Mystinen Trevoc – näin Suomesta tuli huippumaa rikollisten seurannassa

SK:n arkistoista: Kaksi poliisia kehitti laitteen, jonka avulla ratkaistiin satoja rikoksia. Nyt heidät halutaan vankilaan.
Kotimaa 15.12.2014 21:00
Trevocin kehittämä seurantajärjestelmä.
Trevocin kehittämä järjestelmä, jolla voidaan seurata ihmisiä tai autoja. Sitä on myyty EU- ja Nato-maiden viranomaisille. © MARKUS PENTIKÄINEN

Tiistaina 16. joulukuuta Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään seurantalaiteyhtiö Trevocin omistukseen ja rahoitukseen liittyviä syytteitä. Kyse on ns. valmisteluistunnosta, ja se liittyy Helsingin entisen huumepoliisin päällikön Jari Aarnion oikeudenkäyntiin. Aarnion ja yhtiön osalta kyse on törkeistä lahjus- ja petosrikoksiksista. Tarkemmin ns. Trevoc-haarasta muun muassa MTV:n uutisten sivuilla.

Suomen Kuvalehden toimittaja Pekka Anttila selvitti, mikä on mystinen seurantalaiteyhtiö Trevoc. Juttu on ensi kerran julkaistu SK:ssa 48/2014.

 

Kello on hieman yli kuusi aamulla, kun Trevocin toimitusjohtaja Pasi Patama ui ensimmäisiä rintauintivetoja Vuosaaren uimahallissa Helsingissä. On marraskuun 12. päivä 2013. Joka-aamuiseen tapaan Patamalla, 42, on edessään noin tunnin pituinen lenkki.

Harvalukuinen vakioporukka ui kaikessa hiljaisuudessa puolityhjässä hallissa.

Uimahallin parkkipaikalta Patama kääntää punaisen pakettiauton keulan kohti Vantaan Technopoliksen yrityspuistoa. Siellä sijaitsee Trevocin toimisto. Talvinen aamu on pimeä, aurinko pilkahtaa esiin vasta parin tunnin kuluttua.

Työpaikallaan hän avaa normaalien aamurutiinien tapaan tietokoneensa ja ryhtyy käymään läpi yön aikana tulleita sähköposteja. Aikaisesta aamusta huolimatta taustalla soi Deep Purple. Kappale on Perfect Strangers.

Yhdeksän aikoihin työ keskeytyy.

Patama kuuntelee, kuinka avainta yritetään sovittaa oven lukkoon useita kertoja. Hän ihmettelee, sillä siivoojilla ei ole pääsyä Trevocin tiloihin. Kenelläkään ei ole yleisavainta. Ulkopuolisia ei päästetä kerroksiin ala-aulan vastaanoton ohi. Suojelupoliisi on tarkastanut ja hyväksynyt hälytys- ja lukitusjärjestelmät.

Hetken kuluttua oveen koputetaan ja Patama käy avaamassa. Sisään työntyy kymmenkunta luotiliiveihin pukeutunutta poliisia aseet vyöllä. Epäuskoiselle Patamalle kerrotaan, että häntä epäillään törkeästä petoksesta ja törkeästä lahjuksen antamisesta.

Tilanne on hämmentävä – molemmille osapuolille. Keskusrikospoliisin miesten joukossa on Pataman tuttuja. Kaksi vanhempaa poliisia on ollut tekemässä useita operaatioita Pataman kehittämillä seurantalaitteilla. Miehet toteavat vaitonaisesti, että tämä on keikka, jolle oli vaikea löytää lähtijöitä.

Asianajajan saavuttua paikalle toimistolla käynnistetään kotietsintä. Poliisi takavarikoi satoja tavaroita: puhelimia, muistilaitteita ja palvelimia.

Ratsia ei tule Patamalle täydellisenä yllätyksenä. Jo pari viikkoa aikaisemmin Trevocissa oli havaittu yhtiöön kohdistunutta tiedustelua. Oli tiedossa, että Trevocin puheluita kuunneltiin ja yhtiön verkkoliikennettä seurattiin.

