Muu maa mustikka
Thaimaasta saapuneet marjanpoimijat ovat pahimmillaan voineet joutua ihmiskaupan uhreiksi. Miksi käytäntö sai jatkua lähes 20 vuotta?
Maan tapa. Siitä thaimaalaisten metsämarjanpoimijoiden kohtelussa pohjimmiltaan oli kyse, sanoo ulkoministeriön konsulipäällikkö Jussi Tanner. Hän johtaa osastoa, joka on vastannut viisumien myöntämisestä thaimaalaisille.
Pahimmillaan ”tapa” on johtanut ylipitkiin työpäiviin, joiden välissä on ollut vain muutaman tunnin lepo. Kotimaahan on palattu jopa työnantajalle velkaantuneena. Suomen neljästä suurimmasta marjanpoiminta-alan yrityksestä kolme on parhaillaan syytteessä tai epäiltynä ihmiskaupasta.
Lisäksi ulkomaisia poimijoita koskeneesta sääntelystä vastannut työ- ja elinkeinoministeriön virkamies Olli Sorainen on syytettynä törkeästä lahjuksen pyytämisestä marjayritykseltä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta eli käytännössä yrityksen suosimisesta.
”On hyvä ymmärtää, että tässä ei ole kysymys yhdestä tai kahdesta yrityksestä, vaan käytännöt alalla ovat systeemisiä”, Tanner sanoo.