Vihaiset äidit osoittavat mieltään: "Järjestelmä syrjäyttää sisäilmasta sairastuneet lapsemme"
Rakentamisessa on tehty virheitä ja terveydenhuollossa ollaan usein neuvottomia oirehtivien potilaiden kanssa, sanovat mielenilmauksessa puhuvat lääkärit.
Helsingin Kansalaistorille kokoontuu 6. syyskuuta vihaisia äitejä osoittamaan mieltään.
Vihaisia, koska he kokevat, että heidän lastensa oikeuksia on poljettu: Lapset ovat altistuneet huonolle sisäilmalle, mikä on pilannut heidän terveytensä. Yhteiskunnalta ymmärrystä ei ole herunut, vaan perheiden elämästä on tehty jatkuvaa taistelua terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja kouluissa.
On arvioitu, että vuosittain Suomessa yli 600 000 ihmistä saa jonkinlaisia, pääosin ohimeneviä ärsytysoireita altistuessaan homeille ja kosteusvaurioille. Heistä 200 000 on lapsia, jotka voivat altistua niille myös kouluissa ja päiväkodeissa. Asiantuntijoiden mukaan 15–25 prosentissa rakennuksista on merkittäviä kosteusvaurioita.
Tiedeyhteisö on yksimielinen siitä, että home- ja kosteusvauriot aiheuttavat hengitystieinfektioita ja astman pahenemista. Jotkut uskovat, että ne voivat olla osatekijä myös kroonisen väsymysoireyhtymän synnyssä.
”Ehdimme altistua monta vuotta kotonamme, mikä pahensi tilannetta. Olimme todella huonossa kunnossa, kun lähdimme asunnosta evakkoon. Oli korkeaa kuumetta ja kurkkukipua. Tyttö oli niin huonokuntoinen, ettei pystynyt kävelemään rappusia kotitalon kolmanteen kerrokseen”, kertoo mielenosoitukseen osallistuva Tiina Jääskeläinen, jonka tytär kärsii epätyypillisen astman lisäksi homeallergiasta, monikemikaaliyliherkkyydestä, kroonisesta väsymysoireyhtymästä sekä muista oireista.
”Myöhemmin tilanne pahentui entisestään. Vuonna 2012 tyttö ei voinut enää kävellä esimerkiksi kaupungin keskustassa katupölyn sekä pakokaasujen vuoksi.”
Vihaiset äidit uskovat huonon sisäilman aiheuttavan jo tunnettujen oireiden lisäksi myös muita merkittäviä ja pysyviä terveyshaittoja. Jotkut sairastuneet alkavat saada oireita myös vaurioituneiden rakennusten ulkopuolella.
”Oireita alkoi tulla kavereiden tullessa yökyläilemään. Kaverit vaihtoivat päälle meidän kemikaalittomat vaatteemme ja pesivät itsensä hajusteettomilla pesuaineilla, mutta silti jouduin kuskaamaan heitä takaisin kotiin keskellä yötä. Hiuksiin ja iholle oli jäänyt vanhoja kemikaalijäämiä, eikä tyttö kestänyt niitä.”
Vihaisten äitien mielenosoituksessa puhuvalle Ville Valtoselle, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärille, oireet ovat tuttuja.
”Sisäilmasairauksissa on hyvin tyypillinen oirekuva. Ensin silmiä kutittaa, yskittää ja nenä on tukossa. Sen jälkeen ilmenee erilaisia hengitysteiden infektioita, yleisimpinä toistuvat poskiontelotulehdukset. Lopulta voi sitten kehittyä astmaattisia ja erilaisia muita oireita.”
Valtonen uskoo, että jatkuvan alistumisen seurauksena noin puolelle sairastuneista kehittyy monikemikaalioireyhtymä.
”Silloin potilas herkistyy lukuisille erilaisille kemikaaleille ja reagoi niihin voimakkaasti pitoisuuksissa, joissa ihminen ei tavallisesti reagoi.”
Suomalaiseen ICD-10-tautiluokitukseen ympäristöyliherkkyyden nimike lisättiin vuonna 2014. Kuvauksen piiriin kuuluvat esimerkiksi tuoksuyliherkkyys, mikrobiologiset tekijät, monikemikaaliyliherkkyys ja sähköyliherkkyys.
Oireiden yhteydestä altisteisiin ei ole selkeää tutkimusnäyttöä, joten myös ohjeistus potilaiden auttamiseksi puuttuu. Kyseessä on pelkkä oirediagnoosi, joka ei automaattisesti oikeuta sairauspäivärahaan, kuntoutustukeen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Vaikka kaikki eivät sairauksien olemassaoloa hyväksykään, perheille ne ovat todellisia.
Jatkuvien terveysongelmien vuoksi lapsen harrastukset voivat katketa ja arvosanat tipahtaa. Monissa perheissä on todettu, ettei lapsi enää kykene menemään kouluun. Jossain vaiheessa on toimittava, jotta lapsi saa koulunsa suoritettua. Aina apu ei kuitenkaan ole ollut sellaista kuin perheet olisivat toivoneet. Kotiopetuksen järjestäminen on lain mukaan mahdollista, mutta se on huoltajan vastuulla. On koulun hyväntahtoisuudesta kiinni, miten paljon se osallistuu opetukseen.