Patama ei kuitenkaan tiedä, että samana päivänä poliisi on ottanut kiinni myös hänen yhtiökumppaninsa. Lisäksi Helsingin huumerikosyksikön tuttu päällikkö Jari Aarnio on pidätetty. Aarniota epäillään muiden rikosten lisäksi myös lahjuksien ottamisesta Trevocin vastuuhenkilöiltä, kun hän oli päättämässä seurantalaitteiden hankinnoista poliisille.

Pasi Patama kuljetetaan henkilöautolla suoraan Porvoon poliisivankilaan. Krp:ssä lähes kymmenen vuotta työskennellyt Patama viettää lopulta viisi viikkoa pienessä muutaman neliön sellissä.

 

Poliisia on aina kiinnostanut, missä rikoksesta epäilty henkilö liikkuu. Aluksi epäiltyjä seurattiin varjostamalla, sitten avuksi tuli teknologia. Suomessa poliisin tekninen seuranta, tiedustelu ja tarkkailu olivat kuitenkin vielä 1990-luvun alussa alkeellisella tasolla. Järjestelmät olivat kömpelöitä, toiminta oli vuosia jäljessä kansainvälisestä tasosta.

Keskusrikospoliisi oli jo pitkään käyttänyt epäiltyjen seuraamiseen niin sanottua df-teknologiaa. Lyhenne tulee sanaparista direction finding, ja se tarkoittaa radiosuuntimista. Df-vastaanotin kertoo tarkkailijoille, mihin suuntaan seurattava radiolähetin liikkuu.

Suomessa ainoastaan Krp:llä oli välineet valtakunnallisen seurannan tekemiseen. Käytännössä kohteen autoon asennettiin pienen digiboksin kokoinen laatikko. Tämän jälkeen kohdetta ryhdyttiin seuraamaan pakettiautolla, jossa oli tarkkailuvastaanottimet.

Epäillyn seuraaminen ei ollut yksinkertaista. Tarkkailua tehneen auton oli pysyteltävä koko ajan kahden kilometrin etäisyydellä kohteesta. Pakettiauton lisäksi operaatiossa oli mukana kaksi tukipartioautoa.

Jos kohde liikkui esimerkiksi Helsingistä Kajaaniin, kolme poliisiautoa ajoi sen perässä koko matkan. Keikat olivat kalliita. Maakunnissa saattoi pyöriä yhden epäillyn perässä kuusi teknisen tarkkailun yksikön miestä kolmessa autossa.

Ongelmaksi muodostui myös laitteiden valtava kysyntä. Seuranta-autoja oli vain kolme, joten operaatioihin syntyi jono. Esimerkiksi suojelupoliisilla ja Helsingin poliisilaitoksella ei ollut lainkaan seurantalaitteita.

 

Vuonna 1995 suojelupoliisin ylietsivä Jouni Viitanen oli käymässä Helsingin Malmilla järjestetyssä paikkatietotapahtumassa. Tekniikasta kiinnostunut Viitanen oli jo pitkään miettinyt vaihtoehtoa raskaalle df-teknologialle. Epäiltyjen seuraamiseen täytyi olla parempi ratkaisu.

Messuilla Viitanen näki niin pienen modeemin, että sen ympärille olisi ehkä mahdollista rakentaa uudenlainen seurantalähetin. Se käyttäisi gps-satelliittipaikannusta kohteen sijainnin määrittämiseen. Jos tiedon saisi siirrettyä autoradiopuhelinverkossa, poliisilla olisi uusi tapa seurata epäiltyjä.

Kohteen liikkeet saataisiin näkyviin keskusvalvomon kartalle. Epäiltyä ei enää tarvitsisi seurata lähietäisyydeltä. Itse asiassa epäiltyä ei tarvitsisi välttämättä seurata lainkaan.

