Yleiskaava mustasi Helsingin vihreät – ”Mahdollistaa lähes kaikkien laajojen metsäalueiden nakertamisen”
Vihrein yleiskaava koskaan, puolustautuu vihreiden valtuutettu.
Helsingin 30 laajasta metsäalueesta vain kolme on varmuudella turvassa rakentamiselta uudessa yleiskaavassa. Lopuissa 27:ssä avautuu mahdollisuus rakentamiselle.
Tämä paljastui, kun Suomen Kuvalehti pyysi Helsingin metsiä paljon kartoittanutta luontoselvitysten ammattilaista Keijo Savolaa ristiinvertaamaan Helsingin uuden yleiskaavan merkintöjä ja Helsingin arvokkaita metsäalueita esittäviä karttoja.
Savola on kokenut luontoselvitysten laatija. Hän on rymynnyt metsiä vuosikymmenet ja löytänyt Helsingin metsistä esimerkiksi lukuisia harvinaisia kääpälajeja, jotka kielivät pääkaupungin metsien luonnonarvosta. Savola on myös suojeluaktiivi ja toimii Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirissä.
Savola on seurannut vierestä useita kaavaprosesseja, ja uuden yleiskaavan syntyminen on ollut hänelle tuskaisaa katseltavaa.
”Ensinnäkään kaava ei minun mielestäni ihan noin teknisesti ottaen edusta hyvää maankäytön suunnittelua”, Savola sanoo.
”Sitä on erittäin vaikea lukea. Se ei ole tarkka eikä yksiselitteinen. Silti sille halutaan oikeusvaikutteisen kaavan asema. Sen siis pitäisi ohjata alempia asemakaavoja.”
Savolan mielestä Helsingin uuden kaavan heikkous näkyy kiusallisen selvästi, kun sitä vertaa vaikkapa Vantaan yleiskaavaan vuodelta 2007.
”Vantaan kaava tehtiin täysin toisella tavoin. Siitä saattoi yksiselitteisesti nähdä, mitkä alueet halutaan rakentaa, mitkä säilyttää. Helsingin yleiskaavalla kohdalla näin ei lainkaan ole.”
”Siitä huolimatta Vantaalla on pystytty rakentamaan ihan hyvin.”
”Yleiskaavan seurauksena on melkoinen sotku.”
Helsingin yleiskaavan epävarmuus nousee Keijo Savolan mukaan kaavan suunnittelumääräyksistä, jotka ovat tapauskohtaisia.
”Jatkossa rajanveto maankäytössä ratkaistaan tarkoituksenmukaisuussyillä”, hän valaisee.
”Siis käytännössä jonkin vihreän [säilytettävän luonnon] pikselin puolelle voidaankin ohjata rakentamista, jos vieressä on rakentamispikseli.”
Savola povaa tästä kiistoja myöhemmissä vaiheissa, lähinnä asemakaavoitusta tehtäessä. Yleiskaava ohjaa asemakaavan laatimista.
”Kaavoittaja tulee toteamaan jatkossa monia kertoja, että tämän tietyn viheralueen X saa yleiskaavan perusteella rakentaa, ja että tähän liittyvän kaavamääräyksen perusteella rakentamiseen otetaan vielä lisäksi tuo toinen alue naapuripikselin puolelta”, Savola kertoo.
Tämä tulee johtamaan paikallisiin kiistoihin, joita puidaan oikeusasteissa korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
”Povaan, että yleiskaavan seurauksena on melkoinen sotku.”
Ääntä asiasta on pidetty jo pari vuotta sitten. Useat kansalaisjärjestöt tekivät yhteistyönä suuren kartoituksen ja niin sanotun arvometsäaloitteen, joka julkistettiin kaksi vuotta sitten.
Mukana olivat Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Luonto-Liitto, Luonto-Liiton Uudenmaan piiri ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.
Keijo Savola oli yksi käytännön kartoitustyön tekijöistä. Kyseessä oli vuosien ponnistus.
Julkilausumassa varoitettiin, että Helsingin yleiskaavaluonnoksen toteutuminen merkitsisi ”pääkaupungin luonnon keskeisten arvojen menettämistä”. Arvometsäaloite ei vaikuttanut asioiden kulkuun sanottavasti, vaan lopullinen kaava hyväksyttiin suunnilleen luonnoksen kaltaisessa muodossa.