”Koululla ei ensin edes myönnetty, että siellä on homeongelma. Tytön kunto hiipui, eikä hän voinut käydä siellä enää. Opetusjohtaja harasi niin kovasti vastaan, ettei suostunut minkäänlaisiin järjestelyihin, ennen kuin meillä olisi julkisen terveydenhuollon lausunnot sairaudesta. Niitä oli vaikea saada, koska lääkärit eivät ymmärtäneet mistä on kyse. Yksityislääkärin lausunnot eivät opetusjohtajalle kelvanneet”, Jääskeläinen sanoo.
Sisäilmasairaudet eivät näy tavallisissa laboratoriotesteissä, joten niiden mukaan lapsi voi olla täysin kunnossa. Perheiden kokemus tilanteesta on erilainen. Marja-Leena Hytösen tytär Veera kärsi vaikeista hengitystieoireista, oksentelusta, tasapainohäiriöistä ja kovista lihasnykimisistä.
”Epäilimme muun muassa borrelioosia. Tiesin, ettei tämä ole mitään pientä. En kuitenkaan halunnut näyttää Veeralle, että olen peloissani.”
Oireet voidaan tulkita myös psyykkiseksi sairaudeksi, kun syytä ei löydy. Etenkin siinä tapauksessa, jos perhe on silminnähden ahdistunut. Lapsia on lähetetty psykiatriselle osastolle tai nuorten AA-kerhoon oireidensa johdosta. Lisäksi kymmenet henkilöt voivat käsitellä lapsen asioita, mutta kukaan ei varsinaisesti hoida niitä. Myös Hytösen tyttärellä on huonoja kokemuksia terveydenhuollosta.
”Eräskin lääkäri oli kysellyt, ettei Veeran puhelin vaan nauhoita. Hän oli sanonut, ettei tytöllä ole mitään lupaa kertoa julkisesti asioista, joista he keskustelevat.”
Mielenosoituksessa puhuva Tamara Tuuminen, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri ja lääketieteellisen mikrobiologian dosentti, tuntee ilmiön.
”Monet lääkärit eivät tunnista tai tunnusta sairautta, eivätkä tiedä mitä oireilevalle potilaalle pitäisi tehdä. Potilaan tila voi aiheuttaa lääkäreissä ahdistusta, mikä voi johtaa esimerkiksi väärään diagnoosiin.”
Vanhemmat palavat loppuun, kun pyynnöistä huolimatta apua ei aina saa, ja perheitä jopa hajoaa paineen alla. Pahiten kuitenkin kärsii sairastunut. Hytösen tytär joutui luopumaan unelmiensa opiskelupaikasta vaatesuunnittelijana Bristolissa, koska oireet kävivät niin pahoiksi. Pahimmillaan sairastunut voi maata vuodepotilaana, kuten Tiina Jääskeläisen tytär nykyään.
Mikä huonossa sisäilmassa sitten aiheuttaa oireet?
”Oireita aiheuttavat monimutkaiset ja laajat yhdistelmätekijät kuten rakennusmateriaaleista haihtuvat ainesosat, bakteerit, hiivat ja rihmasienet. Suomessa käytetään myös liikaa biosideja eli mikrobeja tappavia puhdistusaineita”, Tamara Tuuminen sanoo.
Ville Valtonen viittaa 1980-luvulla yleistyneeseen energiatiiviiseen rakentamiseen, ja toteaa, että monesti jo rakennusvaiheessa on ilmennyt ongelmia.
”Lisäksi jos katsotaan näitä Helsingin koulujen katastrofeja viime vuosilta, niin rakennusvaiheessa muovimaton laittaminen päälle märän betonin päälle on hyvin yleistä. Kun maton liimakerros alkaa hajota kosteudessa, syntyy VOC-yhdisteitä eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat hyvin allergisoivia ja myrkyllisiä. Se johtaa kalliisiin korjauksiin, jotka eivät aina onnistu. Kemikaalijätteet ja homeitiöt tarttuvat pintoihin, eivätkä yliherkät henkilöt pysty tiloissa enää olemaan”, Valtonen sanoo.
Valtosen mukaan tutkimustulokset ympäri maailmaa viittaisivat siihen, että sisäilmasairaudet hyväksyttäisiin todellisiksi, fyysisiksi sairauksiksi. Eduskunta on lisäksi julkaissut vuonna 2012 monikohtaisen ohjelman sisäilmaongelmien vähentämiseksi. Valtonen on ollut yhtenä asiantuntijana mukana auttamassa sen laatimisessa.
”Raportin pääkohtiin kuului, että rakennusvalvontaa ja sen tasoa pitää parantaa. Lääketieteellisesti ehdotettiin, että perustetaan sisäilma-asiantuntijapoliklinikoita ensin yliopistosairaaloihin, sitten keskussairaaloihin ja myöhemmin isompiin terveyskeskuksiin. Lisäksi rakennettaisiin mahdollisimman allergiavapaita asuntoja. Keski-Suomessa niitä on jo joitakin rakenteilla.”