Trevoc-juttu: He päättävät Jari Aarnion kohtalon – kaksi naista ja yksi mies

”Toivottavasti tuomioistuin onnistuu tehtävässään”, sanoo käräjäoikeuden tuomari.

Jari Aarnio
Teksti
Pekka Anttila

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Naistuomari Helsingin käräjäoikeuden salissa 209 haukottelee. Meneillään on Helsingin huumepoliisin entiseen päälliköön Jari Aarnioon ja Trevoc-yhtiöön liittyvän oikeudenkäynnin viimeinen päivä huhtikuun puolivälissä. Oikeutta on käyty maaliskuusta lähtien. Haukotuksia ei ole kukaan peitellyt kätensä taakse enää pitkään aikaan.

Kyse ei ole ikävystymisestä. Juttuun liittyy raskaita epäilyjä muun muassa vallan väärinkäytöstä ja yhteyksistä alamaailmaan. Syytteitä on nostettu törkeästä petoksesta ja törkeästä lahjuksen ottamisesta.

Yli kuukauden kestänyt oikeudenkäynti on ollut poikkeuksellinen. Pöydällä tuomareiden takana on tuhansia sivuja esitutkintamateriaalia: todistajien kuulusteluja, syyttäjän ja puolustuksen kirjallista näyttöä sekä yllättäviä viime hetken lisätodisteita.

Salissa aiheet ovat poukkoilleet edestakaisin seurantalaitteiden, tietolähteiden ja yritysjärjestelyjen välillä. Tuomareiden haukotus tulee usein juuri silloin, kun käsittelyssä siirrytään yhdestä kokonaisuudesta toiseen. Jo useita päiviä sitten syyttäjä katsoi erästä vastaajaa ja totesi tämän vaikuttavan sen verran väsyneeltä, että kuulemisia lienee parasta jatkaa seuraavana päivänä. Vastaaja oli nukahtanut.

Television rikossarjassa asianajaja Ben Matlock selvittelee vaikeita murhatapauksia. Vakuuttavissa loppupuheenvuoroissaan hän pyrkii todistamaan aukottomasti, että hänen päämiehensä on syytön. Puhetta seuraa aina usean henkilön valamiehistö. Yksi heistä pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan. Lopulta tuomarille kiikutetaan paperilappunen, josta hän lukee valamiehistön ratkaisun.

Helsingissä, käräjäsalissa ratkaisun tekee vain kolme tuomaria. Salissa ei pidetä palopuheita, kaikki etenee korostetun hillitysti. Muutama värikäs puheenvuoro sentään kuullaan. Yksi puolustuksen asianajaja osoittaa sanansa tuomareille ja toteaa, että onneksi Suomessa oikeus ei tee päätöstään mielikuvien perusteella. Hänen mukaansa syyttäjä on kehitellyt päässään mielikuvamarkkinointiin perustuvan tarinan, jonka sekaan on heitelty joitain kirjallisia todisteita. Ne ovat hänen mielestään matkaoppaita syyttäjän osoittamalla reitillä.

Syyttäjä ei jää toiseksi. Hän viittaa Trevocin seurantalaitteiden mahdollisiin tietoturvapuutteisiin ja yhtiön luotettavuuteen. Hän luonnehtii asetelmaa vertauskuvilla: tavallista banaania ei saisi myydä reilun kaupan banaanina.

Mutta tuomiot perustuvat lakiin ja tosiasioihin. Totuus löytyy todisteista: mitä oikeussalissa on kerrottu ja mitä muuta näyttöä on esitetty.

 

Jari Aarnioon ja Trevociin kohdistuneessa rikostutkinnassa ei ole löydetty niin sanottua savuavaa asetta, joka osoittaisi kiistatta jonkin henkilön syyllistyneen rikokseen. Näyttöä kootaan pienistä sirpaleista. Todistajat ovat tässä keskeisessä asemassa.

Oikeudenkäynnin aikana salissa on käynyt kuultavana kymmeniä todistajia. Poliisi on kuulustellut heitä jo esitutkintavaiheessa, mutta tuomarien täytyy vielä kuulla kertomukset omassa valtakunnassaan.

Osa todistajista puhuu salin etuosassa sijaitsevan pöydän takaa hiljaisella ja varovaisella äänellä. Toiset kertovat tapahtumista kuuluvasti ja vakuuttavasti. Joku yltyy todistuksensa aikana viuhtomaan käsillään ilmaan, ja korostaa olevansa varma tapahtumien kulusta. Seuraava todistaja kertoo asiasta täysin päinvastaisen version.

Miten tuomarit pystyvät erottamaan tarinat toisistaan? Kenen kertomukseen he uskovat?

