntässä sijaitsevassa Serlachius-museo Göstassa. Banksy. A Visual Protest -näyttelyn on tuottanut milanolainen Mudec-museo.
Näyttelyssä on esillä erityisesti Banksyn varhaistuotantoa, kuten grafiikkaa ja levynkansia, jotka ovat Banksyn itse taidemarkkinoille tuottamia ja myymiä. Kokonaisuutta täydentää multimedia Banksyn ulkotiloihin maalaamista teoksista, joista suuri osa on jo hävinnyt.
Näyttely on ”unauthorized”, auktorisoimaton. Banksy ei pidä katutaiteen tuomisesta museoihin ja vihaa taiteensa kaupallistamista.
”Päätös näyttelyn ottamisesta oli moraalisesti vaikea”, sanoo museonjohtaja Pauli Sivonen. ”Saimme yhteyden Banksyn edustajiin ja ehdotimme, että osoittaisimme pääsymaksut Banksyn valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Vastaus oli kohtelias mutta tiukka: mikään ei saa Banksyä auktorisoimaan muiden tekemiä näyttelyitä.”
Gösta-museo luopuu pääsymaksuista Banksy-näyttelyn ajaksi.
”Meille museotoiminta ei ole bisnestä, vaan julkista hyvää. Me ei muutenkaan rahoiteta toimintaamme esimerkiksi pääsylipputuloilla. Tässä tapauksessa ne eivät siis ole traaginen menetys.”
Sivonen on ollut Banksy-fani jo pitkään.
Hänen työpöydällään lojuu kymmeniä Banksyä käsitteleviä julkaisuja – harvinaisista taiteilijan itse julkaisemista kirjasista näyttäviin valokuvateoksiin.
Nykytaiteen näyttelyitä järjestäessään museot ovat yleensä aktiivisesti vuorovaikutuksessa taiteilijoihin. Banksyn kanssa se on mahdotonta. Häneen saa yhteyden vain Pest Control -toimiston kautta, jos sieltäkään.
”Tätä näyttelyä tehdessä tuntui siltä, että keskustelisi ihmisen kanssa, joka on verhon takana. Piti koko ajan vähän arvailla. Haluamme kuitenkin toimia Banksyä kohtaan niin korrektisti kuin mahdollista.”
Banksy käyttää teoksissaan tuttuja symboleita Mikki Hiirestä Ronald McDonaldiin ja kuningatar Elisabetista Pulp Fiction -elokuvan pyssymiehiin. Hän maalaa työnsä minne huvittaa. Ulkopuolisuus ja piittaamattomuus on osa Banksyn brändiä. Siihen nähden hänen toimintansa on johdonmukaista.
Omia oikeuksiaan Banksy vahtii haukan lailla. Italialaiset näyttelynjärjestäjät joutuivat tuhoamaan kaikki teoskuvia käyttäneet myyntituotteet hänen lakimiehensä yhteydenoton jälkeen.
Göstassa myydään vain perusteellista näyttelykatalogia sekä Banksyn ”omaa” Wall And Piece -kirjaa (2005).
Yhtäkkiä kaikki halusivat tietää, kuka Banksy on. ”Salapoliisileikki kuuluu tähän bisnekseen.”
”Banksy on 28-vuotias, valkoihoinen ja pukeutunut farkkuihin sekä t-paitaan. Hopeahammas, hopeinen kaulaketju ja hopeinen korvarengas. Hän näyttää näyttelijä Jimmy Nailin ja (The Streets -nimellä esiintyvän) muusikko Mike Skinnerin risteytykseltä. Hän pummaa tupakan ja tilaa pintin Guinnessia.”
Näin The Guardianin toimittaja Simon Hattenstone kuvailee Banksyä heinäkuussa 2003 julkaistussa artikkelissa. Banksy oli avaamassa ensimmäistä isoa Lontoon-näyttelyään ja suostunut haastatteluun kasvokkain paikallisessa pubissa. Useimmat myöhemmät kuvaukset Banksyn ulkonäöstä ovat peräisin Hattenstonen artikkelista.
