Näin 8000 asukkaan pohjalaiskunta meni vararikkoon
Jalasjärvi selätti sodat ja nälkävuodet. Sitten kunnassa alettiin kouluttaa bussikuskeja.
Pikkubussi kaartaa Jalasjärven uimahallin eteen.
Uimakoulu on ohi tältä päivältä, mutta bussikyytiä odottavilla lapsilla riittää virtaa. Linja-autonkuljettaja Satu Kurikka joutuu ojentamaan oven edessä parveilevia lapsia.
”Odottakaas nyt. Onko jo pidetty nimenhuuto?”
Vauhtia haetaan uimahallin eteisestä. Sitten Kurikka ohjaa letkan bussiin. Lapset napsauttavat turvavyöt kiinni. Kotimatka halki eteläpohjalaisen peltomaiseman alkaa.
Keskusta jää taa. Kurikka karauttaa hiekkatielle ja väistelee tottuneesti kuopat ja painaumat. Kouluvuoden aikana hän kuljettaa samoja lapsia eskariin ja kouluun. Jokaisen kotitienhaara on muistettava ulkoa, sillä syrjäkylillä ei ole pysäkkejä.
”Naamat käyvät tutuiksi, kun täällä aikansa pyörii”, Kurikka sanoo.
Vuonna 2009 tämä maalaisidylli koki kovan iskun. Valtio esitti Jalasjärvelle 35 miljoonan euron laskun.
Yhdessä yössä velkaa tuli 4 000 euroa per asukas. Kunnan talous ajautui niin pahaan kriisiin, että sen oli pakko alistua kuntaliitokseen.
Taloussotkun taustalla on valtionosuuksien väärinkäytös, jossa kunnalle maksettiin väärin perustein koulutustukia. Iso osa miljoonalaskusta on peräisin bussikuskien koulutuksesta, jota kunnan omistama Jalasjärven aikuiskoulutuskeskus JAKK järjesti vuosina 2005– 2009.
Kaksisataa vuotta Jalasjärvi tuli toimeen omillaan. Nälkävuosistakin selvittiin. Bussikuskitko lopulta ajoivat kaiken tuhoon?
Ajoväylä kapenee. Tullaan Metsäperän tienhaaraan. Niko, 11, Veeti, 8, ja Aatu, 5, jäävät pois kyydistä.
Seuraavaa pysähdystä odotellessa on syytä palata tämän tarinan alkuun.
Vuosituhannen vaihteessa valtakunnallinen koulutuspolitiikka oli muutosten edessä. Suuret ikäluokat olivat jäämässä eläkkeelle. Päättäjät olivat huolissaan työvoiman saatavuudesta.
Vuonna 2003 Matti Vanhasen ykköshallitus käynnisti Nosteohjelman. Se pyrki parantamaan matalasti koulutettujen aikuisten koulutustasoa. Oppisopimuksia ja ammatillista peruskoulutusta haluttiin lisätä. Valtakunnallista toimintaa varten varattiin yli sadan miljoonan euron määräraha.
Vuotta aiemmin opetusministeriö oli kiinnittänyt erityistä huomiota ammattikuskien koulutukseen. Alan arvostusta haluttiin nostaa. Kouluille alettiin maksaa kannustusrahaa.
JAKKilla oli kuljetusalan osaamista. Nyt se alkoi laajentaa koulutusverkostoaan nopeassa tahdissa. Muutamassa vuodessa se levittäytyi yhdeksään kaupunkiin.
Erityisen nopeaa kasvu oli oppisopimuspuolella. Vuonna 2005 JAKKissa oli kirjoilla parisataa oppisopimusopiskelijaa. Vuoteen 2008 mennessä määrä oli yli kymmenkertaistunut. Kasvu selittyi pääosin kuljetusalan opiskelijoilla.
Jalasjärvellä paikallisen opinahjon menestystarinaa seurattiin tyytyväisinä. JAKK oli vaurauden tuoja, joka työllisti satoja ihmisiä. Viivan alle jäänyt voitto kaunisti kunnan tilinpäätöstä.
Helsingin herroiltakin tuli myönteistä palautetta. Opetushallituksen virkamiehet kävivät kehumassa, kuinka laadukasta koulutus ja sen raportointi olivat. Vanhasen hallitus lähetti 2006 oppilaitoksille vauhdittamiskirjeen, jossa peräänkuulutettiin vahvoja alueellisia toimijoita.
Sellainen JAKKista oli jo tullut.
”Opetusministeriö on antanut mallillemme selkeän tunnustuksen, sen mielestä olemme vastaamassa vauhdittamiskirjeeseen oikealla tavalla”, sanotaan Jalasjärven kunnan tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2007.