Asiaa kannattaisi kokeilla. Viitanen ryhtyi kehittelemään uudenlaista laitetta virkatöidensä ohella Supossa. Edessä oli ongelma. Viitanen tunsi tekniikan mahdollisuudet, mutta ohjelmointia hän ei hallinnut.

Kesti pari vuotta, ennen kuin ratkaisu löytyi. Silloin Helsingin Pukinmäkeen kokoontui pieni ryhmä teknologiasta kiinnostuneita henkilöitä, jotka alkoivat jalostaa Viitasen ajatuksia eteenpäin.

Palaverissa oli mukana myös ulkopuolisia asiantuntijoita yritysmaailmasta. Ja heidän joukossaan Pasi Patama.

Kaksikko löysi nopeasti yhteisen langan. Pataman teknologinen osaaminen yhdistyi Viitasen operatiiviseen asiantuntemukseen ja ajatuksiin seurantalaitteeseen tarvittavista ominaisuuksista. Samoihin aikoihin teknologia oli ottamassa tärkeän askeleen, kun Suomessa otettiin käyttöön uutta gsm-matkapuhelinverkkoa.

Viitanen taivutteli esimiehiään Supossa lähes puoli vuotta. Lopulta he suostuivat palkkaamaan Pataman määräaikaiseen työsuhteeseen tekemään ohjelmistoja paikannuslaitteisiin. Ajatuksia oli kuitenkin vaikea saada läpi. Esimiehille piti esimerkiksi selittää, mikä on gps ja kuinka kauas gsm-puhelimella voi soittaa.

Seurantalaiteprojektia ei koskaan virallisesti aloitettu. Kukaan ei tiennyt, mikä virasto hanketta johtaa. Patama ja Viitanen pyörittivät projektia ilman minkäänlaisia määräyksiä. Tällä oli myöhemmin kohtalokkaita seurauksia.

 

Pasi Patama hallitsi tekniikan. Armeijan viestikoulun jälkeen 1990-luvun alussa hän oli saanut ensimmäisen työpaikkansa turvallisuusalan yrityksestä. Patama ja hänen ystävänsä olivat purkaneet maksullisen Filmnet-televisiokanavan salauksen ja katselivat elokuvia ilmaiseksi. Se riitti työpaikan saamiseen.

Pieni yritys teki uudentyyppisiä hälytys- ja turvajärjestelmiä muun muassa Suomen Pankille, suojelupoliisille ja puolustushallinnolle. Myöhemmin Patama suunnitteli rahankuljetuksiin liittyviä seurantajärjestelmiä Setecille, entiselle Suomen Pankin setelipainolle.

Patama palkattiin keskusrikospoliisiin kesäkuussa 1999. Tehtävänä oli kehittää poliisille teknisen tarkkailun menetelmiä sekä seurantalaitteita ja niiden ohjelmistoja. Puolen vuoden kuluttua hänet nimitettiin ylitarkastajaksi.

Krp:n oman muistion mukaan työt liittyivät ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden paljastamiseen ja tarkkailuun. Myöhemmin Pataman tehtäviin lisättiin myös erityisen vaativan tarkkailutekniikan operatiivinen toteutus ja kansainvälisen sekä teknisen asiantuntijaverkoston ylläpito.

 

Vuosituhannen vaihteen lähestyessä työ alkoi tuottaa tulosta. Jouni Viitanen ja Pasi Patama onnistuivat, he olivat kehittäneet seurantalaitteen, joka käytti uutta digitaalista matkapuhelinverkkoa ja gps-satelliittipaikannusjärjestelmää. Laite koottiin tavallisesta komponenttikaupasta ostetuista osista ja siihen ladattiin Pataman kirjoittama ohjelmisto. Lähettimessä oli kaksi ulkopuolista antennia, ja se oli kytkettävä seurattavan auton akkuun.