Poliisi sulki vanhaan varastohalliin pystytetyn Turf War -näyttelyn kahden päivän jälkeen, koska Banksy oli määrätty pidätettäväksi. Näyttely kuitenkin saavutti tavoitteensa: valtavasti julkisuutta.
Kun Banksysta tuli katutaiteen ykköstähti, alkoi kummallinen peli. Kaikki halusivat tietää, kuka Banksy on.
”Se on salapoliisileikkiä, joka kuuluu tähän bisnekseen”, Sivonen sanoo.
”Erilaisia teorioita riittää. Kun niihin perehtyy, niistä saa kyllä hyvän käsityksen, mistä on kyse.”
Tietenkin ihminen jättää jälkiä elämästään. Banksykin oli tehnyt kaikenlaista ennen kuin hänestä tuli kuuluisa – muun muassa käynyt yksityiskoulua, maalannut seiniä bristolilaisen DryBreadZ Crew’n jäsenenä, suunnitellut kasettien ja levyjen kansia kavereidensa bändeille ja ollut vankilassa pikkurikoksista.
Banksyn henkilöyttä on yritetty selvittää muun muassa profilointi- ja paikannustekniikalla, joka kehitettiin ammattirikollisten jäljittämiseen.
Viisi vuotta sitten lontoolaisen Queen Maryn yliopiston tutkijat käyttivät yli sadan Banksyn seinämaalauksen sijainteja löytääkseen ”hot spoteja”, jotka voisi yhdistää häneen. Näin määritetyt keskuspaikat saatiin liitettyä Robin Gunninghamiin, jota oli jo kauan epäilty Banksyksi.
Toinen usein Banksyksi epäilty on bristolilaisen Massive Attack -yhtyeen johtohahmo 3D eli Robert Del Naja. Hän aloitti graffitien maalaamisen jo 1980-luvulla.
Joidenkin Banksyn seinämaalausten ilmestymisajankohta sopi hämmästyttävän hyvin yhteen Massive Attackin kiertueaikataulujen kanssa. Del Najan on myös epäilty johtavan isompaa Banksynä esiintyvää porukkaa.
Merkittävänä todisteena Banksyn henkilöydestä pidetään myös sitä, että muusikko Goldie lipsautti hänen etunimensä podcast-haastattelussa kesällä 2017: ”No disrespect to Rob…”
”Musta on vähän tylsä puhua siitä, kuka Banksy on. Hänen olemassaolonsa taiteilijana ja eksistentiaalisena kokonaisuutena on paljon kiinnostavampi asia kuin hänen etu- ja sukunimensä”, Sivonen sanoo.
”Banksy on Banksy. Kaikki, mikä on Banksyssä kiinnostavaa, on jo tarjolla.”
”Silppuamalla maalauksensa Banksy muutti huutokauppatilaisuuden käsitetaiteeksi.”
Kun Banksyn uusi muraali ilmestyy jonnekin, se on tapaus. Joulukuussa 2018 Banksy maalasi Season’s Greetings -nimisen teoksen piharakennuksen kahteen kiviseinään Walesin Port Talbotissa.
Rakennuksen omistanut paikallinen terästyöläinen Ian Lewis myi teoksen taidekauppias John Brandlerille ”kuusinumeroisella summalla”. Alue aidattiin, maalauksen päälle kiinnitettiin pleksi ja sitä vartioitiin yötä päivää. Myöhemmin tuhansia kiloja painaneet seinät nostettiin kuorma-auton kyytiin ja kuljetettiin pois.
Maalauksen hinta tuntuu mitättömältä verrattuna siihen, mitä Banksyn töistä on parhaimmillaan maksettu.
