Suuri kisaopas
XXIII talviolympialaiset järjestetään 9.–25. helmikuuta 2018 Etelä-Korean Pyeongchangissa. Kirjailija Tuomas Kyrö esittelee ennakkoon kiinnostavimmat tapahtumat.
Väliaikapiste
Suomalaisen geeniperimässä on sydän- ja verisuonitauteja, hiljaisuutta ja kiintymys toista väliaikapistettä kohtaan. Olemme odottaneet sinne Veikko Hakulista, Pirkko Määttää, Marja-Liisaa ja Harria yhdessä ja yksin, Mika Myllylää, Virpi Kuitusta, Iivo Niskasta ja Krista Pärmäkoskea.
Me löydämme itsemme ja puolisomme aamuyöllä toiselta väliaikapisteeltä. Haarakäynti, ei selostusta. Voitelun onnistuminen riippuu kelistä ja mielialasta. Kun matka päättyy, etsimme Spotifysta Porilaisten ja Narvan marssit.
Kansaa on koetettu yhdistää talvisodalla, keskioluen vapauttamisella ja euroviisuvoitolla.
Oikeasti kansa yhdistyy oly-sopimuksella. Jokainen koululainen ja työntekijä velvoitetaan käyttämään kaksi tuntia työpäivästä olympialaisiin. Raskaat maanantaipalaverit vaihtuvat kisälähetykseen.
”Kolmetoista sekuntia!” huutaa creative leader Pirkko.
”Ei se saatana ehdi”, kommentoi head of brand developement Pertti. ”Menee kuudenneksi, norskin ja venakon väliin.”
Torstai 15.2. klo 8.20, naisten 10 km väliaikalähtö.
Mäkihyppy
Kuin Nokia. Kerran elämämme keskiössä. Kerran me määräsimme lajin arvon ja tyylin.
Lauantai 10.2. klo 14.35, miesten normaalimäki.
”Yölähetykset erottavat tilastoniilot menestysintoilijoista. Jos luovuttaa yhtenäkin yönä, on pettänyt olympia-aatteen.”
Penkkiurheilija
Olympialaisia ei seurata, niissä ollaan. Lapset viedään tarhaan, työt tehdään, puolison kuulumiset kysytään, mutta todellisuus tapahtuu Pyeongchangissa.
Yölähetykset erottavat tilastoniilot menestysintoilijoista. Kelkkailun karsinta ja curling-ottelu ovat suuria mahdollisuuksia pienelle ihmiselle. Olympialaiset ovat kuin Linnanmäki, maatalousmessut tai joululaulukonsertti. Ironikko ei niistä selviä. Kyseessä on massan ja tunteen laki, itseään suurempaa voimaa ei voi vastustaa.
Kello soimaan, rähmä silmistä ja tummaa paahtoa keittimeen. Todellinen kisaolio varaa viereensä myös kisamaan kansallisruoat: hapatettua kaalia kimchiä ja kansallisjuomaa, riisiviina sojua. Sitten ruutuvihko käteen, lyijykynänpätkä toiseen. Ylöskirjatut urheilijoiden nimet ja ajat ovat aikalaistodistuksemme tuleville sukupolville. Jos luovuttaa yhtenäkin yönä, on pettänyt olympia-aatteen. Itse nukuin 1988 Calgaryn suurmäen loppukilpailun ohi enkä koskaan saa Matti Nykäsen kultamitalia takaisin.
Kisalähetysten tallentaminen on kuin katsoisi Iron Maidenin livetaltiointia. Vaikka kannessa lukee live, on se silti ostettu Riihimäen Prisman alennuslaarista helmikuussa ja nauhoitettu Tukholmassa 1998.
Video: Matti Nykäsen voittohyppy Calgaryssa 1988. Lähde: Youtube.
Lauantai 10.2. klo 2.00, curlingin sekanelinpelin alkulohko 5.
Kelkkailu
Pulkkamäen evoluution päätepiste on jättireisinen, kypäräpäinen kelkkailija syöksymässä siittiönä rännissä.
Perjantai 16.2 klo 2.20, skeleton, miesten finaali.
Isäntäkaupunki
Kolmen viikon ajan maailma tietää, että Helsinki, Sarajevo tai Pyeongchang ovat olemassa. Riippuu yhteiskuntajärjestelmästä, saadaanko olympiakisoja varten rakennetulle infrastruktuurille jatkokäyttöä vai sulkeeko viimeinen lähtijä valot.
