Toisille reilumpaa kuin toisille

Suomeen odotetaan tänä vuonna yli kaksi kertaa enemmän thaimaalaisia marjanpoimijoita kuin viime vuonna. Viranomaisten arvio saapuvien määrästä on noin 2 000 henkeä, saman verran kuin vuonna 2023.

Luonnonmarja-ala on ollut viime vuodet murroksessa. Aiemmin yritykset toivat poimijoiksi erityisesti thaimaalaisia, jotka saapuivat Suomeen Schengen- eli turistiviisumilla ilman työsuhdetta.

Viime vuonna ulkoministeriö lopetti turistiviisumien myöntämisen poimijoille, ja heitä piti alkaa palkata työsuhteeseen. Vielä vuonna 2022 poimijoita oli tullut lähes 4 000, mutta viime vuonna työntekijän oleskelulupia annettiin ainoastaan 900 poimijalle, joista noin 800 saapui Suomeen.

Muutoksen taustalla olivat järjestelmälliset puutteet marjanpoimijoiden työoloissa, kun riskit jäivät lähes kokonaan poimijoiden kannettavaksi. Alan suurista suomalaisyrityksistä kolme on ollut julkisuudessa ihmiskaupan takia: kaksi on oikeudessa vastaamassa syytteisiin, ja poliisi tutkii kolmatta.

Alkuvuodesta 2025 eduskunta helpotti poimijoiden maahantuloa mahdollistamalla heille kausityöviisumin hakemisen. Ne ovat hakijalle edullisempia ja niihin ei sovelleta työvoiman saatavuusharkintaa, työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ariann Grandell sanoo.

Ulkoministeriön maahantuloasioiden yksikön yksikönpäällikkö Katja Luopajärvi arvioi, että thaipoimijoiden kausityöviisumihakemuksia alkaa tulla noin toukokuun puolessa välissä. Käsittelyyn menee aikaa muutamasta viikosta kuukauteen.

”Nyt on päästy tilanteeseen, jossa luonnonmarjanpoimijat ovat osa normaaleja maahantulomenettelyjä ja käytäntöjä”, Luopajärvi sanoo.

Yksi suurimmista työsuhteen tuomista muutoksista on, että marjanpoimijoiden työehtoja tarkastellaan aiempaa tarkemmin maahantulon yhteydessä.

Näin pyritään varmistamaan, että työnteosta jää heille riittävät ansiot matkakulujen, majoitusten, ruokailujen ja muiden kustannusten jälkeen.

Tästä vuodesta eteenpäin marjanpoimijoiden työlupahakemuksia käsitellään Suomen Bangkokin-suurlähetystössä. Edustustojen henkilökunnalle on ulkoministeriön Katja Luopajärven mukaan järjestetty kevään aikana useita koulutuksia, joissa on kiinnitetty huomiota työperäisen hyväksikäytön riskien tunnistamiseen.

Hän huomauttaa, että ministeriö ei yksin voi ennaltaehkäistä työperäistä hyväksikäyttöä.

”Se edellyttää kaikkien toimijoiden sitoutumista, ja ensisijaisesti vastuu luonnonmarjanpoimijoiden työehdoista on työnantajilla.”

Kiristynyt viranomaisvalvonta tuotti tulosta jo viime vuonna, kun lähes kolmannes työlupahakemuksista hylättiin. Maahanmuuttovirasto kertoi yleisiksi hylkäämisperusteiksi velkaantumisriskin, kohtuuttoman vähäiset nettotulot ja kohtuuttomat majoitus- ja ylläpitokorvaukset. 

SK:n tietojen mukaan hylätyt hakemukset kuuluivat suomalaisen Marja Bothnia Berriesin poimijoille, jotka olisivat heiltä veloitettavien kustannusten jälkeen jääneet miinukselle 40 tunnin työviikolla.

Yrityksen toimitusjohtaja Tommy Gustafsson pitää maahanmuuttoviraston tulkintaa virheellisenä, koska yritys oli tehnyt laskelmat pidemmän työviikon mukaan. Työehtosopimus sallii pisimmillään 65 tuntia työtä viikossa, millä poimijat olisivat ansainneet kulujen jälkeen noin 2 500–3 000 euroa, hän kertoo.