Helsingin poliisilaitoksella ymmärrettiin nopeasti uuden laitteen käyttömahdollisuudet. Jari Aarnio sai tietää prototyypin valmistumisesta. Hänellä oli jo sopiva kohdekin selvillä.

Suomalainen rikollisryhmä oli tuomassa huumausaineita Ruotsista henkilöautolla. Ennen varsinaista toimitusta auto kävi Suomessa ja Supon tiloissa siihen onnistuttiin asentamaan seurantalaite. Tekijät jäivät kiinni, ja takavarikkoon saatiin merkittävä määrä kovia huumeita sekä myös ampuma-aseita.

Aarniosta tuli ensimmäinen uutta teknologiaa hyödyntänyt tutkinnanjohtaja Suomessa. Häntä ei tarvinnut houkutella ottamaan laitteita käyttöön. Huumetakavarikko jäi kuitenkin ainoaksi operaatioksi, joka uudella laitteella tehtiin. Lähettimiä valmistettiin vain neljä kappaletta.

Suojelupoliisista tultiin Helsingin poliisilaitoksen tiedustelukeskukseen Pasilaan ihailemaan uutta järjestelmää ja kysyttiin, missä se on kehitetty. Tilanne oli hämmentävä, kun vieraille kerrottiin, että Supossa.

 

Patama ja Viitanen eivät olleet tyytyväisiä laitteeseen. Sen käyttäminen oli kankeaa, esimerkiksi akkuun kytkettävän lähettimen asentaminen kesti kauan. Tekniikka kuitenkin osoittautui toimivaksi, ja onnistuneen operaation seurauksena myös poliisijohdossa kiinnostuttiin uudesta tavasta seurata epäiltyjä.

Nyt päätettiin perustaa virallinen seurantalaiteprojekti, johon lähtivät mukaan keskusrikospoliisi, Helsingin poliisilaitos ja suojelupoliisi. Jo hankkeen alkuvaiheessa Helsingin edustajat ilmoittivat tilaavansa 20 lähetinyksikköä saman tien.

Uusi seurantalaite perustui Pataman ja Viitasen kehittämään Kolmas mies -järjestelmään. Kolmas mies oli lempinimi. Kun poliisit puhuivat ”kolmannesta miehestä” esimerkiksi puhelinkeskusteluissa, se tarkoitti, että seurantalaite oli kiinni epäillyn autossa. Siitä tuli synonyymi tekniselle seurannalle.

Myös muissa maissa oli käytössä paikkatietoa hyödyntäviä laitteita, mutta ne eivät olleet kilpailukykyisiä. Kolmas mies oli ensimmäinen, joka käytti tiedon siirtämiseen matkapuhelinverkkoja. Se pystyi tuottamaan tietoa mistä tahansa Euroopassa.

Keskeinen uusi ajatus liittyi virransäästöön. Aiemmat lähettimet ottivat virran auton akusta, Kolmas mies taas toimi litium-paristoilla useita kuukausia. Magneetilla auton pohjaan kiinnitettävän lähettimen asennus onnistui muutamassa minuutissa, eikä siihen tarvinnut käydä jatkuvasti vaihtamassa paristoja.

Kolmas oivallus perustui liikkeeseen. Patama keksi, että laitteen voisi laittaa nukkumaan, kun seurattava kohde ei liiku.

Parin tupakka-askin suuruisen lähettimen sisään asennettiin pienen herneen kokoinen kuulasensori, joka reagoi liikkeeseen. Kun kohde oli paikallaan, laite torkkui eikä kuluttanut virtaa.

Seurantalähetin käynnistyi vasta, kun kuula sen sisällä alkoi liikkua.

Laite ilmoitti sijainnistaan matkapuhelinverkon välityksellä, tekstiviesteillä. Valvomossa nähtiin välittömästi auton sijainti kartalla.

Vastaavaa teknologiaa ei ollut käytössä missään muualla.

