Ikkunat auki Töölöön

Juha Järvelän kirjallisuushistoriikki opastaa kaupunkikävelylle, Jussi Karjalainen kirjoittaa arviossaan.

tietokirja
Teksti
Jussi Karjalainen
2 MIN

Tulenkantajia helsinkiläisinä haarukoiva kirja on käyttökelpoinen opus. Ihan kaupunkikiertelyynkin.

1920-luvulla ansiokkaasti kohkanneen kirjailijaryhmän oivallisimpia iskulauseita oli: Ikkunat auki Eurooppaan! Juha Järvelän teoksen motto taas voisi olla ”Ikkunat auki Töölöön”. Uusia taideavauksia tehtailleet Tulenkantajat hakeutuivat asumaan ennen kaikkea Töölön kaupunginosaan, jonka modernit talot kohosivat vauhdilla 1920–1930-luvuilla. Museokadun ja Runeberginkadun kulmatalossa sijaitsivat niin Olavi Paavolaisen kuuluisa ”dubletti” (kaksio) kuin Tulenkantajat-lehden kiihkeimpien aikojen toimitus.

Mika Waltarista, Arvi Kivimaasta ja Kirsi Kunnaksen maalari-isästä Wäinö Kunnaksesta, Tulenkantajien hovitaiteilijasta, tuli osa Töölön identiteettiä. Katri Valaa Paavolainen vokotteli Ilomantsista ”suurkaupunkiin” jazzilla ja vihreillä viuhkoilla. Vala erkani Sörnäisiin.

Paavolaisen sanat Töölöstä luksusaikakauslehti Aitassa 1929 kiteyttävät janon uuteen:

Kuuletteko vuosisatamme sinfonian: / automaattipuhelimien soiton, uutiset avioerotoimistosta / WC:eiden vuolaan kohinan, / radiotorvien korahtelun, / yöneulojen kitinän gramofoneista… / Se on Töölö.

Ote on intomielisestä dadareportaasista. Järvelä osaa kuitenkin vastata tutkimuksen uusiin tuuliin siinä, että myyttien Paavolais-keskeisyydestä on aihetta jo osin hellittää. Runoilija Uuno Kailas on itse asiassa paljon useammassa paikassa läsnä Järvelän Tulenkantajat-teoksessa.

Kailas ei sanonut itseään Tulenkantajaksi mutta hän eli samassa piirissä, joka teki irtioton vanhoista homekorvista.

Kailaallakin oli monia osoitteita Töölössä. Eräässä Töölön kirjailijaperheessä hän ravitsi ohutta varttaan sunnuntaiaterioilla. Kailas eli usein myös matkustajakodeissa. Järvelä johdattaa peräti kuuteentoista Kailaan osoitteeseen.

Juha Järvelän teos sisältää myös tarkat kartat kaupunginosista ja Tulenkantajien liikkeistä niissä. Urbaanijengi palvoi Liittopankin ja Atlas-Pankin tuliteriä taloja Aleksilla ja Mikonkadulla.

Järvelä on jaksanut järjestää uutterasti palaset eri lähteistä, ja hän tuo aina omaakin mukaan.

Opastetut kierrokset eri teemojen ympäriltä ovat alkaneet kukoistaa Helsingissä. Kirjan idea limittyy ilmiöön. Waltarista tohtoriksi väitellyt Järvelä on itse kantanut jo aiemmin kortensa kekoon laatimillaan helppokäyttöisillä ja monitietoisilla teoksilla Mika Waltarin Helsinki ja Tove Janssonin Helsinki. 

Juha Järvelä: Tulenkantajat. Taiteilijat ja kaupunki. 256 sivua. Avain, 2024.