Samaan aikaan Helsingissä oli käynnistetty tarkastukset, jotka lopulta suistivat kunnan konkurssikuntoon.
Ensiapulaukku tärisee hillittömästi hattuhyllyllä.
”Voit kuvitella, millaisessa kunnossa tämä tie on rospuuttoaikaan”, Satu Kurikka puuskahtaa ja puristaa tiukemmin rattia.
Lisää lapsia jää kyydistä Perkiöntiellä. Sitten hiekka vaihtuu kevytpinnoitteeksi. Kuoppaista on täälläkin.
Jos Jalasjärvi sai valtiolta 35 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa, ainakaan teiden kunnossapitoon sitä ei ole käytetty.
Satu Kurikka suoritti linja-autokorttinsa JAKKissa 2006. Hänellä oli jo ennestään kokemusta kuljetusalasta, olihan hän ajanut invataksia pääkaupunkiseudulla. Takaisin koulunpenkille Kurikka tuli muutaman kotiäitinä vietetyn vuoden jälkeen. Hänen kohdallaan kyse oli työvoimapoliittisesta koulutuksesta.
Kurikan mielestä JAKKin opetus vaikutti kaikin tavoin mallikkaalta. Ryhmässä oli viisi opiskelijaa. Opettajat olivat päteviä. Kortin suorittamisen jälkeen Kurikka sai Seinäjoelta töitä. Hän ajoi paikallisliikenteen bussivuoroja, kunnes sai paikan jalasjärveläisestä kuljetusliikkeestä.
JAKKin taloussotkuista hän kuuli vasta vuosia myöhemmin.
”Ärsyttää tuollainen epärehellisyys. Toivon, että nämä ideanikkarit saataisiin kiinni. Etteivät he pääse kuin koira veräjästä”, Satu Kurikka sanoo.
Miksi Jalasjärven rahasotkut liittyvät juuri bussi- ja rekkakuskeihin?
Suurin syy on vuonna 2007 voimaan tullut EU-direktiivi. Sen mukaan ammattikuljettajan on päivitettävä koulutuksensa viiden vuoden välein. ”Direktiivipäivät” tarkoittavat viiden päivän jatkokoulutusta, jonka aikana kerrataan ennakoivaa ajotapaa, ensiapua ja muita taitoja.
Vapailla markkinoilla tällainen viiden päivän kurssi maksaa noin 500 euroa. Kuskin tai hänen työnantajansa on maksettava koulutus omasta pussistaan.
JAKK markkinoi kokeneille kuljettajille ammatillista peruskoulutusta, jossa direktiivipäivät ovat ilmaisia. Koko lysti maksettiin julkisista varoista.
Vuoteen 2009 mennessä tuhannet kuskit ehtivät suorittaa direktiivipäivänsä JAKKin oppisopimusoppilaina.
Sitten opetusministeriö vihelsi pelin poikki. Väärin maksetut valtiontuet vietiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Se linjasi, että lähes kaikki JAKKin solmimat oppisopimukset olivat olleet lainvastaisia. Perusteettomat valtionosuudet koskivat lähes 7 000 opiskelijaa.
Jokainen koulutettu bussikuski tuli maksamaan Jalasjärvelle 5 000 euroa. Yhden direktiivipäivän hinnaksi tuli tuhat euroa.
Sillä rahalla olisi saanut koulutuspäivän sydänkirurgille.
Suuri kysymys on, miksi opetusministeriö maksoi neljä vuotta tukia, jotka olivat lainvastaisia.
Vastausta on yllättävän hankala saada. Opetusministeriössä on toteutettu organisaatiouudistus, jonka myötä vanhat vastuuhenkilöt ovat siirtyneet toisiin tehtäviin.
Hallitusneuvos Virpi Korhonen ei halua antaa puhelinhaastattelua, koska tietoja on kaivettava arkistoista. Korhonen lähettää vastauksensa sähköpostilla.
Hänen mukaansa lakisääteistä rahaa maksettiin sen mukaan, miten oppilaitokset ilmoittivat opiskelijamääränsä viranomaiselle.
”Toiminnan lainvastaisuus on selvinnyt vasta toiminnan ja talouden tarkastuksissa.”
Korhosen mukaan ministeriö sai ensimmäiset viitteet laittomasta toiminnasta syksyllä 2007, yli vuosi sen jälkeen, kun oppilaitoksissa oli ryhdytty käyttämään uutta rahoitusmallia.
Ensimmäinen asiaa käsittelevä raportti valmistui keväällä 2008. Juhannuksena ministeriö lähetti oppilaitoksille kirjallisen ohjeistuksen. Paimenkirjeessä muistutettiin, ettei kuljettajapuolen ammattipätevyyden jatkokoulutusta saa järjestää osana peruskoulutusta.
