Turun arvokkaan Genera-kokoelman hävitys kuohuttaa: "Muistuttaa natsien kirjarovioita"

Kun yliopisto heittää "sisällöltään vanhentuneet" kirjat pois, vahinko voi olla korvaamaton.

Genera-kokoelma
Teksti
Lauri Lehtinen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Emeritusprofessori Timo Soikkanen on kauhuissaan.

”En olisi ikinä uskonut joutuvani elämään sellaista vaihetta, että ruvetaan kirjoja hävittämään”, Soikkanen sanoo. ”Edes sota-aikana ei hävitetty tällä tavalla.”

Rahan ja tilan puutteesta kärsivä Turun yliopiston kirjasto on päättänyt ryhtyä poistamaan Genera-kokoelmaansa, joka on ulkomaisen kirjallisuuden ja tutkimuksen massiivinen aarreaitta. Kasvava vapaakappalekokoelma tarvitsee lisää tilaa, ja 1800-luvulle ulottuva Genera-aineisto joutuu lähtemään.

Arvokkaan aineiston kohtalosta on Mari K. Niemen Suomen Kuvalehden blogimerkinnän jälkeen kohistu muuallakin kuin yliopiston käytävillä. Kyse ei ole vain Turun yliopistosta. Säästöt ja ahtaus ajavat monia Suomen korkeakouluja samanlaisiin kipeisiin valintoihin, vaikka ne eivät aina nouse julkisuuteen.

Generan karsinta vaikuttaa rajulta: on arvioitu, että jopa 90 prosenttia kokoelman kirjoista olisi joutumassa roskiin ilman digitaalisten kopioiden ottamista.

Poliittisen historian emeritusprofessori Soikkanen ei peittele järkytystään.

”Tämä muistuttaa natsien kirjarovioita, ainakin lopputulos on sama.”



Hallintopäällikkö Merja Himanka selitti Ylen haastattelussa, että roskiin joutuvat kirjat ovat sellaisia, joita ei juuri tarvita. Tarkoituksenmukaisuuden keskeinen mittari on se, onko kirjoja lainattu vuoden 2008 jälkeen.

Turun yliopiston oman tiedotteen mukaan ”sisällöltään vanhentuneet julkaisut” joutavat pois kokoelmista. Uudempi tutkimus tekee edeltäjistään turhaa.

Monet yliopistoihmiset kokevat ajatusmallin lyhytnäköisenä ja historiattomana. Täysin vanhentunutkin teos voi olla otollinen tutkimuskohde nyt tai tulevaisuudessa.

”Tutkimus vanhenee, mutta siitä tulee historiallisen tutkimuksen lähdeaineistoa saman tien”, kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen painottaa.

”Arvokasta lähdemateriaalia on jo tuhottu vaikka miten paljon esimerkiksi luonnontieteissä sen vuoksi, ettei ole ajateltu aineistolla olevan enää tutkimuksellista arvoa.”

Timo Soikkanen on samoilla linjoilla:

”Kirja, jota ei ole pitkään aikaan lainattu, voi tulla erittäin ajankohtaiseksi myöhemmin. Vaikka koulukirja vanhenee, se näyttää, miten historiaa on opetettu.”

 

Kirjastonjohtaja Ulla Nygrén esittää yliopiston tiedotteessa poistot välttämättöminä ”kokoelman kehittämisen kannalta”.

Vähemmän tärkeiksi evaluoidut kirjat, joista Turku luopuu, ovat ”saatavilla jostain muusta kirjastosta Suomesta tai ulkomailta”, johtaja lohduttaa.

Asetelma ei ole ongelmaton. Mahdollisesti hyödylliseen kirjaan tutustumisen kynnys on sitä korkeampi, mitä kauempaa se pitäisi tilata.

”Opiskelijoilla on vaikeuksia saada kalliita kaukolainoja tilattua, eikä opintotuen leikkaus lisää heidän varojaan”, Marjo Kaartinen tietää.

”Rajoittaahan tämä heti tutkimusaiheen valintaa ja laittaa tutkijatkin eriarvoiseen asemaan. Kun oppiaineilla ei ole käyttömäärärahoja, vain projekteissa työskentelevät voivat tilata paljon kaukolainoja ulkomailta.”

Kaartisen mukaan elektroniset aineistot eivät ainakaan vielä paikkaa nyt syntyvää aukkoa.

”Turun yliopistolla ei pian ole juurikaan 1940-1980-lukujen kansainvälistä tutkimusta.”

 

Ongelman ytimestä ollaan jokseenkin yksimielisiä: vapaakappalekokoelma kasvaa liian nopeasti, eikä kirjasto saa tarvitsemiaan lisätiloja.

Kenelläkään ei ole kokonaisratkaisua yhtälöön, mutta Marjo Kaartinen ja kumppanit yrittävät pelastaa, mitä pelastettavissa on.

Kampukselle sijoitetaan kaikki mahdollinen, vaikka ”surkeiden lattioiden” kantokyky ja hyllyjen määrä asettavat rajoituksia.

Ne teokset, jotka eivät yliopiston seinien sisälle mahdu, saattavat päätyä kirjaston tietokantojen ulkopuolelle, kirjaimellisesti maan alle.

”Koetamme säästää kaiken mitä ikinä, mutta jos sijoituspaikat ovat yksityisten ihmisten kellareissa, kirjat ovat joka tapauksessa kadonneet käytöstä.”