Arvometsäselvityksen tekivät siis kansalaisjärjestöt, eivät viranomaiset. Selvityksessä on kuitenkin se hyvä puoli, että sen lopputuloksena Helsingin metsät on harvinaisen selvästi yksi kerrallaan luetteloitu.
Ne on koottu kahteen listaan, joista ensimmäisessä on kaikki Helsingin yli hehtaarin kokoiset metsäalueet, joilla katsotaan olevan suojelullista tai virkistyksellistä arvoa. Näitä alueita on kaikkiaan 214 kappaletta. Toisessa listassa ovat kaikki laajat, yli 20 hehtaarin luonto- ja virkistysalueet. Niitä on 30 kappaletta.
Kaksikymmentä hehtaaria on suurehko metsä. Helsinki onkin kaikkiaan melko metsäinen kaupunki, ja metsillä on asukkaille myös suuri merkitys virkistysmielessä.
Suomen Kuvalehti pyysi Savolaa tutkiskelemaan Helsingin vasta hyväksyttyä yleiskaavaa ja selvittämään, kuinka moneen Helsingin laajasta metsäalueesta on mahdollisesti odotettavissa puskutraktoreita. Tällainen selvitystyö tehtiin itse asiassa jo vähän yli vuosi sitten, ja havainnollinen kartta näkyy tässä – mutta tuo oli luonnosvaihe.
Nyt Savolan SK:lle tekemä lista on viimeisin päivitetty versio. Siinä on käytetty nimenomaan lopullista, valtuustossa hyväksyttyä yleiskaavaa, jota toki tullaan vielä käsittelemään valitusten seurauksena oikeudessa ennen kuin siitä tulee lainvoimainen.
Selvitys: Rakentamisen mahdollisuus aukeaa 27 metsäalueella 30:sta.
Pientä, alle kymmenen prosentin nakertamista on yleiskaavan mukaan mahdollisesti tulossa seuraaville alueille:
- Viikin-Vanhankaupunginlahden alue
- Hallainvuori
- Keskuspuisto
- Uutela
- Laajasalon länsiosan metsät
- Broändan laakso
- Slåttmossen (joka jatkuu myös Vantaan puolella)
Isomman nakertamisen, 10:stä 70:een prosenttiin, mahdollisuus ollaan Keijo Savolan selvittelyjen mukaan avaamassa kaavassa seuraaville laajoille metsäalueille:
- Tattarisuon metsä
- Kivikko
- Suutarilan metsä
- Pikkukosken ympäristön metsät
- Patolan metsä
- Vartiosaari
- Talin metsät
- Roihuvuoren metsät
- Linnanlaakson alue
- Jollaksen itäosa
- Pihlajamäen metsät
- Meri-Rastila ja Ramsinniemi
- Honkasuo
- Haagan metsät
- Mätäojan ympäristö
- Mustavuori-Kasabergetin alue, joka muuten kuuluisi edelliselle, vähemmän nakerrettavien metsien listalle, mutta kun mukaan lasketaan Östersundomin yhteisen yleiskaavan rakentamissuunnitelmat, se nostaa alueen tälle isommin nakerrettavien alueiden listalle.
”Oma ryhmänsä ovat sitten vielä nämä niin sanotun merellisen virkistyksen ja matkailun alle kuuluvat alueet”, Keijo Savola kertoo. Näitä alueita ovat:
- Villingin keskiosa (jossa on jo rakentamista lisäävä kaavahanke menossa)
- Seurasaari (johon tuskin lisätään rakentamista)
- Vallisaari-Kuninkaansaari (alueella jo käynnissä rakentamista lisäävän asemakaavan teko, jonka vaikutusala jäänee kymmenesosaan saarten pinta-alasta)
- Pihlajasaari
”Tämä merellisen virkistyksen ja matkailun kaavavaraus on siitä jännä, että se tekee mahdolliseksi myös loma-asumisen ja matkailurakentamisen lisäämisen, mutta samaan aikaan alueita pitäisi kehittää myös merkittävinä virkistys-, ulkoilu-, liikunta-, luonto- ja kulttuurialueina.”
