Lukuhalusta sivistyksen Suomeen

Filosofian tohtori ja kirjastonhoitaja Carl Niclas Keckman oli tulla hulluksi. 23-vuotias mies luki klassikkoja, filosofiaa, kaikenlaista, ja ystävä lähetti lisää kirjoja. Kaikkea ei tahtonut ehtiä lukea. Oli vuosi 1816.

Kirjojen kaipuu -teos on useamman tekijän historiallinen rakkaudenosoitus kirjallisuudelle, joka tuotti Keckmanille sekä nautintoa että huolta. Lukuhalu oli tauti, ja siitä seurasi kaikenlaista. Kuten Suomi.

Tilanne oli uusi. Kirjoja oli luettu Suomessa ennenkin, mutta vasta 1800-luvulla sekä kirjoja että lukuhalukkaita riitti. Kansa sivistyi. Kirjastoja, kirjakauppoja, yksityiskokoelmia ja kirjallisuuslehtiä perustettin. Suomalaisuuden perushahmoihin kuulunut Henrik Gabriel Porthan oli kirjastonhoitaja Turun Akatemiassa.

Tarinat kertovat ylioppilaista, kauppiais­ta, virkamiehistä, kirkkoherroista, kirjanpainajista ja -välittäjistä ja muista sivistyneistön tai porvariston edustajista. He osaltaan tekivät mahdolliseksi Suomen, sivistysvaltion, josta muuten muistetaan vain valtiolliset, sotilaalliset ja poliittiset asiat – muutaman suurhahmon kulttuurityön ohella.

Uppsala, Lontoo, Pariisi ja muutamat Saksan kaupungit olivat paikkoja, joista filosofia, valtio-oppi ja kirjallisuus levisivät ja voitelivat maan sivistysnousuun. Tien päässä odotti kansakunta ja itsenäinen valtio.

Yksi vedenjakaja on vuosi 1827. Turun palo tuhosi maan laajimman kirjaston. Se koottiin uudestaan, mutta nyt Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suojiin Helsinkiin.

Suomalaisen sivistyksen kehto sai väistyä piikkipaikalta. Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan keskus.

Teoksessa ei marssita kansallisen kohtalon pauhussa vaan kerrotaan kirjastoista ja kauppiaista, kouluista ja pappiloista, herraklubeista ja lukuseuroista, runoilijoista ja sanomalehtimiehistä, lahjoittajista ja lainaajista, luonnontieteilijöistä ja bibliofiliaan sairastuneista.

1800-luvun kuluessa Suomi sitten sai oman kansalliskirjallisuutensa, jollaisen merkitystä korosti erityisesti Snellman.

Se porukka, joka luki Walter Scottin romaaneja, Goethen ja Schillerin teoksia, Ruotsin uusromantikkoja, Rousseaun filosofiaa sekä antiikin klassikkoja, ei vielä rakentanut kansallisuutta mutta mahdollisti paljon. Monet kansalliset asiat rakennetaan kansainvälisten virtausten pohjalta.

Kirjojen kaipuu ja verkostot synnyttivät kirjakulttuurin. Siitä oli lopulta seurauksena monumentteja. 

Heli Rantala, Jukka Sarjala, Janne Tunturi, Ulla Ijäs, Heidi Hakkarainen: Kirjojen kaipuu. Kirjakulttuuria 1800-luvun alun Suomessa. 287 s. Gaudeamus, 2024.