Kävin viime syksynä Etelä-Koreassa, pääkaupungissa Soulissa ja tulevilla kisapaikoilla. Kehä ykkösen neljän ruuhka on meditaatiota verrattuna Soulin kahdeksankaistaisten moottoriteiden liittymiin. Heikon eläkejärjestelmän ja sinnikkään maailmankatsomuksen vuoksi taksikuskin alaikäraja oli ilmeisesti 85 vuotta. Kun heille kertoi osoitteen, he eivät kuulleet. Jos sen kirjoitti lapulle tai puhelimen näytölle, he eivät nähneet.
Olympiakisoihin mennessä Soulista kisapaikoille kahdessa tunnissa vievä rautatie on onneksi valmistunut.
Keskiviikko 14.2. klo 9.30, naisten jääkiekko, Etelä-Korea–Japani.
Tapahtumapaikat
Kilpailuiden käynnistyttyä ei olla enää tapahtumapaikalla vaan kisapaikalla. Eri lajien suorituspaikat vakioituvat kisa kisalta, hyppyrimäen profiili on sama Lahdessa ja Pyeongchangissa. Mainospaikoilla samat sponsorit. Urheilijan pitää venyä, mutta kisalähetyksen on pysyttävä alle kahden tunnin mitassa.
Olympialaisia jäähalleja on kolme: jääkiekolle, taitoluistelulle ja pikaluistelulle. Suomalaiset seuraavat kiihkeimmin jääkiekkoa, korealaisten toiveet kohdistuvat mailattomiin lajeihin. Jääkiekkoa he pitävät mielenkiintoisena kuriositeettina, josta puuttuu sulokkuus.
Esimerkkinä minulle mainittiin Etelä-Koreassa aikoinaan toiminut Esa Tikkanen -niminen pelaajavalmentaja.
Sunnuntai 18.2. klo 14.10, miesten jääkiekko, Ruotsi–Suomi.
Kaukalossa
Jääkiekkoa pidetään raakana ja vaarallisena lajina. Se ei ole mitään taitoluisteluun verrattuna.
Ohkaisilla luistelijattarilla ei ole kypärää eikä polvisuojuksia, he liukuvat takaperin kohti kaukalon laitaa ja iskevät täydestä vauhdista piikit jäähän. Kolmasti hyrränä ympäri, kevyt jääkosketus ja sama uudelleen. Vapaaohjelmassa hyppyjä, venymistä, liukua, luistelua, tulkintaa ja yleisön hurmaamista viiden minuutin ajan.
Se on kuluttavaa ja hengästyttävää kuin vuoristopyöräily, mutta samalla hymyn on pysyttävä, yleisökontaktin säilyttävä. Luistelijat ovat yksin kansan keskellä ja aina on vaarana pudota kipeästi takapuolelleen, minkä jälkeen on noustava yhä hymyillen luistimille ja jatkettava ohjelma loppuun.
Taitoluistelussa on samaa kauneutta kuin aamuisella järvellä myrskyn jälkeen taikka perhosissa. Näyttää kuin liike tulisi luonnostaan, vaikka takana on tuhannet toistot, harjoitustunnit ja mustelmat.
Perjantai 23.2. klo 2.55, naisten vapaaohjelma.
Alppihiihto
Konevoimalla ylös, painovoimalla alas, sanoi Tahko Pihkala. Se, että muistamme lauseen yhä, kertoo paljon suomalaisten muutosvastarinnasta.
Sunnuntai 11.2. klo 3.50, miesten syöksylasku.
”Enni Rukajärven ovat mahdollistaneet Kalle Jalkasen ladulle lentäneet tekohampaat.”
Lumilautailu
Hiihtoladulla kurkusta tulee verta ja silmistä kyyneliä. Se oli kansamme omakuva 2000-luvulle saakka.
Tulevaisuus on lumilautailijoiden, joille mitaleista kilpaileminen on sivuseikka. Tärkeintä on hauskanpito kavereiden kanssa, vaikka toki siinä sivussa voitetaan olympiakultaa ja saadaan merkittävä sponsorisopimus.
Voi kysyä, miksi löysäpöksyiset irokeesipäät menevät olympialaisiin, jos kilpaileminen ei kiinnosta. Ei se kiinnostanut Juhani Peltosen Elmoakaan eikä voittaminen ollut paroni Pierre de Coubertinin ensisijainen viesti, kun hän hahmotteli reipasta massatapahtumaa maailman urheilevalle nuorisolle 1800-luvun lopulla.