Kun Samsung-konserni järjesti vuonna 2017 äänestyksen brittiläisistä taideteoksista, ihmiset valitsivat suosikikseen Banksyn Girl With Balloon -maalauksen. Ensimmäiset versiot siitä Banksy maalasi 15 vuotta aiemmin Lontoon seiniin.
Lokakuussa 2018 Girl With Balloon myytiin Sotheby’sin taidehuutokaupassa Lontoossa yli miljoonalla punnalla. Huutokaupan päätyttyä maalaus rupesi valumaan kehyksen sisällä käynnistyneeseen silppuriin ja tuhoamaan itseään hämmentyneen yleisön edessä.
Maalaus ei tuhoutunut kokonaan, sillä silppurin mekanismi meni jumiin. Taulun huutanut nainen päätti pitää vaurioituneen teoksen.
Banksyn edustajat autentikoivat sen uudella nimellä – Love Is in the Bin.
Video: Banksyn Girl With Balloon -teoksen huutokauppatilaisuus. Lähde Banksyfilm/Youtube.
”Silppuamalla maalauksensa Banksy muutti huutokauppatilaisuuden uudeksi taideteokseksi. Siitä tuli käsitetaidetta”, Sivonen pohtii.
”Monissa Banksyn isoissa jutuissa maalaus seinässä on vain osa sitä teosta. Se objekti alkaa olla vain jonkinlainen todistus laajemmasta teoksesta, tapahtumasta.”
Maaliskuussa Banksyn Game Changer -maalaus myytiin lähes 17 miljoonalla punnalla. Siinä sairaanhoitajat esitetään supersankareina, joiden rinnalla Lepakkomies ja Hämähäkkimies joutavat roskakoriin.
Banksy oli lahjoittanut teoksen Southamptonin yliopistolliselle sairaalalle. Siitä saadut rahat käytettiin sairaalan henkilökunnan ja potilaiden hyväksi.
Helsinkiläinen Egs on Suomen kuuluisin katutaiteen tekijä. Hänkään ei halua paljastaa kasvojaan tai oikeaa nimeään.
Egs on maalannut noin 50 eri maassa ja tehnyt yhteistyötä monien alan mestarien kanssa: Ket, Lodek, Risk, Petro, Honet, Hes… Banksysta huolimatta valtaosa katutaiteen nimistä ei kerro useimmille taiteen ystäville mitään
”Banksyn työt ovat hyviä, mutta mulla ei ole niihin mitään erityissuhdetta. Seuraan niitä samalla tavalla kuin muukin yleisö”, Egs sanoo.
Egs kiinnostui graffiteista 1980-luvun jälkipuolella. Hänen kotikulmillaan Katajanokalla asui vähän vanhempia kundeja, jotka tekivät monia asioita etunenässä.
Yhtenä kesänä Katajanokalle rupesi ilmestymään graffiteja.
”Siitä se alkoi. Aluksi olin vain seuraaja. Tutkin kaupunkia ja kartoitin, mitä löytyy mistäkin. 12-vuotiaana pyörittiin siltojen alla, joutomailla ja radan varsilla etsimässä uusia graffiteja ja kuvaamassa niitä.”
Kun kiinnostus teoksia ja niihin liittyvää kulttuuria kohtaan kasvoi, Egs rupesi maalaamaan itse. Hän maalaa edelleen joka viikko.
Nykyään Egs yrittää enemmän piilottaa maalauksensa kuin tehdä niistä näkyviä. Maalaamalla kirjaimensa johonkin hylättyyn paikkaan, hän kokee herättävänsä sen uudella tavalla henkiin.
”Mun graffiteihin ei liity sen kummempaa ideologiaa. Yli 30 vuotta olen jankuttanut samaa kolmea kirjainta – e, g ja s. Niiden sanoma on se teko.”
Egs toistaa kyseisiä kirjaimia myös niin sanotuissa galleriateoksissaan – maalauksissaan ja lasiveistoksissaan. Niitä on esitelty muun muassa Helsingin Taidehallissa ja Suomen lasimuseossa Riihimäellä.
