Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet: Syrjintäsuoja heikkenee uudessa yhdenvertaisuuslaissa

Eva Biaudet
Teksti
Pinja Lehtovaara
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yli viisi vuotta työn alla ollut yhdenvertaisuuslain uudistus on vihdoin menossa syksyllä eduskunnan käsittelyyn. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet pitää uudistusta erittäin tervetulleena, mutta näkee siinä myös huolestuttavia epäkohtia.

Nykyinen yhdenvertaisuuslaki astui voimaan vuonna 2004. Biaudet’n mukaan laki jäi silloin epäsuhtaiseksi.

“Tämänhetkinen yhdenvertaisuuslaki antaa vähemmistövaltuutetulle mandaatin valvoa vain etnistä syrjintää, joten siinä mielessä se on liian rajattu”, hän sanoo.

Ihmiset ottavat yhteyttä vähemmistövaltuutetun toimistoon myös muissa syrjintätapauksissa, jotka liittyvät niin vammaisuuteen kuin seksuaaliseen suuntautumiseenkin. Näihin vähemmistövaltuutetulla ei ole vielä valtuuksia puuttua.

Uutta yhdenvertaisuuslakia sen sijaan sovellettaisiin kaikenlaiseen syrjintään. Kiellettyjä syrjintäperusteita olisivat muun muassa ihmisen alkuperä, ikä, vammaisuus, uskonto, vakaumus ja seksuaalinen suuntautuminen.

Tämä on Biaudet’n mukaan tietysti hyvä asia. Lain laajentumisella on kuitenkin kääntöpuoli: syrjinnän määritelmä ja sitä kautta syrjintäsuoja heikkenee.

“Lakiin kirjataan nykyisen tiukan määritelmän, jonka mukaan kaikki erilainen kohtelu on kielletty, lisäksi tulkinnanvaraisempi määritelmä”, selventää vähemmistövaltuutetun toimistopäällikkö Rainer Hiltunen. “Sen mukaan erilainen kohtelu on sallittua, jos sille on hyväksyttävä syy.”

Vähemmistövaltuutetun toimiston mielestä palveluntarjoajien ikäalennukset, kuten lapsi- ja eläkeläisliput, voivat olla tällainen hyväksyttävä syy. Muuten he eivät näe, että tiukkaa määritelmää pitäisi lähteä muuttamaan.

“Ei tällaista tulkinnanvaraisempaa määritelmää pitäisi ottaa käyttöön yleisesti”, Hiltunen sanoo.

Esimerkiksi syrjinnän suojaa koulutuksessa esitetään heikennettäväksi vakaumuksen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

“Olemme yrittäneet miettiä, mikä muka voisi olla hyväksyttävä syy erilaiseen kohteluun esimerkiksi koulussa ihmisen seksuaalisen suuntautumisen perusteella”, Biaudet sanoo.

“Emme ole mitenkään keksineet tällaisia tilanteita. Tämän takia on turha edes avata mahdollisuutta tällaiseen tulkinnanvaraisuuteen.”

Tehtäväalue moninkertaistuu – riittävätkö resurssit?

Kun vähemmistövaltuutetun tehtäväalue moninkertaistuu etnisyydestä myös muihin tekijöihin, kasvaa samalla työtaakka.

“Asiakasyhteydenottojen määrä kasvaa, mutta meidän pitää myös siirtyä asiantuntijuuden suhteen uusille aloille”, Hiltunen sanoo. “Esimerkiksi vammaisuuteen liittyvä syrjintä on erittäin haastava alue, johon meidän on pakko saada vahvistusta, jotta me tosissaan voisimme tehtävää kunnialla hoitaa.”

Tällä hetkellä vähemmistövaltuutetun toimistossa on töissä vähemmistövaltuutetun lisäksi 11 henkilöä. Vuonna 2009 oikeusministeriön työryhmä totesi lakia valmistellessaan, että lain muuttuessa vähemmistövaltuutettu tarvitsisi 10-12 lisävirkaa.

“Tätä ehdotusta ei kuitenkaan enää ihan viime vaiheessa ole näkynyt”, Hiltunen huomauttaa. “Meillä on selkeästi vaikeuksia saada näitä lisävirkoja resurssejamme vahvistamaan.”

Valtuutettu ei voisi arvioida työelämää

Yksi asia pysyy kuitenkin samanlaisena uuden lain myötä – vähemmistövaltuutettu ei saa puuttua syrjintään työelämässä. Hän voi yleisellä tasolla keskustella työelämän syrjinnästä, mutta yksittäistapausten valvonta ja selvittäminen jää edelleen työsuojeluviranomaisille.

Vähemmistövaltuutettuun otetaan kuitenkin jatkuvasti yhteyttä työelämään liittyvissä syrjintätapauksissa.

“Ei yksinkertaisesti tiedetä, ettei meillä ole valtuuksia ottaa kantaa työelämän syrjintätapauksiin”, Biaudet sanoo. “Tuntuu niin itsestäänselvyydeltä, että sekin kuuluisi työalaamme.”

Tähän vähemmistövaltuutetun toimistolla toivottaisiin muutosta.

“Tarkoituksena ei tietenkään ole, että vähemmistövaltuutettu käsittelisi kaikki työelämän syrjintään liittyvät tapaukset”, Hiltunen sanoo.

Toiveena olisikin, että vähemmistövaltuutettu voisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä työsuojeluviranomaisten kanssa.

“Toivon, että roolimme täydentäisivät toisiaan”, Biaudet sanoo. “Me voisimme käsitellä tapaukset, joilla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.”

Biaudet’n mukaan Suomessa tapahtuu työelämässä paljon syrjintää, johon ei puututa millään tavalla. Hän kysyykin:

“Onko meillä todellakin varaa menettää hyviä työntekijöitä syrjinnälle?”