 

Kolmas mies -järjestelmästä tuli menestys. Sillä tehtiin satoja operaatioita vuosittain. Suurin osa niistä liittyi huumerikoksiin, mutta esimerkiksi myös eläinaktivisteja seurattiin säännöllisesti.

Erään huumerikollisen autoon asennettiin jäljitin sen ollessa pysäköitynä Helsingin keskustassa Stockmannin tavaratalon edessä. Laitteita asennettiin autoihin eri tapausten yhteydessä muun muassa Helsingin Kaivopuistossa ja Kaisaniemessä.

Poliisin kyky seurata epäiltyjä satakertaistui. Yhtäkkiä Suomen poliisi oli teknisessä tarkkailussa Euroopan kärjessä. Krp:lle tuli kyselyjä ulkomaisilta tiedustelupalveluilta, jotka olivat kiinnostuneita suomalaisen seurantajärjestelmän ostamisesta. Siitä tuli vientituote.

Pasi Patama lähetettiin tiedustelukoulutukseen muun muassa Yhdysvaltoihin, Saksaan ja Itävaltaan. Hän kävi esitelmöimässä useissa Euroopan maissa. Ulkomaisten tiedustelupalvelujen edustajia vieraili Suomessa tutustumassa Kolmas mies -laitteen toimintaan. Vuonna 2003 Patamalle myönnettiin poliisin hopeinen ansioristi.

Euroopan unionin komissio oli jo 2000-luvun alussa päättänyt rahoittaa puolet sellaisen tekniikan hankkimisesta, jota käytettiin petostentorjunnassa unionimaissa. Ehtona oli, että teknologiaa piti antaa myös muiden jäsenmaiden käyttöön.

Suomalaisten suhtautuminen oli kuitenkin nihkeää.

Esimerkiksi Hollannin keskusrikospoliisi pyysi 2007 virka-apua operaatioon Trinidad-Tobagossa, kyse oli törkeän huumausainerikoksen selvittämisestä. Hollantilaiset eivät itse olleet onnistuneet seurantalaitteen asentamisessa kohteena olleeseen Chevrolet-pakettiautoon.

Hollantilaisilla oli Rotterdamissa samanlainen pakettiauto, jonka he tarjoutuivat laivaamaan Suomeen. Tarkoituksena oli, että Patama ja Viitanen tutustuisivat ensin auton rakenteeseen ja matkustaisivat sitten Karibianmeren saarivaltioon asentamaan laitteen epäiltyjen autoon.

Supo ja Krp eivät kuitenkaan luovuttaneet Kolmas mies -teknologiaa operaatioon. EU-viranomaiset ärähtivät: Kyse oli yhteisön rahoittamasta teknologiasta, ja sitä piti antaa myös muiden jäsenvaltioiden viranomaisten käyttöön.

Myös kotimaassa yhteistyö kangerteli. Erään keskisuomalaisen poliisilaitoksen päällikön mukaan laitteita ei aluksi välttämättä luovutettu maakuntiin pyynnöistä huolimatta. Tarve oli suuri.

Virkatyönä tehtyä Kolmas mies -järjestelmää myytiin kuitenkin Ruotsiin ja Baltiaan. Ne pystyivät hankkimaan laitteita EU:n rahoituksella. Eräs vanhempi virkamies tokaisikin Krp:n johdolle, että virastohan pyörittää kansainvälistä yritystoimintaa.

 

Pasi Patama ja Jouni Viitanen olivat vuosien kuluessa nähneet satoja poliisien tekemiä seurantaoperaatioita. Kaikki ei aina mennyt lakien ja säännösten mukaan.

Esimerkiksi asuntojen kuuntelut saattoivat mennä pitkiksi, kuuntelua tehtiin jopa viikkoja ilman voimassa olevia lupia.

Poliisit myös testasivat laitteiden toimivuutta käytännön olosuhteissa ja pitivät seurantalaitteita omissa autoissaan. Samalla myös perheenjäsenten liikkeet olivat tiedossa.