Näkemysero johtuu siitä, että maahanmuuttovirasto keskittyi arviossaan siihen, olisiko säälliset ansiot kulujen jälkeen ollut mahdollista saavuttaa tavallisen mittaisella työviikolla. Gustafsson kritisoi tätä.

”On väärin sanoa, että me olisimme maksaneet heille pelkästään 40 tunnin työviikkoja ja lähettäneet heidät velkaisena kotiin, koska niin ei olisi toimittu.”

Työsuhteeseen siirtyminen näyttää parantaneen marjanpoimijoiden työoloja viime poimintakaudella. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelutarkastaja Sari Suorsan mukaan luonnonkeruualan tarkastuksissa ei selvinnyt enempää epäkohtia kuin muillakaan aloilla. Myös Rikosuhripäivystykseen tulleet yhteydenotot luonnonmarjanpoimijoilta vähenivät.

Lisäksi maahanmuuttovirasto haastatteli poimijoita lentokentällä heidän palatessaan Thaimaahan. Poimijoiden antamat tiedot varmistettiin vertailemalla niitä työnantajan tulorekisteriin ilmoittamiin tietoihin sekä verottajalta saatuihin tietoihin.

Valvontaosaston johtaja Tirsa Forssellin mukaan poimijoiden käteen jäävissä tuloissa ja heiltä laskutettavissa kuluissa oli merkittäviä eroja. Osalla poimijoista jäi kulujen jälkeen käteen hieman yli tuhat euroa, kun taas parhaiten tienaaville jäi yli 10 000 euroa. Ei kuitenkaan tiedetä tarkkaan, selittääkö eroja enemmän ahkeruus vai korkeat kulut. 

Erot selittyivät Forssellin mukaan myös sillä, että osa poimijoista teki pidempää viikkoa lupien puitteissa tai urakkatyötä. 

”Meille ei tullut ilmi mitään selviä väärinkäytöksiä tai työnantajan moitittavaa menettelyä”, Forsell toteaa.

Marjanpoimijoiden työehtoja on tarkennettu myös maaseutualan työehtosopimusneuvotteluissa. Niissä sovittiin esimerkiksi, että poimijalta veloitettavan majoituksen vuokra ei saa ylittää alueen yleistä vuokratasoa.

Luonnonmarja-alan yhtiöt työllistivät viime vuonna myös muita kuin thaimaalaisia. Ruokaviraston raportin mukaan noin 400 Suomessa valmiiksi oleskeluluvalla olevaa ulkomaalaista teki töitä niin sanotun marjalain piirissä.

Marjalaki on suomalaisia luonnonmarjayhtiöitä varten vuonna 2021 luotu erillislainsäädäntö, joka sääntelee yritysten organisoimaa marjanpoimintaa. Se jäi voimaan samalla, kun thaipoimijoiden asemaa parannettiin kausityölailla. Käytännössä marjalaki koskee sellaisia ulkomaalaisia, jotka ovat Suomessa jo valmiiksi jollain muulla oleskeluluvalla.

Toisin kuin kausityöviisumilla työskentelevät thaipoimijat, marjalain puitteissa töitä tekevät poimijat eivät ole työsuhteessa. Oikeusministeriön yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI:n vastuullisuusasiantuntija Saara Haapasaari on huolissaan, että työsuhteisia thaipoimijoita korvataan jatkossa sellaisilla poimijoilla, jotka ovat Suomessa valmiiksi muilla oleskeluluvilla, ja joita ei tarvitse ottaa työsuhteeseen. Heille yritykset voivat maksaa vähemmän.

Aluehallintoviraston mukaan suurin osa marjalain alaisista poimijoista oli viime vuonna Ukrainasta. Lisäksi heitä oli esimerkiksi Saksasta, Albaniasta, Kirgisiasta, Sri Lankasta, Intiasta ja Nepalista.

Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ariann Grandellin mukaan kausityölakia muutettaessa tunnistettiin myös tarve päivittää marjalakia. Työ jätettiin kuitenkin myöhemmäs, jotta kausityölain muutos ehdittiin saamaan voimaan mahdollisimman nopeasti. Seuraavan kerran ministeriö tarkastelee tilannetta syksyllä.