Kokeneen vantaalaisen käräjätuomarin mukaan vanha harhaoppinen käsitys on, että kyllä sen naamasta näkee puhuuko todistaja totta. Mutta tutkimustiedon mukaan edes ammattilaiset eivät pysty varmuudella päättelemään, valehteleeko kyynelehtivä henkilö vai ei.

Todistajan uskottavuutta ei päätellä hänen esiintymisensä perusteella, kertomuksen sisältö ratkaisee. Käsitykset siitä, minkä vuoksi tietty todistaja on arvioitu luotettavaksi, löytyvät myöhemmin tuomion perusteluista.

Hyvä tuomari pystyy kirjoittamaan perustelut siten, että niistä käy ilmi miten näyttöä on arvioitu ja millä tavalla johtopäätöksiin on päädytty. Tuomio taas on hyvä, kun sekä osapuolet että suuri yleisö ymmärtävät miltä pohjalta juttu on ratkaistu.

Oikeusoppineet ovat esimerkiksi kiitelleet Vaasan hovioikeuden helmikuussa antaman tuomion perusteluja Anneli Auerin tapauksessa. Siinä tuotiin selkeästi esille syyttäjän näyttöä tukeneet sekä sitä vastaan puhuneet seikat. Hovioikeus totesi, että syytteen tueksi esitetty näyttö ei riittänyt Auerin tuomitsemiseen.

 

Oikeussalissa 209 jutun tuomarit istuvat pitkän tammiviilusta tehdyn pöydän takana, korkealla muiden yläpuolella. Kaksi naista ja yksi mies. Heidän kasvoiltaan on mahdotonta lukea minkäänlaisia tunteita.

Nuorehko miestuomari on pukeutunut jokaisena päivänä samanlaiseen tummansiniseen pukuun. Hän liikehtii paljon ja nojailee usein pöytään kyynärpäillään. Välillä hän kirjoittaa muistiinpanoja edessään olevalla tietokoneella.

Hillityllä nuorella naistuomarilla kampaus ja vaatetus vaihtelevat lähes päivittäin. Hän kuuntelee ilmeettömästi todistajia kädet puuskassa ja tarkkailee heidän reaktioitaan, eleitään ja olemustaan.

Hovioikeudessakin työskennellyt oikeuden puheenjohtaja on kaikennähnyt veteraani. Esimerkiksi todistajien kommentteja matkakulujen korvaamisesta hän kuuntelee tuskin havaittava hymynkare suupielissään. Saksasta saapunut EU:n petostentorjuntaviraston johtaja sanoo, että veronmaksajat ovat jo huolehtineet matkakustannuksista.

Luonteenpiirteillä ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, millä perusteilla tuomarit valitaan yksittäisiin juttuihin.

Heidät määrää pääasiassa käräjäoikeuden osastonjohtaja. Suosikkituomareita ei ole, eikä valintaa tehdä sen perusteella ketkä tulevat toimeen keskenään. Selvää on vain se, että laajoihin ja vaikeisiin rikosjuttuihin ei panna oikeuden puheenjohtajaksi talon nuorinta tai määräaikaista tuomaria.

Erään osastonjohtajan mukaan valinnat tapahtuvat usein sen mukaan, ketkä tuomarit sattuvat olemaan vapaina ja pystyvät olemaan jutussa kiinni pitkään. Kommentti kuulostaa huolettomalta, mutta kyse on myös kustannuksista. Mittaviin oikeudenkäynteihin sitoutuu valtavasti yhden rikososaston voimavaroja.

Tusinatapaukset kuten riidattomat avioerot ja maksamattomat puhelinlaskut pitäisikin ratkaista istuntosalin ulkopuolella. Käräjäoikeuksissa istuttaisiin vain vaikeimpia juttuja.

Arvostelijoiden mukaan nykytilanne on johtanut siihen, että oikeuden jäsenistä on tullut kaavamaisia rutiinituomareita ja pikkuvirkamiehiä, jotka on koulutettu normirangaistusajatteluun.

 

Tuomarit kertovat lopullisen päätöksensä Aarnio-jutussa 2. kesäkuuta. Heidän käsissään on monen ihmisen kohtalo. Valtakunnansyyttäjä on hakenut useille henkilöille ehdottomia vankeusrangaistuksia.

Kaikkein laajimmissa ja vaikeimmissa rikosjutuissa tuomioista päättää aina kolme tuomaria. Muissa tapauksissa päätöksen tekee tuomarin lisäksi kaksi lautamiestä, maallikkojäsentä. Lievimmissä jutuissa tuomari ratkaisee jutun itse.

Erään yliopiston professorin mukaan kolme kokenutta ammattituomaria on riittävä määrä ratkaisemaan vaikeitakin juttuja. Poliisin esitutkinnan jälkeen tuomarit saavat jutun käytännössä valmiina oikeuden käsittelyyn.