Toisin sanoen uusi yleiskaava avaa mahdollisuuden merkittävälle rakentamiselle 16:lla Helsingin 30 suuresta metsäalueesta. Jos vähemmät nakerrukset lasketaan mukaan, rakentamisen mahdollisuus aukeaa 27 alueella 30:sta.
Sellaisia suuria metsäalueita, joilla kaavamerkintä ei mahdollista rakentamista, on Savolan selvityksen mukaan vain kolme:
- Kallahdenniemi
- Aittasaari
- Santahamina
”Santahaminan kohdalla on sellainen klausuuli, että jos puolustusvoimat ei jatka sen käyttöä, se siirtyy asumisen, kaupan ja julkisten palvelujen, toimitilojen, puistojen, virkistys- ja liikuntapalvelujen käyttöön”, hän tarkentaa.
Nämä kaikki ovat spekulatiivisia varauksia.
Merkinnät eivät siis tarkoita sitä, että nämä alueet tultaisiin varmuudella rakentamaan, vaan alueiden käyttöä tullaan tarkentamaan myöhemmässä maankäytön suunnittelussa. Kaikki rakentamisen mahdollistavat kaavamerkinnät eivät suinkaan johda rakentamiseen.
Joka tapauksessa Savolan selvityksen pohjalta vaikuttaa selvältä, että Helsingin laajoille, arvokkaille metsäalueille uusi yleiskaava tarkoittaa hyvin merkittävää statuksen heikentämistä.
Jatkossa on olemassa mustaa valkoisella siitä, että näille alueille on mahdollisuus alkaa ajaa rakentamista ja kaavoittaja voi vedota valtuuston hyväksymään yleiskaavamerkintään.
Poliittisesti yleiskaava on ollut lyömäase ja ylpeydenaihe.
Ennen kuin Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2016, siitä ehti parin vuoden aikana kehkeytyä tunteita kuohuttanut puheenaihe.
Kaavan ympärillä kuhisee, koska siinä törmäävät monenlaiset arvot ja sen perusteella pystytään perustelemaan Helsingin rakentamista vuosikymmeniä eteenpäin.
Ehkä näkyvintä sanasotaa käytiin julkisuudessa Helsingin suurimman metsän, Keskuspuiston, länsireunan mahdollisesta rakentamisesta. Myös esimerkiksi Tuomarinkylässä lähimetsien puolustajat nousivat vastarintaan.
Poliittisesti kaava on ollut lyömäase ja ylpeydenaihe: vihreät ovat puolustaneet yleiskaavaa, kun taas vasemmistoliitto profiloitui varsinkin viime vaiheessa ennen ratkaisevaa äänestystä Keskuspuiston suojelijana. Perussuomalaiset ovat kritisoineet vihreitä yleiskaavan ajamisesta.
Vaikka kaava on jo hyväksytty, sen vaikutukset voivat näkyä kevään kuntavaaleissa. Iso kysymys on esimerkiksi se, kuinka vakavasti kaavan ajaminen vahingoitti vihreiden mainetta luonnonsuojelijoiden keskuudessa. Moni luonnonystävä on sydämistynyt puolueelle, jonka sanotaan hylänneen perinteiset arvonsa, metsien puolustamisen. Ilmiö ei ole uusi.
Vihreät on Helsingin toiseksi suurin puolue ja se on jo kauan ollut Helsingissä yleispuolue. Ympäristöasioita tärkeinä pitävien kannattajien mielestä se on hukannut juurensa ja profiloitunut liikaa esimerkiksi sosiaaliasioissa. Metsiä nakertavan kaavan hyväksyminen ja ajaminen on monen mielestä suoraa jatkumoa tälle kehitykselle.
Helsingin vihreät ajoi voimakkaasti uutta yleiskaavaa ja takasi yhdessä kokoomuksen ja Sdp:n kanssa kaavan läpimenon.
Vihreiden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Hannu Oskala ei lähde kommentoimaan tässä jutussa esitettyä listausta alueista, joille uusi kaava tuo potentiaalisen rakentamisen.