Egsin mielestä olisi hassua, jos hän olisi ”galleriataidetta” tehdessään ottanut käyttöön ajokortissa olevan nimensä.
”Isoin taideteokseni on Egs. Kun katson uusia töitäni ja mietin, että onko ne mun vai kuvitteellisen hahmon tekemiä, niin en oikein tiedä. On myös hauskaa, että näitä teoksia tarkastellaan mun antamien vihjeiden perusteella.”
Egsin mielestä kiinnostavinta Banksyssa on hänen identiteettinsä.
”Se on erittäin loogisesti ja hienosti rakennettu.”
Banksy vastustaa sotaa, kapitalismia, rasismia sekä ”virallisen” taidemaailman elitismiä. Hän antaa itsestään kuvan idealistina, joka ei piittaa julkisuudesta, vaikutusvallasta ja mammonasta.
Kaikki eivät silitä Banksya myötäkarvaan. Banksy ja hänen oikea kätensä Steve Lazarides rupesivat 2000-luvun alussa tekemään myyntivedoksia Banksyn teoksista. Sen myötä Banksy menetti ”aitoutensa” monien kollegojen ja katutaiteen asiantuntijoiden silmissä. Kriittisimmät huusivat, että Banksyä kiinnostaa raha ihan yhtä paljon kuin nykytaidejulkimo Damien Hirstiä.
Lazaridesista tuli tunnettu galleristi ja taideagentti. Hänen ja Banksyn yhteistyö päättyi vuonna 2008.
Banksyn arvomaailma näkyy hänen teoksissaan. Ristillä roikkuvan Jeesuksen käsissä on ostoskasseja, mielenosoittaja heittää polttopullon sijasta kukkia ja Britannian parlamentin alahuoneessa istuu simpansseja.
Yhteiskunnallisuus on helposti avautuvaa, jopa populistista. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä.
Joskus jopa Banksy tulkitsee tilanteen väärin. Kun hän maalasi Israelin ja Palestiinan alueita erottavaa betonimuuria Betlehemissä, Banksyn luokse tuli vanha palestiinalainen mies. Mies sanoi: ”Me vihaamme tätä muuria. Emme halua sen näyttävän kauniilta. Mene kotiisi.”
Pauli Sivonen on poliittisen ja yhteiskunnallisen taiteen ystävä. Ne ovat hyvin esillä Göstan näyttelyohjelmassa.
”Museot ovat paikkoja, joissa voidaan keskustella yhteiskunnallisista asioista. Ne eivät enää ole Britanniassakaan sellaisia vallan temppeleitä ja rikkaiden toryjen saaliskabinetteja kuin Banksyn nuoruudessa”, Sivonen sanoo.
Toisinaan asetelma on yhä hyvin vaikea. Millaiselle taiteelle ja viestille kannattaa antaa tilaa? Ovatko taideteosten kautta esitetyt ajatukset niin tärkeitä, että väärinymmärtämisen riski kannattaa ottaa?
”Museon ei koskaan tarvitse olla taiteilijoiden mielipiteiden takana. Museo ei edistä tai kiistä niitä. Se antaa niille tilaa ja kontekstualisoi ne parhaan kykynsä mukaan”, Sivonen sanoo.
”Museot ovat joutuneet pohtimaan, voivatko ne pitää esillä vaikkapa lapsipornoa. Onko riittävä syy, että taiteilija sanoo teoksen kritisoivan sitä. Käytännössä se kuitenkin laitetaan esille lapsipornona.”
Vuonna 2008 poliisi takavarikoi osia taiteilija Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-installaatiosta. Helsinkiläisessä galleriassa esillä olleen teoksen kuvamateriaali oli kerätty internetistä.
Karttunen sai syytteen lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä. Helsingin käräjäoikeus piti häntä syyllisenä molempiin rikoksiin. Päätös piti hovioikeudessa.