”Viimeistään kirjeen jälkeen pelisäännöt olivat selkeät”, Korhonen väittää.
Kuitenkin JAKK on joutunut palauttamaan myös 16 miljoonaa euroa vuoden 2009 koulutusrahoja. Niitä opetusministeriö maksoi vielä paimenkirjeen jälkeen 2 500 oppisopimusopiskelijasta.
Koulutuksen epäselvyydet ratkesivat lopulta vasta syksyllä 2009, kun opetushallitus sai valmiiksi oman raporttinsa, jonka tekeminen oli kestänyt yli kaksi vuotta.
Eikö ole koulutuksen järjestäjän oikeusturvan kannalta ongelmallista, jos viranomainen maksaa neljä vuotta lainvastaisia tukia ja miettii kaksi vuotta lain tulkintaa?
”Lain tulkinta ei ollut aikaa vievä vaihe, vaan itse tarkastustyö ja sen huolellinen toteuttaminen”, Korhonen vastaa.
Virkamiehen mukaan prosessi on edennyt lain edellyttämällä tavalla.
’Hei, kattokaa, mitä mä löysin!”
Anton, 7, on kaivanut pehmusteenraosta viisisenttisen.
Ehkä Jalasjärven saamat ”ylimääräiset” 35 miljoonaa euroa ovatkin levinneet ympäri valtakuntaa niin kuin myyttinen Sampo, joka hajosi murusiksi? Pikkiriikkisiä palasia löytyy nyt mitä ihmeellisimmistä paikoista. Niin kuin Antonin penkinraosta.
Lapset neuvottelevat, mitä aarteelle pitäisi tehdä.
”Pidä vaan”, Satu Kurikka lupaa.
Poika sujauttaa kolikon taskuunsa.
JAKK ei ole ainoa oppilaitos, jonka oppisopimuskoulutus ajoi tuhon tielle. Opetusministeriö on perinyt väärin myönnettyjä oppisopimusrahoja takaisin sadan miljoonan euron edestä.
Pääkaupunkiseudun aikuiskoulutuskeskus Adulta Oy meni konkurssiin, kun valtio peri siltä takaisin 36 miljoonan euron saatavat. Pohjois-Suomen koulutuskeskussäätiö joutui palauttamaan kahdeksan miljoonaa, helsinkiläinen MJK-koulutuskeskus kymmenen.
Kaksi JAKKin johtohenkilöä innostui uudesta rahoitusmallista niin, että he perustivat 2006 oman yhtiön, joka lähti myymään kuskien oppisopimuskoulutusta Paimioon. Sen seikkailun seurauksena Paimion kunta joutui palauttamaan valtiolle neljä miljoonaa euroa.
Takaisinmaksujen lisäksi viime vuosina on ollut vireillä sarja rikosoikeudenkäyntejä, joissa on selvitelty, kuka on syypää väärinkäytöksiin.
Jalasjärven vyyhti on tutkintavaiheessa. KRP:n johtamassa tutkinnassa epäillään törkeästä avustuspetoksesta kuutta JAKKin johtohenkilöä, kahta koulutusta tarjonnutta alihankkijaa sekä kunnan tilintarkastajaa.
Adulta-oikeudenkäynti ratkesi kesäkuun lopulla.
Tuusulan käräjäoikeus vapautti kaikki 28 syytettyä syytteistä. Valtio määrättiin korvaamaan miljoona euroa oikeudenkäyntikuluja. Syyttäjä ei valittanut päätöksestä.
Adultalle maksettiin siis väärin perustein kymmeniä miljoonia euroa valtiontukea, mutta rikosta ei tapahtunut.
Toukokuussa 2009 Jalasjärvellä pidettiin isot juhlat. JAKK täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi tarjolla oli hyvää ruokaa ja huippuesiintyjiä. Vieraiden joukossa oli valtakunnallisen tason silmäätekeviä. Opetushallituksestakin oli opetusneuvos kippistelemässä 600 hengen iloisessa joukossa.
Myös Jalasjärven voimahahmo Mari Kiviniemi oli juhlimassa. Paikka oli hänelle tuttu, sillä Kiviniemi oli istunut itse JAKKin johtokunnassa vuoteen 2004 asti. Tosin nyt hän oli paikalla Vanhasen hallituksen hallinto- ja kuntaministerinä.
Juhlapuheessaan Kiviniemi kannusti JAKKia näyttämään mallia muille. Yritysmäinen toimintatapa auttoi ministerin mukaan avaamaan kaavoihin kangistunutta, byrokraattista kulttuuria. Hän päätti puheensa Santeri Alkion sanoihin: ”Jokaisen tulisi saada kehittää taitojaan, jotka hänellä parhaiten ilmenevät.”
