Ulkomaalaiset, taksit ja rikkaiden verot – Näistä asioista demarien johtajaehdokkaat ovat eri mieltä
Timo Harakka, Antti Rinne ja Tytti Tuppurainen tentissä.
Kuopiolaisen hotellin kokolattiamatoitetussa aamiaissalissa soi herkkä pianomusiikki. On Sdp:n puheenjohtajakiertueen aloituspäivä, Timo Harakka istuu pöytään. Hän ei ole hotellien ystävä.
”Jos en olisi tässä täysillä mukana, miksi ihmeessä viettäisin eduskunnan istuntotauon cumulusten aamupalahuoneissa miettien, että missä kaupungissa sitä nyt ollaankaan?” hän sanoi joulukuussa ilmoittauduttuaan mukaan Sdp:n puheenjohtajakisaan.
Todistusvoimaisen lausunnon tarkoitus oli sanoa, että hän on tosissaan eikä asettunut ehdolle vain siksi, että joku haastaja Antti Rinteelle oli pakko saada.
Eikä ehdokkuus ole vitsi, vaikka sellainen kieltämättä käy mielessä, kun lukee Harakan kahdenkymmen vuoden takaista Viemärirotta-kirjaa. Kirjassa oleva luku otsikolla ”Päivä demarina” on todennäköisesti hauskinta, mitä demareista on koskaan kirjoitettu.
Harakka kertoo siinä avoimesta kirjoituskilpailusta, jolla Sdp etsi ”idiksiä” periaateohjelmaansa. Harakka osallistui nimimerkillä ”Politiikka on tahdon asia”.
”Kaikki alkoi vitsinä.”
”Eräänä marraskuun iltana avasin päätteen, hengitin syvään ja keskityin ajattelemaan sanoja ’kansanvalta, tasa-arvo ja yhteisvastuun yhteiskunta’. Otin esiin vanhan juttuni markkinavoimista ja ryhdyin kankeistamaan ja virastokielistämään sitä.”
Harakka voitti.
”Odotan vain kauhulla äkillisiä jälkiharhoja, jotka saattavat iskeä vielä vuosien päästä.”
”Demarina oleminen on huono LSD-trippi.”
Timo Harakka, tuntuuko sinusta edelleen siltä kuin olisit huonolla LSD-tripillä?
”Luin sen pakinan hiljattain uudestaan. Ei tunnu. Kun on syntynyt tehdaskaupungissa työläisperheeseen, saa Sdp:n jäsenkirjan syntymän mukana. Siksi piti kirjoittaa puolueohjelmatekstiä jo vuonna 1996”, hän sanoo.
Antti Rinne hymyilee vieressä.
Rinteen avustajakunta on ollut etukäteen huolissaan tästä haastattelusta. Pääseehän Tytti mukaan? Joko olet sopinut haastattelusta Tytin kanssa? Missä vaiheessa ajattelit puhua Tytin kanssa?
Tämä on kolmenvälinen, hyvässä ja rakentavassa hengessä käytävä puheenjohtajakamppailu, jossa kaikki pelaa.
Rinne ei halua, että asetelma muodostuu yhtä ikäväksi kuin viimeksi. Silloin hän itse haastoi ainoana Jutta Urpilaisen.
Totta kai Tytti Tuppurainen pääsee mukaan. Tai pääsisi, ellei olisi vasta matkalla kotoaan Oulusta Kuopioon. Siksi hän vastaa kysymyksiin muutaman tunnin Rinteen ja Harakan jälkeen.
Miksi sinä olisit paras puheenjohtaja Sdp:lle?
Rinne: Minulla on hyvä kokemus ja osaaminen tehtävään ja vahva aatteellinen pohja. Visio siitä, mihin Suomea pitää viedä.
Harakka: Edustan Sdp:n tulevaisuuspolitiikkaa. Pystyn uskottavasti johtamaan puoluetta niin, että suomalaiset voivat kokea Sdp:n tarjoavan ratkaisuja, joiden avulla Suomi voi siirtyä turvallisesti tulevaisuuteen.
Tuppurainen: Olen vakuuttunut siitä, että tässä maailmantilanteessa tarvitaan maltillista, tosiasioihin perustuvaa politiikkaa. Uskon, että Sdp:n puheenjohtajana voisin vaikuttaa siihen, että järki voittaa maailmassa.