Vihreät on saanut kaavan hyväksymisestä luontoväeltä kritiikkiä paljon. Puolueen sisälläkin sitä on kritisoitu.
Esimerkiksi puolitoista vuotta sitten kokoomuksesta vihreisiin siirtynyt valtuutettu Jarmo Nieminen on voimakkaasti kritisoinut yleiskaavaa.
Niemisen nimi on jopa liitetty julkisuudessa keskusteluun kokonaan uudesta puolueesta, joka ajaisi luonnonsuojeluasioita. Hän on Ylen mukaan sanonut, että ajatus tällaisesta puolueesta ”ei ole täysin vieras”.
Onko vihreät sahannut omaa oksaansa ajamalla voimakkaasti uutta yleiskaavaa?
”Jää nähtäväksi. Vaaleissahan se nähdään. Tämä on kuitenkin kaikkien aikojen vihrein yleiskaava”, Hannu Oskala vastaa.
”Vihdoinkin luvassa on suunnittelua, jota ei tehdä henkilöauto vaan julkinen liikenne edellä. Tämä on tavoite, jota vihreät on ajanut vuosikymmeniä ja nyt vihdoin se on saatu läpi.”
Vihreät ei ole Oskalan mukaan hylännyt metsiensuojelua.
”Se väite on yksiselitteisesti virheellinen. Kyllä siellä kävi niin, että kokoomus puolusti Talin golfkenttää ja vihreät metsiä”, Oskala sanoo.
”Voit kysyä kokoomukselta ja demareilta, onko vihreät puolustanut metsiä ja saat takuulla vastaukseksi, että kyllä on, liikaakin.”
”Metsäisyys on Helsingin perusluonnetta, ja kyllä se säilyy.”
Vihreiden Oskala muistuttaa, että kaikki yleiskaavan pikselit eivät toteudu tulevaisuudessa.
”Näin on esimerkiksi Vanhankaupunginlahdella.”
”Monissa kohteissa on mahdollista, että asemakaavoitusvaiheessa tilanne tarkentuu niin, että rakentaminen tulee jo rakennetun alueen viereen tai liikenneväylien viereen.”
Onko niin, että vihreät on tässä ollut pakkovalinnan edessä, että on pitänyt valita, halutaanko suojella lähiluontoa vai tehdä maankäyttöä, jossa huomioidaan liikenne ja sitä kautta esimerkiksi ilmastovaikutukset?
Oskala pitää kysymystä turhan poleemisena.
”Totta kai nämä kaksi asiaa [lähiluonnon suojelu ja ilmastonsuojelu] voivat olla ristiriidassa. Mutta täytyy muistaa, että uusi kaava on myös luonnonsuojelun kannalta erittäin hyvä.”
”Metsäinen suojeluverkko vahvistettiin, vihersormet ovat siellä velvoittavina tekijöinä”, Oskala sanoo viitaten kartan vihreisiin alueisiin, jotka lähtevät Helsingin ytimestä ulospäin ikään kuin sormet.
Oskalan mielestä ei voida tehdä rinnastusta lähiluonnon ja ilmastonsuojelun välillä.
”Ihan varmasti kaikkialle jää vielä lähiluontoa. Metsäisyys on Helsingin perusluonnetta, ja kyllä se säilyy”, hän vakuuttaa.
Oskalan mukaan nyt pystyttiin pikemminkin suojelemaan lähiluontoa samalla, kun pystytään tekemään ilmastopolitiikkaa.
”Jos olisi heittäydytty täysin poikkiteloin, ratkaisut olisi tehty ilman meitä ja meille arvokkaat asiat olisi jätetty pois. Silloin olisi vielä enemmän tuhottu luontoa”, Oskala perustelee.
Hän muistuttaa, että Keskuspuisto on kaikkiaan laajuudeltaan 1 200 hehtaaria ja että ”nyt siitä rakennetaan maksimissaankin kymmeniä hehtaareita, siis joitain prosentteja”.
Keskuspuistolla on symbolinen arvo, jonka Hannu Oskala myöntää.
”Mutta oli pakko hyväksyä se, mitä siihen tehtiin.”
Miksi?