Grandell nimeää marjalain keskeisimmäksi puutteeksi sen, että siinä ei taata poimijalle minimiansioita. Lisäksi yrityksille marjalain perusteella tehtävä ennakkovalvonta keskittyy pääasiassa verojen ja muiden lakisääteisten kulujen laiminlyöntiin. 

”Hyväksikäyttöepäilyihin on hyvin vaikea puuttua sitä kautta.”

Kausityölain lausuntokierroksella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ilmaisi huolensa siitä, että marjalaki jää voimaan. Sen mukaan laki mahdollistaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytön ja luo lainsäädäntöön ”eräänlaisen harmaan vyöhykkeen”.

Lue myös:

• Thaimaasta saapuneet marjanpoimijat ovat pahimmillaan voineet joutua ihmiskaupan uhreiksi. Miksi käytäntö sai jatkua lähes 20 vuotta? ihmisoikeudet

  Thaimaalaisten marjan­poimijoiden kohtelusta tuli ”maan tapa” – se liittyy käsityksiimme köyhyydestä, tutkija sanoo

  8 MIN

Vielä viime syksyn alussa näytti siltä, että hyväksikäytöstä huolestunut Thaimaa ei päästä marjanpoimijoita Suomeen. Maaseudun työnantajaliiton toimitusjohtaja Kristel Nybondas arvioi tuolloin SK:lle, että poimijoita ei enää ehtisi maahan satokaudeksi. Lopulta lähes kaikki työluvan saaneet poimijat pääsivät kuitenkin tulemaan Suomeen.

Luonnontuotealaa edustavan Arktiset Aromit -järjestön toiminnanjohtaja Birgitta Partanen toivoo, että marja-alan viranomaisprosessit sujuvat tänä vuonna mutkattomasti. Viime vuonna ulkoministeriö tiukensi linjaa maaliskuussa, alan mukaan yllätyksenä.

Partanen pitää myönteisenä, että kotimaisten poimijoiden myyntiin keräämä marjan kilomäärä kolminkertaistui edellisvuodesta.

Toisin kuin thaipoimijat, kotimaiset poimijat eivät työskentele työsuhteessa. Työsuhde kasvattaa Partasen mukaan yritysten riskiä etenkin siksi, että työnantajan sivukulut jäävät maksettavaksi myös silloin, jos satoa on huonommin. 

”Jos sattuu tulemaan todella huono marjavuosi, joka jossain vaiheessa väistämättä tulee, se on todella iso riski yrityksille.”

Hän ihmettelee maahanmuuttoviraston valvontajohtajan huomiota siitä, että poimijoilta laskutettavat kulut selittäisivät osaltaan viime kauden tuloeroja. Kulujen kohtuullisuus on tarkistettu ja hyväksytty etukäteen, hän huomauttaa.

Partanen ei osaa sanoa, onko alan yrityksillä kiinnostusta kasvattaa marjalain piirissä eli ilman työsuhdetta työskentelevien poimijoiden määrää.

”Tämä vuosi varmaankin katsotaan, että mitä tapahtuu.”

Kulisseissa keskustellaan edelleen siitä, kuka maksaa poimijoille työnteosta koituvat kustannukset, jotka veivät viime vuonna jopa kolme neljäsosaa Thaimaasta matkustavan poimijan tuloista.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ehdotti kausityölain lausuntokierroksella, että työnantajien pitäisi maksaa poimijoiden kustannukset, esimerkiksi lennot ja lupahakemukset. Muutosta on kannattanut myös SAK. 

Lisäksi valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori huomautti oikeusministeriön lausunnossa, kuinka thaipoimijoiden tulotasoon nähden korkeat matkakustannukset voivat altistaa heidät hyväksikäytölle myös jatkossa.

Partasen mukaan luonnonmarja-alalla on riittävästi riskejä jo ennestään. Siksi hän ei usko, että yritykset ottaisivat poimijoiden kulut kattaakseen, vaikka se parantaisi näiden ansioita merkittävästi.

”Se edellyttäisi aika paljon marjan hinnan ja marjan arvostuksen nostamista. Mutta se, kuinka se tehdään, on eri asia.”

Oikaisu 2.5.2025 klo 11.25: Viime vuonna työntekijän oleskelulupia annettiin 900 poimijalle. Aiemmin jutussa puhuttiin kyseisessä kohdassa virheellisesti kausityölupien antamisesta.