Kuka on hyvin ansaitseva? ”No esimerkiksi minä.”
On kolmikko muustakin eri mieltä kuin siitä, kuka olisi paras johtamaan puoluetta.
Erot näkyvät vaalikoneista, joihin ehdokkaat vastasivat viime eduskuntavaalien alla. Helsingin Sanomien vaalikoneen 30 kysymyksestä ehdokkaat vastasivat samansuuntaisesti 23:een. Seitsemästä he olivat eri mieltä.
Timo Harakka on ainoa, jonka mielestä ulkomaalaisten tuloa Suomeen töihin pitäisi helpottaa ja jonka mielestä turpeen, maakaasun ja kivihiilen käytöstä voisi luopua seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Harakka oli myös ainoa, jonka mielestä hyvin ansaitsevien palkkaverotusta ei pitäisi kiristää.
”Rikkaiden palkkaverotus ei ole ratkaisu julkisen talouden tasapainottamiseen. Omistamisen verotusta pitäisi kiristää”, hän sanoo.
Tuppurainen ja Rinne, kuka on mielestänne hyvin ansaitseva?
Rinne: No esimerkiksi minä.
Onko joku muukin?
Rinne: Jos ajattelee yksilön näkökulmasta, rajan ehkä pystyisi määrittelemään. Mutta esimerkiksi keskituloisista lapsiperheistä osa on todella hankalassa tilanteessa. Yksi mies sanoi minulle, että harrastukset maksaa 600 euroa per lapsi. Siksi ei pysty sanomaan mitään summaa.
Tuppurainen: En halua antaa mitään yksittäistä euromäärää, en ole sellaista mieleeni muodostanut. Minulle olennaisempaa on pienituloisten määritelmä. Se on viimeisten tilastojen mukaan 1190€/kk. Moni joutuu tulemaan toimeen tätä pienemmilläkin tuloilla. Pienituloisten asemaa on parannettava.
Onko ihminen, jolla jää kuukaudessa palkasta käteen 5000 euroa hyvätuloinen?
Rinne: On tietenkin.
Entä neljä tonnia?
Rinne: Jos neljällä tonnilla joudut elättämään kuusilapsisen perheen yksinhuoltajana, et ole hyvätuloinen.
Helsingin Sanomien vaalikoneessa vain Antti Rinne kannatti lisäydinvoimaa.
Tytti Tuppurainen puolestaan ainoana hyväksyy suuret tuloerot.
”En pidä ongelmana sitä, että ihmiset vaurastuvat omalla työllään, se ei ole synti”, hän sanoo.
Tuppuraisen mielestä velkaantumista ei tule kääntää laskuun palveluiden ja etuuksien kustannuksella. Hän ei olisi myöskään vapauttanut anniskeluravintoloiden aukioloa.
Sen sijaan kauppojen aukiolon vapauttamista vastaan äänesti eduskunnassa vain Rinne.
Mikä kauppojen aukiolon vapauttamisessa häiritsi?
Rinne: Olen jutellut myyjien ja kauppojen omistajien kanssa. Omistajat sanovat, että ei siitä ole mitään hyötyä. Se viimeinen tunti illalla on aika lailla tyhjä tunti, ei siellä paljon asiakkaita näy.
Harakka: Täytyy kyllä sanoa kun olen HOK Elannon hallintoneuvostossa, että vapautunut aukiolo näkyy liikevaihdossa.
Rinne: Isojen kauppojen kyllä, mutta se on pois toisaalta.
Harakka: Talous ei ole nollasummapeliä. Aukiolon vapauttaminen on lisännyt taloudellista toimeliaisuutta. Kilpailun lisääminen kuluttajan eduksi kuuluu myös työväenliikkeen tehtäviin.
Rinne: Minä näen ihmisten näkökulman siellä taustalla. Kun työajat muuttuvat, työnantajalle tulee paine vaatia heikennyksiä ilta- ja pyhäkorvauksiin. Olen ollut 20 vuotta ammattiyhdistysliikkeessä töissä ja nähnyt, miten tällaiset muutokset vaikuttavat työnantajiin.
Harakka: Eikö meidän ole jätettävä tällainen edunvalvonta ammattiyhdistysliikkeelle?
Rinne: Työntekijän suojelu kuuluu poliittisen työväenliikkeen lähtökohtiin. Se on ihan peruslähtökohta sosiaalidemokratialle.
