Vaelluskalat tapetaan turbiineihin: Miljoonien eurojen kalahankkeista tulee maailman kallein kalamössö

Uutisanalyysi: Poliitikot pitävät jokisähköä tärkeämpänä kuin vapaata lohijokea.

kalatiestrategia
Teksti
Mikko Niemelä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suomessa on viime vuosina aktiivisesti yritetty elvyttää vaelluskalakantoja vesistöihin, jotka on padottu sähköntuotantoon.

Voimalaitoksien jokisuille on rakennettu kalateitä, vaelluskaloja on seurattu ja niiden kutupaikkoja on paranneltu eri menetelmin.

Tulokset ovat olleet kaksijakoisia. Esimerkiksi Espoonjoen koskialueen kunnostushanke onnistui ja kosken kalastosta puuttunut uhanalainen meritaimen palasi joelle ja onnistui jopa lisääntymään siellä.

Sen sijaan uudessa Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa tuodaan esille ongelma, joka on ollut tiedossa jo kauan.

Tutkimuksen perusteella lohen vaelluspoikasten alasvaelluksessa on merkittäviä ongelmia esimerkiksi Suomen suurimman joen Kemijoen jokiosuudella.

Fortumin, Kemijoki Oy:n, PVO-Vesivoiman ja Energiateollisuuden rahoittamasta tutkimuksesta käy ilmi, että vain harvat lohenpoikaset selviytyvät Ounasjoesta viiden voimalaitoksen läpi Kemijokisuulle.

 

Tutkijat vertailivat tuloksia luonnontilassa olevaan Tornionjokeen ja sen vaelluskaloihin.

Tutkimustulosten perusteella vaelluspoikasten selviytyminen rakennetussa Kemijoessa oli 6–7 kertaa heikompaa kuin Tornionjoella.

Tutkijat arvioivat, että vaelluspoikasten kohtaloksi koituvat voimalaitosten turbiinit, petokalat ja kaloja saalistavat linnut. Näin tapahtuu patoaltailla ja voimalaitosten yläkanavissa, jossa poikasten uintivauhti hidastuu, minkä vuoksi ne joutuvat helpommin saaliiksi.

Tutkijat toteavatkin, että vaelluspoikasten huomattavan korkea alasvaelluskuolleisuus rakennetuilla joilla on ongelma kalakantojen elvytyspyrkimyksissä.

 

Kalakantojen elvytykseen on laitettu vuosien varrella miljoonia euroja veronmaksajien rahaa. Myös Juha Sipilän (kesk) hallituksen yksi kärkihankkeista on vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen.

Hallitus uskoo, että vahvistuneet kalakannat parantavat kestävää matkailua ja edistävät vaelluskalojen lisääntymistä.

Se on budjetoinut kalakantojen elvytykseen noin seitsemän miljoonaa euroa. Työ on jatkoa kansalliselle kalatiestrategialle, joka alkoi vuonna 2012.

Tulosten perusteella tilanne näyttää kuitenkin hölmöltä, sillä valjastettuihin jokiin miljoonilla euroilla suunnitellut kalatiet, joen kunnostukset ja tutkijoiden sekä virkamiesten työpanokset eivät ole tuoneet vaelluskaloja takaisin voimalaitosjokiin.

 

Voimalaitosten purkamista ei kukaan poliitikko muutamaa vihreää ja ehkä Jasper Pääkköstä lukuun ottamatta juuri kannata. Jokisähkö koetaan niin arvokkaaksi, että lohi jää päätöksissä hopeasijalle.

Joko olisi aika lopettaa kalateiden rakentaminen valjastettuihin jokiin? Vai jatketaanko elvytysyritystä ja hakataan päätä patomuuriin? Vai puretaanko voimalaitoksia ja vapautetaan vedet vaelluskaloille?

Tutkijoiden mukaan alasvaelluksen turvaamiseksi on maailmalla kehitetty useita erilaisia alasvaellusrakenteita. Niiden kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, ongelmat korostuvat isoilla joilla, joksi myös Kemijoki luokitellaan.

Vaihtoehtoisesti vaelluskalat voidaan ottaa kiinni esimerkiksi rysäpyynnillä ja kuljettaa voimalaitospatojen ohi jokisuulle, mikä voi olla ratkaisu myös Kemijoella.

Tämä vaihtoehto kuitenkin vaatii jälleen lisää rahoitusta, työvoimaa ja kärsivällisyyttä.

Ennen poliittisia päätöksiä odotellessa joki jauhaa edelleen sähköä ja valtavat turbiinit tekevät lohenpoikasista kalamössöä. Se on kenties maailman kallein kalamössö.