Suomalainen tuomari on hyvä, lahjomaton ja kestää ammattitaidoiltaan kansainvälisen vertailun. Helsingissä kilpailu tuomarin viroista on niin kova, että vain parhaat valikoituvat tehtäviin.

Tuomarin ammattiin hakeutuu ihmisiä, joille oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo työssä. Suomalaiset oikeudenjakajat ovat myös halukkaita kouluttautumaan ja hankkimaan tietämystä muustakin kuin juridiikasta. Talousalan ja psykologian kurssit ovat suosittuja.

Käräjäoikeuden salissa 209 on käsitelty hyvin monimutkaisia kokonaisuuksia, jotka liittyvät muun muassa vaihtovelkakirjalainoihin ja arvonlisäveroihin. Osapuolet kiemurtelevat välillä tuoleillaan yrittäessään ymmärtää niiden laskutapoja ja merkitystä. Yhden kiusalliseksi muodostuneen tilanteen pelastaa syytetyn avustaja, joka selittää rauhallisesti ja kohteliaasti kaikille, miten numeroita on tulkittava.

Suomalaisessa syyttäjälaitoksessa osaaminen on hyvällä tasolla. Talous- ja huumausainerikoksiin sekä lapsiin kohdistuneisiin hyväksikäyttötapauksiin on olemassa erikoissyyttäjiä. Yliopistoprofessorin mukaan tuomioistuinten olisi liikuttava samaan suuntaan. Tuomareiden on pakko erikoistua saadakseen itselleen uudenlaisia valmiuksia.

 

Laki sanoo, että tuomareiden on pidettävä ensimmäinen yhteinen neuvonpito vähintään seuraavana päivänä sen jälkeen, kun jutun pääkäsittely on ohi. Lopputulos alkaa hahmottua jo tässä vaiheessa. Työtä helpottaa se, että oikeuskäsittelyn aikana tuomarit ovat kirjoittaneet valmiiksi asianosaisten ja todistajien kertomuksia.

Tämän jälkeen alkaa tuomion perustelujen kirjoittaminen. Jari Aarniota ja Trevocia koskeva juttu sisältää lukuisia syytekohtia, ja monessa syytekohdassa on monta vastaajaa. Materiaali on jaettu kolmeen osaan, ja jokainen tuomari ryhtyy kirjoittamaan omaa osuuttaan.

Kaikkien tekstit käydään yhdessä läpi useita kertoja ja niihin tehdään lisäyksiä, huomautuksia tai poistoja. Myös ratkaisu tehdään tiiviissä yhteistyössä.

Lopullisessa tuomiossa näkyy kaikkien kädenjälki. Ketään ei yritetä taivutella tiettyyn mielipiteeseen. Jos yksimielisyyttä ei synny, tuomarit äänestävät ratkaisusta.

Käräjäoikeuksista on todettu ilkeämielisesti, että ne ovat vain paperinkeräyspisteitä. Tärkeistä jutuista päätetään oikeasti vasta hovioikeudessa. Oikeusprosesseihin perehtyneen tutkijan mielestä tämä ei pidä paikkaansa. Suurin osa jutuista jää nykyisin alioikeuteen ja parhaiden tuomareiden pitäisi siksi olla siellä.

Jos käräjäoikeus on tehnyt pohjatyönsä perusteellisesti, sitä on myös helpompi hienosäätää ylemmissä oikeusasteissa. Hovioikeus voi esimerkiksi todeta, että käräjäoikeus on arvioinut näyttöä väärin. Tai sitten se lausuu, että alioikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä.

 

Käräjäoikeuden tuomiosta riippumatta Jari Aarnion juttu etenee varmuudella hovioikeuteen. Aarnio itse on kiistänyt syyllistyneensä mihinkään rikoksiin.

Kuukauden kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen viimeiset loppulausunnot on annettu, ja tuomarit vetäytyvät harkitsemaan tuomiotaan. Käräjäoikeuden puheenjohtaja kiittää kaikkia osapuolia kärsivällisyydestä.

”Toivottavasti tuomioistuin onnistuu sille kuuluvassa tehtävässä”, hän päättää istunnon.

Ratkaisun pitää syntyä runsaan kuukauden sisällä. Välittömästi sen jälkeen alkaa Aarnioon liittyvän toisen juttukokonaisuuden käsittely. Siinä hänen epäillään syyllistyneen muun muassa törkeisiin huumausainerikoksiin.

 

Jutun piirroksen on tehnyt Hannu Lukkarinen Aarnio-jutun istunnossa Helsingin käräjäoikeudessa.