Patama kirjoitti muun muassa pitkiksi menneistä asuntokuunteluista poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle ja kävi tapaamassa häntä. Tämän jälkeen Patama kävi vielä tammikuussa 2009 keskustelemassa asiasta sisäministeriön poliisiosaston päällikön pyynnöstä. Tapaamiset eivät johtaneet toimintatapojen muutoksiin.

Esimerkiksi 2000-luvun puolivälissä poliisi sai tietoonsa, että rikollisryhmä oli vuokrannut mökin Turun seudulla sijaitsevasta mökkikylästä. Se päätettiin laittaa kuunteluun, ja käräjäoikeudelta haettiin tarvittavat luvat.

Poliisi ei kuitenkaan tiennyt, minkä mökin rikolliset olivat vuokranneet. Varmuuden vuoksi kuunteluun otettiin useita mökkejä. Pian selvisi, että rikolliset eivät lopulta saapuneet paikalle lainkaan. Ulkopuolisia henkilöitä oli kuunneltu heidän tietämättään.

Kuuntelun ohella ongelmia liittyi myös seurantaan. Esimerkiksi Joensuussa tarkkailtiin epäiltyä, joka kävi autollaan useita kertoja hakemassa bensaa Venäjän puolelta. Myös seurantalaite kävi Venäjällä, eli tiedustelua tehtiin vieraan valtion alueella. Se oli ongelma, koska toiminta voitiin tulkita vakoiluksi.

Tekniikka toimi, mutta sen käyttö aiheutti joskus erikoisia tilanteita.

Eräässä jutussa rikolliseksi epäillyn henkilön pakettiautoa seurattiin viikkoja. Kartalta nähtiin, että se liikkuu säännöllisesti ympäri maata. Kun asiaa ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin, saatiin selville, että rikollinen oli lainannut auton perheenjäsenelleen. Hän oli torikauppias ja kierteli autolla eri puolilla Suomea.

 

Vuonna 2006 Kolmas mies oli ollut käytössä kuusi vuotta. Se alkoi vanhentua nopeasti. Laitteeseen tuli teknisiä ongelmia. Komponenteilla oli tietty käyttöikä, yksi muistipiireistä kului puhki. Laite oli tullut elinkaarensa päähän. Se lakkasi toimimasta.

Viimeistään nyt myös seurannan kohteet tiesivät laitteen olemassaolosta. Siitä oli kuvia internetissä.

Helsingin poliisilaitoksen mukaan tilanne oli kestämätön. Kolmas mies -laitteita oli käyttökunnossa enää muutamia kappaleita. Tämä turhautti Jari Aarniota, joka vaati välineitä rikosjuttujen selvittämiseen. Aarnio hiosti jatkuvasti tekniikasta vastaavia henkilöitä omassa yksikössään ja Krp:ssä. Tästä eivät kaikki pitäneet.

Patama ja Viitanen havaitsivat ongelmat jo hieman aikaisemmin, ja he olivat alkaneet kehittää laitetta eteenpäin. Tuloksena syntyi seuraavan sukupolven järjestelmä, joka sai nimekseen Kolmas mies Pro.

Uuteen laitteeseen pystyttiin ohjelmoimaan erilaisia muuttujia, joissa määriteltiin esimerkiksi, minkä valtioiden alueilla lähettimellä oli lupa toimia. Jos laite päätyi maahan, jonka kanssa ei ollut tehty sopimusta virka-avusta, se sammutti itsensä ja lopetti tietojen välittämisen.

Operaatioiden laillisuutta ja läpinäkyvyyttä pystyttäisiin valvomaan uudella tavalla. Uuteen versioon voitiin ohjelmoida myös muita rajoituksia. Suomessa tuomioistuin myöntää luvan esimerkiksi epäillyn tekniseen seurantaan tai kuunteluun määräajaksi, jonka jälkeen operaatio on lopetettava. Uusi laite osasi sammuttaa itsensä toimintaluvan päätyttyä.