Kromattu karjapuskuri kimaltelee auringossa, kun Satu Kurikan bussin keula halkoo maalaismaisemaa.
”Nua on meidän peltoja”, yhdeksänvuotias Eero näyttää.
Jalasjärven erottaa monista muista kriisikunnista se, että täällä on peltoja ja yrityksiä, jotka tuottavat asukkaille työtä. Ilman koulutussotkua Jalasjärvi olisi ollut velaton kunta vuonna 2017. Nyt Eerokin joutuu vielä aikuisena maksamaan JAKK-velasta osaansa.
Eero ja hänen veljensä Valtteri, 6, jäävät viimeisinä pois kyydistä. Kurikka lähtee paluumatkalle kohti keskustaa.
Jalasjärven kunnantalo on samanlainen parhaat päivänsä nähnyt tiilikuutio kuin uimahallikin. Aulassa haisee ummehtuneelle. Miesten vessasta päätellen siivouskuluista on nipistetty.
Ei näy täälläkään ylimääräistä 35 miljoonaa euroa.
Viraston yläkerrassa kunnanjohtaja Juha Luukko istahtaa työhuoneensa neuvottelupöydän ääreen yhdessä talous- ja hallintojohtaja Erkki Hirsimäen kanssa. Molemmat ovat tulleet nykyiseen virkaansa vasta sen jälkeen, kun JAKK-katastrofi puhkesi.
Miesten mielestä Jalasjärven kohtelu on ollut kohtuutonta.
Hirsimäen mukaan korkein hallinto-oikeus ei pystynyt osoittamaan pitävästi, että Jalasjärveltä voidaan periä 35 miljoonaa euroa takaisin.
Arvio kunnalle koituneesta hyödystä perustuu opetusministeriön laskelmiin, joita ei enää löydy ministeriön kirjaamosta. Jalasjärvellä on laskettu, että kunta hyötyi JAKKin toiminnasta miljoona euroa.
”Epäily siitä, että kunta olisi sen 35 miljoonaa euroa pimittänyt… Ei se ole mahdollista. Kaikki sen täällä ymmärtävät. Ja sen on poliisi tutkinut”, Hirsimäki sanoo.
Ellei kunta saanut 35 miljoonaa, mihin rahat menivät?
”Opetukseen. Kunta on maksanut ne rahat JAKKille. Se on maksanut toimintaa ympäri Suomea. Rahat ovat menneet muualle kuin Jalasjärvelle. Silti me joudumme ottamaan lainaa ja maksamaan sen”, Luukko sanoo.
Hänestä tragedian juuret ovat Vanhasen hallituksen Nosteohjelmassa.
”Sen puitteissa annettiin oppisopimuskoulutukseen rahaa. Ilmeisesti rahat alkoivat yllättäen loppua ja ministeriössä tuli kiire painaa jarrua.”
”Varmasti JAKKin koulutuksessa on puutteita ollut, sitä ei käy kiistäminen. Mutta vastaavia tapauksia on ollut muuallakin kuin Jalasjärvellä. Tuskin jokainen oppilaitos on johdonmukaisesti rikkonut lakia”, Juha Luukko sanoo.
Kuntapäättäjien syyttävä sormi osoittaa Helsinkiin.
”Opetusministeriön ja opetushallituksen valvonta on pettänyt. Yhden kunnan olemassaolo lakkaa tämän takia. Se on oikeastaan iso perustuslaillinen kysymys”, Luukko sanoo.
Hänen mukaansa ministeriön osuutta oppisopimuskoulutuksen rahoitussotkuissa ei koskaan kunnolla tutkittu.
”Valvonnan pitää olla siellä, missä raha myönnetään. Miten he eivät ole millään lailla tästä vastuussa?” Erkki Hirsimäki ihmettelee.
Myös poliittinen vastuu on kadonnut.
Vielä 2013 valtiovarainministeri Jutta Urpilainen lupasi paikkakunnalla käydessään, että valtio kohtuullistaa takaisinperintää, jos Jalasjärvi tekee kuntaliitoksen.
”Liitos on tehty, mutta kohtuullistamista ei ole tapahtunut”, Luukko sanoo.
Kunta on pyytänyt oikeuskansleria selvittämään, ovatko opetusministeriö ja Opetushallitus laiminlyöneet valvomisvelvollisuutensa.
Kysymys on enää periaatteellinen.
Kaksi ensimmäistä korvauserää on jo maksettu. Elämä jatkuu lakeuksilla niin kuin tulvien ja katovuosien jälkeenkin.
Jalasjärveä ei tosin enää ole. Ensi vuonna kunta liitetään Kurikkaan.