Banksy-näyttelyä varten Gösta-museon suurimpaan näyttelytilaan rakennetaan kaupunkimiljöö harmaine kiviseinineen. Suunnittelupäällikkö Tarja Väätäsen esittelemä pienoismalli on mennyt auton takapenkillä hieman kenolleen.
Katutaiteen oikea paikka on kadulla. Sijainti on yksi sen sisältöä lähtökohtaisesti määrittävistä tekijöistä.
Monet katutaiteen ongelmat liittyvät yhteiskunnan sääntöjen noudattamiseen. Katutaiteeseen kuuluu vapaus tehdä, mutta kaupungeissa ei ole paljon alueita, joissa julkinen tila olisi taiteilijoiden käytettävissä.
”Meillä Suomessakin on oma historiamme tässä asiassa”, Espoon modernin taiteen museon Emman johtaja Pilvi Kalhama sanoo.
2000-luvun alussa Helsingissä oli Stop töhryille -hanke, jossa muun muassa takavarikoitiin nuorten katutaiteilijoiden ja taideopiskelijoiden välineitä ja tietokoneita.
”Se oli aika hurja yhteiskunnan vastaisku.”
Kalhama valmistelee taidehistorian väitöskirjaa otsikolla ”Taide haastaa museon. 2000-luvun taidemuseon muotoutuva identiteetti”. Hänen mielestään katutaide sijoittuu luontevasti taiteen jatkumoon.
”Näen taidekentän laajana ja monimuotoisena alueena. On hienoa, että taiteilijat hakevat jatkuvasti uudenlaisia ilmaisukanavia, -paikkoja ja -muotoja. En pidä katutaidetta taidekentän ulkopuolisena asiana.”
Katutaiteen olemukseen liittyvät ongelmat tulevat esiin myös silloin, kun sitä ruvetaan arvottamaan. Onko katutaiteen tekijä edes oikea taiteilija? Entä mihin katutaiteen hinta perustuu?
”Samat asiat on käyty läpi monissa taidemuodoissa, kun taide on löytänyt uusia tyylejä ja tapoja. Niihin on usein liittynyt ajatus, että kehityksen ei pitäisi mennä tähän suuntaan. Taiteilija versus harrastaja -kysymys on taiteen arvottamisessa usein aika keskeinen.”
Viime vuosina katutaiteeseen on tullut mukaan systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa toimintaa. Se tuntuu kulkevan rinnakkain Banksyn urakehityksen kanssa.
”Väitän, että Banksy ei ole voinut suunnitella oman uransa käsikirjoitusta laskelmoidusti. Se on tullut mukaan korkeintaan viime aikoina. Uskon, että aluksi hän on vain seurannut taiteellista visiotaan.”
Viime kesänä Banksy maalasi aivastelevia rottia Lontoon metroon. Ne poistettiin välittömästi.
Useimpien graffitimaalarien tavoite on, että mahdollisimman moni näkee heidän taginsa tai maalauksensa. Siinäkin mielessä Banksy on menestyneempi kuin kukaan muu.
Toisinaan tuntuu, että Banksyllä on ihan omat pelisääntönsä. Lontoolaisen The Graffiti Life Galleryn johtaja David (ei sukunimeä!) sanoi jo seitsemän vuotta sitten Vice-lehden jutussa, että asiat muuttuvat heti, kun raha tulee mukaan.
”Kun katutaiteilija piirtää seinään, se on vandalismia. Kun Banksy tekee saman, kyseessä on taideteos.”
Nykyään The Graffiti Life Galleryn asiakkaisiin kuuluvat esimerkiksi Disney, Microsoft, Youtube, Adidas ja Nike. Yritys tarjoaa heille ”kokemusta katutaiteen ja graffitin jokaisella osa-alueella”.
Bristolin kaupunki kertoo Banksyn töiden sijainnit virallisella matkailusivustollaan.