Enni Rukajärven ovat mahdollistaneet Kalle Jalkasen ladulle lentäneet tekohampaat, Matti Nykäsen elämänhallinnan ongelmat ja Marja-Liisa Kirvesniemen kyyneleet. Ilman aiempien urheilijapolvien vettyneitä silmiä, silmä- ja infuusiopusseja ja ikuisia toimeentulo-ongelmia Enni Rukajärvi ei olisi niin järkevä, suhteellisuudentajuinen, rohkea ja taitava.
Lumilautailu on suomalaisesta psykohistoriasta vapaa vyöhyke. Se on arvostelulaji, jossa urheilijan tehtävä on piirtää ilmaan niin kauniit kiekurat että arvostelutuomari heltyy.
Lauantai 17.2. klo 2.55, naisten slopestyle-karsinta.
Ampumahiihto
Viisi mustaa täplää ovat kääntyvä valkoisiksi. Jos täplä jää näkyviin, sitä kutsutaan pummiksi, joka olisi pitänyt tiputtaa. Hiihtäjä nousee penkalta, kiinnittää sauvat käsiin ja lähtee sakkokierrokselle.
Missään muussa hiihtolajissa ei ole niin paljon muuttujia. Viimeiselle ampumapaikalle samanaikaisesti liukuvat urheilijat käyvät ampuma-asentoa etsiessään, hengitystä tasatessaan ja liipaisimesta vetäessään šakki- ja nyrkkeilyottelun itseään vastaan.
Kun Kaisa Mäkäräinen hiihtää ja ampuu, on viimeisenkin pummin kontattava värivastaanottimen äärelle ja katsottava millaisella ammattitaidolla, tahdolla ja voimalla kamppaillaan olympialaisesta kultamitalista ja kestetään haastattelijoiden typerät kysymykset poistamatta varmistinta.
Keskiviikko 14.2. klo 12.30, naisten normaalimatka 15 km.
Kisa-asu
Varusmiehillä, poliiseilla ja teini-ikäisillä on yhteneväiset virka-asut. Muutoin 2000-lukua elävä suomalainen pukeutuu omien toiveidensa ja rohkeutensa mukaisesti.
Olympiaurheilijat ovat keskimäärin 23,7-vuotiaita tyylistään tietoisia ihmisiä, joilla on kisojen ajan kunnia pukeutua samanlaisiin kankaisiin.
Kansalla on virallisesta kisa-asusta aina tinkimätön mielipiteensä. Varmin valinta olisi romanialaisen harmaa toppa-asu, koska se läpäisisi sekä tosikon että ironikon puolustuksen.
Tämänvuotinen värikäs ja karvalakillinen virallinen asuste ärsytti kansaa. Se tarkoittaa, että vaatevalmistaja onnistui tavoitteissaan. Se tarvitsee huomiota niin kotikatsomossa kuin olympialaisten avajaisissa, jossa kilpaillaan lähetyksen ohjaajan kameravalinnoista. Kun avajaisyleisön eteen astelee rivi suomalaisia, joiden päähän on läiskätty napakettu, näkyvyys on taattu.
Perjantai 9.2. klo 12.55, avajaiset.
Paikalliset erikoisuudet
Suomella kesti 100 vuotta nousta suosta sushibaariin. Etelä-Korea tuli riisipellolta hipaisunäytöille 60 vuodessa.
Pohjoisessa uhittelevaan lihavaan poikaan suhtaudutaan kuin vihaiseen enomieheen. Enemmän pelättäisiin, jos joku diktaattori julistaisi ikuista rauhaa. Se tarkoittaisi huomista sotaa.
Etelä-Korean suosituin ihminen on vuoden 2010 naisten taitoluistelun olympiavoittaja Kim Yuna. Suomen vastaavan äänestyksen voitti eräs marsalkka.
Uutiset, joka päivä klo 20.30.
Kisojen jälkeen
Olympialaisia seuraavaa tyhjyyttä ei suositella täyttämään alkoholilla, kohtuuttomuuksilla, melankolialla eikä nopeilla hiilihydraateilla. Suositusten mukaista on sulkea televisio, etsiä perheenjäsenet, muistella heidän nimensä, ominaiset luonteenpiirteet ja toiveensa. Mikäli sää sallii, kevyt talviurheilu on suositeltavaa, ilman kilpailutarkoitusta. Pulkkamäki, hiihtolenkki, luistelu. Kimchiä saa hyvin varustelluista aasialaisista ruokatarvikekaupoista. Happirikkaan liikunnan jälkeen maittavat Rosson raastepöytä ja kinkku-ananaspitsa.