Harakka: Kyllä, mutta vain yleisen lainsäädännön tasolla. Emme voi ryhtyä määrittelemään kellonaikoja, jolloin kaupat voivat olla auki.
Taksiasiassa puheenjohtajan pitää edustaa puolueen kantaa.
Pitäisikö taksien määrän ja hintojen sääntelystä luopua niin, että kuka tahansa kriteerit täyttävä kuski saisi alkaa ajaa taksia ja veloittaa kyydistä haluamansa summan?
Rinne: Vapauttaminen voisi ehkä toimia isoissa kaupungeissa. Mutta maaseudulla sääntelyn poistaminen voi viedä elinkeinolta kokonaan pohjan pois. Siksi minusta tarvitaan sääntelyä.
Tuppurainen: Taksijärjestelmää voidaan liberalisoida maltillisesti. Ei ole ehkä mahdollista säilyttää taksijärjestelmää sellaisena kuin se nyt on.
Mitä tarkoittaa ”maltillinen liberalisointi”?
Tuppurainen: Asia pitää valmistella huolellisesti. En lähde revittelemään mitään ennen kuin asiat on huolellisesti tutkittu.
Rinne: Jos maaseudulla ei säily taksielinkeinoa, yhteiskunta joutuu järjestämään vanhusten ja koululaisten kuljettamisen.
Harakka: Yleisperiaatteen pitää olla se, että sosiaalidemokraatit eivät suosi mitään suljettuja elinkeinoja.
Pitäisikö taksiala siis vapauttaa?
Harakka: Askeleita siihen suuntaan voisi hyvin ottaa.
Mutta sääntelystä ei voisi luopua?
Harakka: Tässä on se juttu, että jos puolueella on joku kanta…
Rinne: Puheenjohtajan pitää edustaa kantaa.
(Sdp:n kansanedustajat liikennevaliokunnassa ovat olleet sitä mieltä, että nykyinen taksijärjestelmä on hyvä.)
Harakka: Kun on vilkkaan keskustelun jälkeen muodostettu jokin kanta, on epäkohteliasta sanoa, että se romutetaan. Mutta kantaa pitäisi alkaa tarkastella uudestaan välittömästi. Se on jo voimakkaasti sanottu.
Rinne: Maaseudun asiakkailta olen kuullut huolta siitä, miten he pystyvät jatkossa liikkumaan.
Harakka: Tässä on ehkä painotusero. Minusta sosialidemokraattien pitää edistää markkinataloutta pitämällä huolta kuluttajista ja kilpailusta. Työväki on perinteisesti tarvinnut apua monopoleja ja kartelleja vastaan. Joskus unohtuu, että Sdp on myös kuluttaja- ja markkinatalouspuolue.
Kun hallitus julkaisi kiristyksiä turvapaikkapolitiikkaan noin vuosi sitten, Rinne kommentoi Ylelle:
”Olen lukenut toimenpiteet pari kertaa läpi, ja minusta ne vaikuttivat erittäin hyviltä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että SDP voisi kannattaa kaikkia toimenpiteitä.”
Muutama kuukausi myöhemmin uutisoitiin irakilaisperheestä, joka oli joutumassa erilleen – perheenyhdistämisen tuloraja on niin korkea. Rinne kauhisteli muiden mukana sosiaalisessa mediassa: ”Tulorajojen taso on järjetön.”
Harakka kirjoitti aikoinaan satiirisessa tekstisään, että ”demarin täytyy pirstoa mielensä kannattamaan täysin ristiriitaisia käsityksiä”.
”Demariuden haaste on olla Jekyll ja Hyde yhtä aikaa.”
Harakka, ovatko Rinteen kommentit esimerkki tällaisesta ristiriitaisuudesta?
Harakka: Jos saisin pyytää ja anoa, että ei siteerattaisi 20 vuotta vanhoja tekstejä, jotka on kirjoitettu silloin vallinneessa poliittisessa tilanteessa ja jotka eivät varsinkaan sovellu nykyisten poliittisten johtajien arviointiin.
Rinne: Se iso kuva, joka oli hallituksen paketissa, oli turvapaikkapolitiikan ankkuroiminen eurooppalaiseen käytäntöön. Totesin haastattelussa, että yksityiskohdat täytyy katsoa erikseen.