”No koska jos se [kaavan osa] olisi purettu, todennäköisesti se olisi antanut laillisen valitusperusteen ja koko kaavan kaatamismahdollisuuden.”
”Yleiskaava perustuu raideliikenteen runkoverkostolle, ja jos runkoverkoston toteuttaminen muuttuu kannattamattomaksi, siitä tulee valitusperuste”, Oskala sanoo siteeraten lakiasiantuntijoita.
”Sitten ei olisi ollut ratikkaverkostoa eikä bulevardeja.”
Pikaraitiotien ja moottoriteiden tilalle rakennettavien bulevardien myötä tulee koteja kymmenille tuhansille helsinkiläisille hyvien yhteyksien äärelle.
”Ratikkaverkosto luo sen runkoverkoston, joka tulee nostamaan julkisen liikenteen käyttöä merkittävästi.”
”Ilman sitä uudet, tulevat helsinkiläiset tulisivat ajamaan yksityisautoa, kuten uudet espoolaiset. Sen seurauksena kaupunkimme olisi ihan tukossa.”
Oskalan mukaan uusi kaava mahdollistaa sen, että runkoverkon tuntumassa voi asua jopa 89 prosenttia ihmisistä tulevaisuudessa.
”Se on aivan huikea luku.”
Pitivätpä vihreät siitä tai eivät, on vaikea välttyä tulkinnalta, että käytännössä pikaratikka ja bulevardit maksoivat sen, että lähes kaikille Helsingin suurille metsäalueille tuli kaavavaraus rakentamiselle.
Vihreät ajoivat päätöstä voimakkaasti. Tätä vasten luontoväen raivon ymmärtää.
Maailmanlaajuisesti tällaisia metsiä on luonnontilaisen kaltaisina jäljellä vähän.
Helsingin metsät eivät ole arvokkaita vain virkistysalueina.
”Ne ovat myös oikeasti merkittäviä luonnoltaan”, huomauttaa luontokartoittaja Keijo Savola.
Helsingin metsät ovat luokittelusta riippuen joko eurooppalaisen luokittelun hemiboreaalisia metsiä tai venäläisen luokittelun etelätaigan metsiä. Tällaisia metsiä on maailmanlaajuisesti luonnontilaisen kaltaisina jäljellä vähän.
Kun Helsingin metsissä tutkitustikin esiintyy harvinaista ja vaateliasta lajistoa, niillä on myös luonnon monimuotoisuuden suojelemisen kannalta oma arvonsa.
Isojen metsien nakertaminen pienemmäksi puolestaan on yksiselitteisesti huono asia suojelun kannalta: yksittäinen iso alue on ekologian lainalaisuuksien mukaan parempi monimuotoisuuden suojelulle kuin monta pientä.
Oskala muistuttaa, että vihreät ”ei ole pitkään aikaan enää ollut yhden asian liike”.
”Meillä on myös sosiaalipoliittisia ja kulttuuripoliittisia tavoitteita, esimerkiksi.”
Oikeastaan vihreät ei ollut perustamishetkelläkään yhden asian liike, Oskala huomauttaa.
”Helsingin vihreät syntyi useasta kansanliikkeestä. Oli Koijärvi-porukka ja vammaisten oikeuksien puolustajat, ja vihreät on alusta saakka ollut myös yksityisautoilun vastainen liike. Tuo perintö näkyy tässäkin ratkaisussa voimakkaasti”, Oskala sanoo viitaten yleiskaavan linjauksiin, joilla ihmiset halutaan saada julkisten kulkuvälineiden käyttäjiksi.
Oskala nostaa esille kansallisen kaupunkipuiston, hankkeen, jota vihreät on äskettäin alkanut ajaa Helsingissä.
”Sille on tullut vastustusta muissa puolueissa.”
Mutta valtuustoryhmän varapuheenjohtaja myöntää, että yleiskaavan vaikutukset vihreiden maineelle ja menestykselle kevään kuntavaaleissa ovat kimurantti kysymys.
”Uskon kuitenkin, että ihmiset arvostavat sitä, kun sanotaan rehellisesti, miksi ollaan tehty se mitä ollaan tehty.”
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa