Tulehtunut virasto
Epäasiallista kohtelua, kallis it-hankinta johtajan tuttavalta. Sitten nimi muuttui Ruokavirastoksi mutta ongelmat jatkuvat.
Ruokavirasto syntyi vuoden 2019 alussa, kun Evira, Maaseutuvirasto sekä osa Maanmittauslaitosta yhdistettiin uudeksi virastoksi.
Ruokavirasto muun muassa edistää ja valvoo elintarviketurvallisuutta sekä eläinten ja kasvien terveyttä. Lisäksi se vastaa EU:n maataloustukien käytöstä Suomessa.
Jo ennen Ruokaviraston aloittamista Evirassa oli johtamisongelmia.
Loppuvuodesta 2015 sen henkilöstöhallintoa ja johtoa uudistamaan palkattiin uusi hallintojohtaja.
Rekrytointiprosessissa loisti Geologian tutkimuskeskuksessa johtajana työskennellyt lakimies Erik Semenius: häneltä odotettiin vahvaa näkemystä ja dynaamista, uuden ajan johtamista.
Pian selvisi, että johtamistapa ei vastannut kaikkien odotuksia. Osa työntekijöistä koki Semeniuksen pelottavana. Tämä käy ilmi luottamusmiesten tekemistä työsuojeluilmoituksista.
Semenius sanoi työpaikalla muun muassa, että hänellä on tiedossaan parempia tekijöitä nykyisten tilalle.
”Huutaa, uhkailee ja pelottelee toistuvasti alaisiaan, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Kyse ei ole direktiovallasta, vaan henkisestä väkivallasta”, pääluottamusmies Outi Parikka raportoi maa- ja metsätalousministeriöön.
Entisen hallintojohtajan kerrottiin myös puhuneen useita kertoja ihmisten ”kiinni sitomisesta ja ruoskimisesta”.
Jukon pääluottamusmiehenä Evirassa toiminut Parikka kertoo yrittäneensä puuttua johtamisen ongelmiin ja huonoon työilmapiiriin Evirassa vuosina 2016 ja 2017. Hän teki asiasta viranomaiselle useita työsuojeluilmoituksia.
Syyskuussa 2016 Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmoitti tekevänsä työsuojelutarkastuksen Eviraan. Se peruuntui viranomaisen keskusteltua hallintojohtaja Semeniuksen kanssa: suunniteltua tarkastusta ei voitukaan tehdä kesken kuormittavan fuusion.
”En ymmärrä, miten henkilö, jonka johtamassa osastossa ongelmia havaittiin, voi yhdellä puhelinsoitolla perua koko työsuojelutarkastuksen”, Parikka sanoo.
Lopulta hän löysi itsensä keskeltä sovittelua, joka tehtiin hänen ja hallintojohtaja Semeniuksen välillä. Parikka ihmettelee, miten pääluottamusmiehen virkansa puolesta raportoimat epäkohdat muuttuivatkin hänen ja viraston johtajan välisiksi henkilökemiaongelmiksi.
Vuodesta 2000 Evirassa ja sen edeltäjissä työskennellyt Parikka irtisanoutui vuonna 2017, mutta kertoo yhä kuulevansa viraston ongelmista toimiessaan sen luottamusmiesten tukena.
Tyytymättömyys näkyi myös Valtion henkilöstötutkimuksessa VMBarossa. Semeniuksen ja pääjohtaja Matti Ahon alaisuudessa työskennelleet kertoivat vuoden 2016 raportissa laajasta tyytymättömyydestä esimiehensä toimintaan töiden organisoimisessa.
Eriäviä näkemyksiä esitettiin myös siitä, että ylin johto olisi toiminut esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä.
Ongelmista siis raportoitiin sekä ohjaavan ministeriölle että viraston ylimmälle johdolle. Ne eivät nähneet tilanteessa suurta ongelmaa. Maa- ja metsätalousministeriössä todettiin, että asia kuulu selvittää viraston sisällä.
Entinen pääjohtaja Matti Aho vahvistaa, että ministeriö käsitteli asiaa.
”Arvostelua Semeniuksen väitetyistä sanomisista ja suoraviivaisesta johtamistavasta käsiteltiin monin tavoin ja pitkään viraston sisällä ennen kuin ministeriö halusi tarkastella kanssani, että olenko minä tehnyt asiassa tarpeeksi.”
”Ja kuten totesin, tässäkin tarkastelussa todettiin, että kyllä olin tehnyt tarpeeksi.”
Entä entisen hallintojohtajan puheet, kuten henkilöstön sitominen ja piiskaaminen?
”On erittäin sopimatonta, että joku esimies sanoo tässä väitettyjä asioita. Tällainen on kiusaamista, jolle on valtionhallinnossa nollatoleranssi. Tällaiseen puututaan heti, kuten tässäkin tapauksessa.”
Semenius itse näkee tilanteen aivan toisin. Hän ilmoittaa SK:lle sähköpostitse, ettei Evirassa hänen aikanaan hyväksytty mitään epäasiallista käyttäytymistä. ”Haasteena oli kuitenkin, että osan työntekijöistä ja luottamusmiehistä ei tarvinnut noudattaa yleisiä peli- ja käyttäytymissääntöjä.”
”Heidän toimintaansa puuttumisen yhteydessä he uhkasivat epäsuorasti käyttää yhteyksiään ministeriöön, politikkoihin, järjestöihin tai muihin etutahoihin”, Semenius sanoo.
Hän kertoo lisäksi, että virastossa oli paljon muutosvastarintaa.
”Eräs yrityksen omistajista oli entinen naapurini. En sitä mitenkään peitellyt.”
Juttua varten on haastateltu yli kymmentä entistä tai nykyistä ruokavirastolaista sekä vahvistettu väitteitä muista lähteistä.
Useimmat halusivat puhua anonyymisti, sillä tilanne Ruokavirastossa on herkkä. Vaikean ihmisen maine voi johtaa hankaluuksiin palkkaneuvotteluissa tai seuraavien yt-neuvottelujen aikana.
Talousasiantuntija Jussi Sarkkula jätti Eviran vuonna 2017 ja työskentelee nykyään Verohallinnossa. Työn tekeminen tuntuu jälleen hyvältä, Sarkkula sanoo.
Lähtö Evirasta liittyi osaltaan vuonna 2017 tehtyyn tietojärjestelmähankintaan. Evira osti tuolloin Cubiq Oy:ltä analytiikka- ja raportointijärjestelmän, arvoltaan noin puolitoista miljoonaa euroa.
Moni eviralainen katsoo, että kyse oli hallintojohtaja Semeniuksen henkilökohtaisesti ajamasta hankkeesta.
Kun järjestelmän ostamista esiselvitettiin, mukana olleet asiantuntijat ehdottivat vaihtoehdoksi muun muassa ilmaista Microsoftin Power BI -teknologiaa.
”Oli aivan selvää, että ennalta oli päätetty, mitä hankitaan”, Sarkkula sanoo.
Työntekijöiden keskuudessa kuiskittiin, että Semeniuksella olisi henkilökohtaisia tuttuja yrityksessä. Lopulta epäily vahvistui, kun Semenius ilmoitti olevansa jäävi muun muassa allekirjoittamaan hankintasopimusta.
”Eräs yrityksen omistajista oli entinen naapurini. En sitä mitenkään peitellyt,” Semenius sanoo SK:lle.
Eviran lakimiehet ja talousosasto vaativat hankintalain tarkkaa noudattamista eli oston kilpailuttamista. Näin lopulta tehtiin.
Työntekijöiden keskuudessa osto nähtiin suhteettoman kalliiksi tilanteessa, jossa henkilökuntaa oli vähennetty yt-neuvotteluissa. Vuonna 2014 Evirassa käytiin yt-neuvottelut, joissa irtisanottiin 33 ihmistä.
Hankinnassa oli muitakin kummallisia piirteitä, kertoo yksi entinen työntekijä.
”Lisenssit hankittiin kaikille työntekijöille, mikä oli tarpeetonta. Järjestelmä oli valtavan kallis siihen nähden, että sitä ei ainakaan alkuvuosina otettu kokonaisuudessaan käyttöön. Ihmettelemme, mistä se miljoona maksettiin virastossa, joka vasta toipui raskaista yt-neuvotteluista ja irtisanomisista.”
Ruokaviraston hallintojohtaja Maria Teirikko kertoo, että kolme vuotta hankinnan jälkeen järjestelmän lisensseistä on edelleen yli puolet käyttämättä.
SK:n tietojen mukaan projektista vastaavat eivät saaneet puhua hankinnan hinnasta ulkopuolisille. Projektipäällikkökin vaihtui useaan kertaan.
Valtion Hilma-järjestelmän jälki-ilmoitukseen hankinnan arvoksi merkittiin 477 900 euroa. Marraskuussa 2017 sopimukseen tehtiin muutos. Nyt hankinnan kokonaisarvoksi ilmoitettiin 1,6–2,5 miljoonaa.
Muutossopimuksessa todetaan, että euromäärä oli merkitty Hilmaan virheellisesti. Uuteen sopimukseen kirjattiin lisäksi, että lopullinen sopimuksen arvo riippuu tulevien vuosien määrärahoista.
Muutossopimus on hallintojohtaja Erik Semeniuksen ja pääjohtaja Matti Ahon allekirjoittama. Uutta sopimusta tehdessään Semenius ei siis ollutkaan enää jäävi.
Cubiq Analyticille osto oli onnenpotku. Vasta maaliskuussa 2016 kaupparekisteriin viety yritys sai suuren julkisen sopimuksen vain reilu vuosi yhtiön perustamisen jälkeen.
Hallintojohtaja Semenius kehui Cubiq-yhteistyötä Tivi-lehden haastattelussa maaliskuussa 2018. Hän haukkui hankintalainsäädännön kankeaksi ja totesi ostajilta puuttuvan rohkeutta.
”Ihmiset tekevät perinteisiä päätöksiä sen sijaan, että kokeiltaisiin, mihin lainsäädäntö ja rahkeet riittävät. Usein pelätään virheiden tekemistä”, hän sanoi.
Cubiq Analyticsin myyntijohtaja vahvisti sähköpostilla SK:lle olleensa Semeniuksen naapuri, mutta hänen mukaansa sillä ei ollut hankinnan kanssa mitään tekemistä.
Osa ruokavirastolaisista kokee, että ICT-puolella on piikki auki. Konsultit on hälytetty hätiin sellaisissakin asioissa, jotka olisi voinut hoitaa sähköpostitse, kuvaa yksi työntekijä.
Virasto on käyttänyt näihin hankintoihin tänä vuonna ainakin 16 miljoonaa euroa. Ruokaviraston vuosibudjetti on reilut 75 miljoonaa euroa.
Suurin yksittäinen toimittaja, Siili Solutions Oyj, on tänä vuonna tehnyt Ruokaviraston kanssa kauppaa ainakin yli 6,4 miljoonalla eurolla, selviää Tutkihankintoja.fi-palvelusta.
Kun Evira muuttui Ruokavirastoksi, kiistellylle hallintojohtaja Semeniukselle annettiin 18 kuukautta kestävä selvitysmiehen pesti. Selvityksen aiheeksi määriteltiin Ruokaviraston digitalisaatiota edistävä lainsäädäntö.
Sitä on viraston käytävillä kutsuttu myös kultaiseksi kädenpuristukseksi.
Työn julkinen lopputulos on kansilehtineen 16-sivuinen raportti, joka ei sisällä lähdeviitteitä. Osa sisällöstä on sellaisenaan kopioitu toisen ministeriön sekä muun muassa Pellervon Taloustutkimuksen tiedotteesta.
Veronmaksajalle vihkosen hinnaksi tuli toistasataatuhatta euroa, sillä Semenius jatkoi selvitystyötä hallintojohtajan palkalla.
Samanlainen ratkaisu tehtiin Eviran pääjohtajan Matti Ahon osalta. Hänelle ei löytynyt paikkaa Ruokaviraston johdosta, joten Aho sai jatkaa selvityshenkilönä. Hänen työsuhteensa jatkuu toukokuun 2021 loppuun.
Työntekijöiden mukaan Eviran ajalta periytyneet ongelmat ovat jatkuneet Ruokavirastossa.
Ylin johto ei näe virastossa johtamisongelmaa. Viraston pääjohtajaksi sen aloittaessa valittu Antti-Jussi Oikarinen vastasi kysymyksiin sähköpostitse.
Oikarinen tähdentää, että Valtion henkilöstötutkimuksessa VMBarossa keskiarvoluku oli 3,44 vuonna 2019.
Keskiarvot eivät kuitenkaan kerro kaikkea siitä, mitä virastossa tapahtuu. Joillain osa-alueilla ja joissain yksiköissä keskiarvot ovat jääneet selvästi tätä matalammiksi. Tällaisia arvioita on annettu esimerkiksi kohdissa ”johdon onnistuminen työyhteisön töiden organisoinnissa” ja ”ylimmän johdon toimiminen esimerkkinä ja suunnannäyttäjänä”.
Vapaassa tekstikentässä annettu palaute kertoo muun muassa pelolla johtamisesta, tiedon pimittämisestä ja eristämisestä.
Ongelmista keskusteltaessa erään esimiehen kerrotaan vastaneen kritiikkiin: ”minkä minä sille voin, jos alaisilla on mielenterveysongelmia?”.
Kyselyn tulosten valmistuttua helmikuussa 2020 luottamusmiehet vaativat Ruokaviraston intranetissä johdolta toimenpiteitä esimiesten epäasiallisen toiminnan vuoksi.
Ruokaviraston oma tilinpäätöskertomus vuodelta 2019 puolestaan kertoo, että epäasiallisesta käytöksestä ja häirinnästä raportoidaan ”verrattain paljon”. VMBaroon vastanneista 18 prosenttia oli kokenut epäasiallista käytöstä ja häirinnän (työpaikkakiusaamisen) kohteeksi oli joutunut kuusi prosenttia vastaajista.
Tilinpäätöskertomuksen mukaan tulokset on käsitelty toimintayksiköissä ja niiden pohjalta työstetty kehittämispainopisteitä.
Kun Suomen Kuvalehti oli kysynyt Ruokaviraston johdolta VMBaron tuloksista, virastoon intranetiin ilmestyi tiukkasävyinen tiedote henkilöstölle.
Sen mukaan VMBaron tietojen ”ilmeinen päätyminen ulkopuolisten käyttöön on ikävä, haitallinen ja vakava asia”.
Ruokaviraston aloittamisen jälkeen sieltä on irtisanoutunut 94 asiantuntijaa, mutta luvussa eivät ole mukana virkavapaalla olijat, jotka ovat siirtyneet määräaikaiseen työhön toiseen valtion toimipaikkaan.
Luottamusmiehet ovat toistuvasti vaatineet johdolta tarkkoja tietoja irtisanoutuneiden määristä, mutta niitä ei ole annettu.
Avaintehtäviä on virastossa auki. EU:n maataloustuki- ja maaseuturahastojen varojen käytöstä vastaavassa virastossa ei ole esimerkiksi yli vuoteen ollut lainkaan talousjohtajaa.
Pääjohtaja Oikarisen mukaan kyse on normaalista vaihtuvuudesta.
”Työpaikan vaihdokset ovat luonnollinen osa sekä fuusioita että yksittäisten ihmisten urakehitystä, mikä on todettu myös luottamusmiesten kanssa. Muutosten yhteydessä vaihtuvuus yleensä lisääntyy.”
Mitä tulee häirintään, Ruokavirastossa on Oikarisen mukaan tehty kehittämistoimia.
”Asiaan on kiinnitetty huomiota johtamisessa, esimiestyössä, työyhteisön sisäisessä kehittämisessä ja työyhteisöviestinnässä sekä panostamalla sisäiseen sovittelutyöhön.”
”Lähijohtamiseen ei ole riittävästi aikaa.”
Moni haastateltu ruokavirastolainen pitää osana ongelmaa sitä, ettei johtamista ole nähty erillistä osaamista vaativana asiana. Esimerkiksi Eviran johtajat olivat perinteisesti eläinlääkäreitä, eikä ammattijohtajuuteen panostettu.
Agronomiliiton Outi Parikan mukaan johtamisjärjestelmää muutettiin jo Eviran aikana siten, että asiantuntijoista tehtiin esimiehiä määräaikaisiin virkoihin.
”Erityisesti lähijohtamiseen ei ole riittävästi aikaa. Järjestelmä myös ’pakottaa kuuliaiseksi’, muuten ei ole mahdollista saada uutta määräaikaista kautta.”
”Takavuosina eräs (Eviran) pääjohtajakin sanoi, ettei ole koskaan lukenut yhtään johtamista koskevaa kirjaa.”
Kritiikin kohteeksi joutunut entinen hallintojohtaja Erik Semenius on hänkin sitä mieltä, että valtiolla johtamisessa on ongelmia.
” Valtio on niin vanhoillinen. Siellä ei haluta tehdä muutoksia. Jos yrität, sut leimataan häiriköksi. Se johtuu (ohjaavasta) ministeriöstä”, sanoo Semenius.
Parikka kokee, että ongelma on myös päällikkövirastojärjestelmässä. Viraston itsenäisyys tekee siitä haavoittuvan: pienessä maassa asiantuntijoiden rinki on suppea.
Myös johtajasopimukset ja ylimmän johdon vuotuiset tulostavoitteet mietityttävät Parikkaa.
”Niissä käydään läpi julkisen vallankäytön kysymyksiä, jotka ovat salaisia. Tottakai yksilön työsopimus on salainen, mutta koko rakennelma on sellainen, että mietityttää.”
Parikkaa harmittaa sekin, että valtiohallinnon muutoksissa tehostamistoimet kohdistuvat voimakkaimmin työntekijä- ja asiantuntijatasoon.
”Näyttää kovasti siltä, että ylintä johtoa kohdellaan tässä kohdassa eri tavoin kuin muita virkamiehiä.
Kuvatekstiä korjattu 30.11. kello 9.44: Kuvassa on Seinäjoen pääkonttorin, ei Helsingin toimipisteen sisäänkäynti.