Ulkopuoliset

opiskelijat
Teksti
Karri Kokko

Ulkomaalaiset opiskelijat eivät löydä Suomesta töitä eivätkä ystäviä. Vain harva jää. Asiantuntijoiden mielestä Suomi tarvitsisi heidän osaamistaan.

Teksti Emma Suominen

Sudanilainen Ater Amogpai, 30, haluaisi löytää töitä Suomesta. Hän tuli maahan pakolaisena vuonna 2004 ja on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa sähkötekniikan maisteriohjelmassa vuodesta 2005. Hän ihmettelee suomalaisten työnantajien nihkeyttä.

”En ymmärrä. Hain vuosi sitten harjoittelupaikkaa kahdeksi kuukaudeksi ja lähetin hakemuksia useisiin suomalaisiin yrityksiin. Yksikään ei vastannut.”

Monet työpaikat eivät tule koskaan julkiseen hakuun. Ne jäävät helposti ulkomaalaisen ulottumattomiin.

”Kun tulin Suomeen, minulle sanottiin, että on tärkeää hankkia suomalaisia ystäviä. Kun on yhteyksiä työssäkäyviin suomalaisiin, on helpompi saada töitä itsekin”, Amogpai kertoo.

Harvalla ulkomaalaisella opiskelijalla on kovinkaan kattavaa suhdeverkostoa Suomessa. Useimmat työt myös edellyttävät suomen kielen taitoa, eivätkä ulkomaiset tutkinto-opiskelijat yleensä osaa suomea työnanta-jien mielestä riittävästi.

Ulkomaalaiset harvassa

”Suomalaiset kritisoivat kahvitauoillaan ulkomaalaisia opiskelijoita heidän verorahojensa ryöstämisestä. Sitten he saattavat mennä toimistoihinsa ja hylätä kaikki ulkomaalaisten työhakemukset, vaikka työn voisi hyvin hoitaa englanniksikin”, väittää Jiao Ma. Hän on 25-vuotias TKK:n kiinalaisopiskelija.

Monissa suomalaisissa yrityksissä ei ole yhtään ulkomaalaista työntekijää. Asiaa on tutkittu vain vähän, mutta vuonna 2005 opetusministeriön teettämään kyselytutkimukseen osallistuneista 628 suomalaisesta yrityksestä 434:ssä ei ollut yhtäkään ulkomaalaista työntekijää. Muissakin yrityksissä heitä oli yleensä alle kymmenen.

Määrä voisi olla suurempi, sillä monet ulkomaalaisista opiskelijoista haluaisivat jäädä Suomeen töihin, jos vain sopiva työpaikka irtoaisi. Nyt koulutuksen maksumiehiksi jäävät suomalaiset veronmaksajat.

”Meidän kiinalaisten on hyvin vaikea saada töitä Kiinasta, jos palaamme Suomesta ilman työkokemusta. Jos saisimmekin työtä, se olisi huonosti palkattua, koska työnantajat ajattelevat meidän olleen huonoja opiskelijoita, jos emme ole kelvanneet suomalaisille yrityksille”, Ma sanoo.

Ma ja Amogpai ovat molemmat käyneet useita suomen kielen kursseja. Niillä he ovat oppineet kirjoittamaan ja lukemaan suomea, mutta ovat muuten kursseihin tyytymättömiä.

”Suomen kielen kurssit eivät olleet käytännöllisiä. En oppinut puhumaan suomea muiden kanssa”, Amogpai valittelee.

”Tarvitset suomalaisen tyttöystävän, se on ainoa tapa oppia suomea”, Ma vastaa.
Hänen mielestään ulkomaalaisten opiskelijoiden kielitaidolta odotetaan aivan liikoja.

”Kansainvälinen maisteriohjelma kestää yleensä kaksi vuotta. Siinä ajassa on mahdotonta oppia sujuvasti suomea opintojen ohella.”

Lue koko juttu SK:sta 5/2008.

Ulkomaalaiset työnantajan silmin (pdf)
Minna Söderqvistin tutkimu