Töissä taas
22-Pistepirkko sopi riitansa ja palasi studioon.
”Askoo! Työt alko!” PK Keränen huutaa veljelleen.
Asko Keränen istuu viereisessä huoneessa maunulalaisen kerrostalon kellarissa värittämässä puukynillä naivistista piirrosta eikä millään malttaisi pitää taukoa.
Haltiamainen Asko harppoo viereiseen huoneeseen, istuutuu lattialle ja jatkaa värittämistä läpi haastattelun. Rumpali Espe Haverinenkin liittyy seuraan mutta huuteluitta.
Keräset ja Haverinen ovat 42 vuotta sitten perustettu vaihtoehtorock-yhtye 22-Pistepirkko.
22. helmikuuta 2022 – tietenkin – heiltä ilmestyy uutta musiikkia ensimmäisen kerran 11 vuoteen. Tuplasinglen toinen kappale on raukea ja leijaileva Snake Charmer ja toinen instrumentaalinen ränttätänttä Kind Hearts.
”Tuli kiire saada jotakin valmiiksi”, PK Keränen sanoo.
Kun 22-Pistepirkko valmisteli neljättätoista studiolevyään vuonna 2015, yhtye törmäsi seinään eli veljekset toisiinsa.
Pistepirkossa oli oltu liian pitkään, Asko Keränen sanoo. Levyä toisen perään, vaikka väkisin, ei taukoja. Silloin toisesta alkoi nähdä vain huonot puolet, joita kyllä riittää jos etsii. Eikä veljeksillä ole mitään rotia sen suhteen, mitä toiselle voi sanoa.
”Espe sanoi mulle pari viikkoa sitten, että sinä ja PK loukkaatte toisianne niin paljon, että siitä jää aina jälki. Teidän sanallinen viestintä on epäkohteliasta, te voisitte skarpata sitä”, Asko Keränen sanoo.
”Mä osaan olla tosi ilkeä, ja mun veli osaa olla tosi ilkeä myös.”
2019 kokeiltiin taas, olisiko motivaatiota olla bändissä. Oli, tarpeeksi. Ensin muutama keikka, ja niistä rohkaistuneena levy hiljalleen tekoon.
22-Pistepirkko on yhtye, jossa soittajien vajavaiset taidot kiristetään ”katkeamispisteeseen”.
”Vaatimukset on poskettoman korkeita, mikä on inspiroivaa”, PK Keränen sanoo.
Soita paremmin, laula paremmin, rummuta paremmin. Kappaleiden pitää olla sielukkaampia. Säkeistö voisi olla parempi, säkeistö on huono, säkeistö on perseestä.
Työmoodi on ”kurinalainen natsimeininki”.
”Vuosikausia treenattiin viitenä päivänä viikossa”, Haverinen sanoo. ”Kukaan ei saanut mennä armeijaan eikä siviilipalvelukseen, vaan piti hoitaa vapautus. Muiden töiden, joilla sai jotakin leivän päälle, piti olla sellaisia, että se ei häirinnyt bändiä. Se kuvastaa, miten pirkot on suhtautuneet tähän hommaan.”
Liki kuusikymppisten Keräsen veljesten mukaan Haverinen on bändin järki ja liima, jota ilman mistään ei olisi tullut mitään.
Yhtye on vieläkin ”terapiavaiheessa”. Työviikko on kolmipäiväinen, ettei ketään ”polteta loppuun”.
Lisäksi maanantaisin kokoonnutaan studion sohvalle ja sanotaan suoraan, mistä kenkä puristaa.
”Kun sessio alkoi mennä päin helvettiä, tarvittiin terapiamaanantait, että saadaan oltua nätisti toisille”, Asko Keränen sanoo.
Nykyään musiikkibisneksen normi on se, että koko ajan pitää tehdä levyä ja kiertää, kunnes saa levyn julki, mikä on uusi syy kiertää. 22-Pistepirkon työnteko on erilaista, hitaampaa.
Jos levyä tekee kolme vuotta, saattaa välttyä globaalin pandemian aiheuttamilta harmeilta.
”Kun koronalamaannus laskeutui tähän valtakuntaan, me mietittiin, miten tämä poikkeaa normaalista levytystauosta”, PK Keränen kertoo.
”Ei juuri mitenkään. Meillä on yhtä vähän rahaa. Me tullaan tänne aamulla, juodaan kahvia, aletaan tekemään ja lähdetään pois.”
Normaaleihin olosuhteisiin nähden Asko Keränen kertoo yhtyeen olleen kuin herran kukkarossa, kun työnteon tueksi on saanut korona-apurahoja ja muitakin apurahoja. Ja silti pitää laskeskella, kuinka halvalla levyn voi tehdä, kuka voisi lainata mikrofoneja.
Albumi Kind Hearts Have a Run Run on nyt loppusuoralla. Perinteikäs levymerkki Johanna Kustannus julkaisee sen ennen kesää. Kappaleista noin puolet on vuoden 2015 sessioista.
”On taivaallista, kun orkesteri ei kinaa”, PK Keränen sanoo.
”Kaikki on löytäneet sopivan balanssin vahvuuksien ja heikkouksien kanssa. Kun kaikilla on hyvä fiilis, musiikki lähtee soimaan ja lentämään radalle, jota me ei ole osattu edes ajatella.”
Innostusta ei voi olla kuulematta, kun Asko Keränen intoutuu soittamaan tietokoneeltaan näytebiisin toisensa jälkeen.