Tuppurainen: Itse olisin kommentoinut maahanmuuttopolitiikkaa toisin sanoin. Se hallituksen paketti oli monin osin huolestuttava ja ilmeisen perustuslainvastainen.
Harakka: Kannattajakunnallemme lähti turvapaikkapolitiikastamme epäselvä viesti. Sen jälkeen olen törmännyt monta kertaa siihen, että ihmisten mielestä vaikutamme kovasydämisiltä, ihmisoikeudet on sivuutettu.
Tuppurainen: Sdp:n täytyy olla ryhdikkäämpi ihmisoikeuskysymyksissä.
Sata vuotta sitten demareilla oli 103 kansanedustajaa. Viime vaalien jäljiltä edustajia on 35, ja sitäkin juhlittiin torjuntavoittona.
Kuvitellaan seuraaville eduskuntavaaleille utopistinen lopputulos: eduskuntaan nousee jälleen yli sata demarikansanedustajaa. Tässä ajatusleikissä Sdp:n puheenjohtajasta tulee pääministeri hallitukseen, johon ei tarvita muita puolueita. Demareilla on vapaat kädet.
Mikä on radikaalein uudistus, jonka toteuttaisit pääministerinä?
Tuppurainen: Keventäisin pienituloisten verotusta niin, että jokainen työhön kykenevä tulisi toimeen palkallaan ja yrittäjätuloillaan.
Rinne: Sdp ryhtyisi heti vähentämään eriarvoisuutta. Joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea sillä tavalla, että pääsisi suorittamaan toisen asteen tutkintoa. Konkreettisia toimia löytyy Sdp:n koulutuspoliittisesta ohjelmasta, joka julkaistiin muutama kuukausi sitten.
Entä pääministeri Harakka?
Harakka: Sosiaaliturvaa pitää yksinkertaistaa. Nyt leipäjonoissa olevista ihmisistä joka kolmas olisi oikeutettu sosiaaliturvaan, mutta he eivät ole hakeneet sitä. Se ei nykyisellään myöskään vastaa tulevaisuuden työelämän haasteisiin. Ihmisen pitää kokea joka tilanteessa, että on turvallista lähteä esimerkiksi yrittäjäksi.
Miten käytännössä yksinkertaistaisit sosiaaliturvaa?
Harakka: Lähtisin kehittämään demarinuorten yleisturvamallia.
(Yleisturva on demarinuorten kehittämä eräänlainen perustulomalli. Mallissa 520 euron ”takuutuloa” täydennettäisiin tarvittaessa muilla etuuksilla, ja esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekemällä summa nousisi noin 800 euroon.)
Tuppurainen: Oleellisinta olisi keventää pienten tulojen verotusta, jotta ihmisillä jäisi nykyisistä etuuksista ja pienistä tuloista enemmän käteen.
Rinne: Sosiaaliturvan pitää olla jatkossakin tarveharkintainen. Puoluehallitus asetti marraskuussa työryhmän valmistelemaan uuden sosiaaliturvamallin niin, että se on valmis viimeistään vuonna 2019.
Harakka: Meillä pitäisi olla se malli jo nyt. Meidän ei olisi tarvinnut odottaa tähän asti. Tämä on merkki siitä, miten hitaasti liikkeemme vastaa maailman muutoksiin ja ennen kaikkea työelämän muutoksiin.
Tuppurainen: Perustulo on kaukaa katsottuna kiehtova malli, mutta lähempää katsottuna täysin mahdoton. Pienituloisuuden raja on 1 190 euroa kuukaudessa yhdelle ihmiselle. Niin korkea perustulo olisi mahdottomuus.
Ennen helmikuun ensimmäisellä viikolla järjestettävää puoluekokousta kolmikko kiertää paneelikeskustelemassa yhdeksällä paikkakunnalla.
Hotellin aamiaispöydästä siirrytään Kuopion kaupungintalolle kiertueen ensimmäiseen tilaisuuteen.
Voisiko jokainen ehdokas kiteyttää itselleen napakan vaalilauseen, juontaja aloittaa.
Harakan slogan on ”liikkeelle”.
”Pystymme parempaan”, keksii Tuppurainen.
Rinne ehdottaa: ”Modernin, pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittäjä, uudistaja, sosiaalidemokraattinen puolue.”
Harakka huudahtaa vierestä: ”Sehän oli napakka!”