Lontoon viranomaiset ovat yhä tiukkoja. Viime kesänä Banksy maalasi aivastelevia ja kasvomaskien varassa leijuvia rottia Lontoon metroon. Ne poistettiin välittömästi.
”Siivoojiemme tehtävä on huolehtia vaunujen puhtaudesta”, kommentoi Lontoon liikennelaitos.
Suomessakin eletään jonkinmoista katutaiteen buumia. Vuonna 2020 Keravalla annettiin kokonainen kerrostalo taiteilijoiden maalattavaksi. Näyttelyn suosio yllätti kaikki. Paraikaa Espoossa on nähtävillä yli 40 taiteilijan töitä entisessä logistiikkakeskuksessa. Juhannuksen alla Tampere-talossa avautuu newyorkilaisen katutaiteen pioneerin Keith Haringin julistenäyttely.
Mäntän Banksy-näyttely varattiin loppuun jo huhtikuun alussa. Kun koronarajoitukset muuttuvat, näyttelyyn vapautuu lisää paikkoja.
Eivätkä Disney ja Adidas ole ainoita katutaiteesta kiinnostuneita. Seinämaalauksia suunnitellaan ja kaupataan sisustuselementeiksi ihan tavallisiin koteihin.
Virallisen taidemaailman suhtautuminen katutaiteeseen on yhä empivä. Museot eivät hanki sitä kokoelmiinsa kovin hanakasti. Myös Banksyn työt päätyvät useimmiten yksityisille keräilijöille, kuten Brad Pittin kaltaisille julkkiksille.
”Vakavat museot ovat yhä varovaisia Banksyn kanssa, koska asetelma on niin hankala. Banksyn omassa filosofiassa ne ovat isoja, pahoja susia. Vaikka ne toimisivat miten, luvassa ei ole kiitosta”, Sivonen sanoo.
”Toisaalta museoiden on vaikea olla kiinnostumatta maailman tunnetuimmasta nykytaiteilijasta. Joka on sen lisäksi pirun hyvä.”
Onko Banksy tulevaisuudessa osa taidehistoriaa vai muistetaanko hänet postikorttimaakarina?
Mitä Banksyn taiteelle ja maineelle tapahtuu 50 tai sadan vuoden päästä, kun häntä ei enää ole? Tuleeko Banksystä yleisesti hyväksytty ja taidehistorian kaanoniin olennaisesti kuuluva taiteilija vai muistetaanko hänet pelkkänä postikorttimaakarina?
”Mun mielestä se, että Banksy ja museot löytäisivät toisensa, varmistaisi Banksyn perinnön säilymisen. Voi toki olla, että hänellä itselläänkin on joku museonperustamisajatus. Siitä me ei tiedetä mitään”, Sivonen sanoo.
”Uskon, että Banksyllä on suuri suunnitelma sen suhteen, miten hänestä puhutaan 2100-luvulla. Banksy on rakentanut brändinsä ja tarinansa niin määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, että hän on varmasti valmistautunut tulevaan.”
Paljon on muuttunut jo tähän mennessä. Banksy ei enää juokse öitään ulkona poliisia pakoillen. Hänen työnsä ovat erittäin mietittyjä eikä niitä tehdessä ole todellista vaaraa kiinni jäämisestä.
On jopa pohdittu, maalaako Banksy edelleen omat muraalinsa. On taiteen romantisoimista ajatella, että taiteilijan täytyy itse tehdä kaikki alusta loppuun. Henkilökunnan käyttö ei tee taiteesta halvempiarvoista.
”Täytyy myös muistaa, että Banksy on lähes viisikymppinen ukko. Ehkä hänellä on jopa kaljamaha, jonka takia aitojen yli kiipeily ei enää suju, kuten nuorena.”
Banksy. A Visual Protest -näyttely on esillä Mäntän Serlachius-museo Göstassa 15.5.–10.10.2021.
Banksy teki koronagraffitin – julkista terveydenhoitoa ylistävä teos yritettiin heti varastaa sairaalan seinästä