Kehittyneestä laillisuusvalvonnasta tuli yksi peruste, jolla viranomaiset myöhemmin hankkivat Trevocin kalustoa.

Patama ja Viitanen myös kirjoittivat laillisuusvalvonnasta kansainvälisiin tiedejulkaisuihin ja kävivät pitämässä luentoja ulkomailla.

 

Suomalaisten seurantalähettimien kysyntä oli niin kovaa, että viranomaisia alkoi kiinnostaa, mikä laitteesta teki ainutlaatuisen. Sisäministeriö oli kiinnostunut myös teknologian patentoimisesta. Pataman ja Viitasen tehtäväksi annettiin selvittää asia.

Tammikuun viimeisenä päivänä 2007 Patama esitteli tilannetta ja uuden pro-laitteen ominaisuuksia poliisin ylijohdolle.

Teknologia oli syntynyt virkatyönä, joten siihen sovellettiin työsuhdekeksintölakia.

Sen mukaan uuden keksinnön tehneen työntekijän piti tehdä niin sanottu keksintöilmoitus, Sen saatuaan työnantajan piti neljän kuukauden määräajan sisällä ilmoittaa, haluaako se hyödyntää keksinnön, eli pitää sen itsellään kokonaan tai osittain.

Ylijohdolle pitämänsä esittelytilaisuuden jälkeen miehet tiedustelivat useita kertoja, miten asia edistyi. Mutta yhteydet katkesivat. Viesteihin ei reagoitu moneen kuukauteen.

Vielä yli puoli vuotta myöhemmin syyskuussa 2007 Patama kysyi sähköpostissa esimieheltään, ”onko talolla jotain sanottavaa, jos on niin nyt asia pitäisi saada kirjallisena”.

Miehet eivät tänä päivänäkään tiedä, miksei keksintöilmoitukseen koskaan vastattu.

Erään ulkopuolisen arvion mukaan poliisijohdossa ei täysin ymmärretty, mistä oli kyse tai kuinka työsuhdekeksintöihin liittyvissä tilanteissa pitäisi toimia. Yksi selitys saattoi myös olla se, että vuodesta 1999 lähtien kehitystyötä ei ollut hallinnoinut käytännössä kukaan. Se ei ollut kenenkään käsissä.

 

Aamupäivällä 11. syyskuuta 2007 Pasi Patama, Jouni Viitanen ja yksi heidän yhtiökumppaneistaan kävelivät Helsingin Arkadiankatua kohti Patentti- ja rekisterihallituksen konttoria. Tarkoituksena oli rekisteröidä uusi osakeyhtiö kaupparekisteriin. Paperit olivat Marimekon mustassa olkalaukussa. Osakepääoma, 2500 euroa, oli pari tuntia aikaisemmin maksettu Nordean Aleksanterinkadun konttorissa.

Syntyi Trevoc Oy. Toisin päin kirjoitettuna se on Covert; salainen, salamyhkäinen. Liiketoiminnaksi määriteltiin sisäiseen turvallisuuteen liittyvien tuotteiden ja palveluiden myynti viranomaisille ja valtion organisaatioille Nato- ja EU-maissa. Tekes myönsi Trevocille lainan kehittämistyötä varten.

Kolmas mies -teknologian aineettomat oikeudet siirtyivät nyt Trevociin. Pataman ja Viitasen suostumuksella poliisi sai kuitenkin edelleen korvauksetta käyttää tekniikkaa ja keksintöjä omassa toiminnassaan.

Trevocissa Patama ja Viitanen kehittivät uudentyyppisen seurantalaitteen, joka ei perustunut vanhoihin Kolmas mies -laitteisiin.

Laite oli nimeltään IGD, ja sitä kehitettiin omalla riskirahalla.

 

Nopeasti vanhenevaa Kolmatta miestä kuitenkin käytettiin yhä.

Syksyllä 2007 Krp:n Turun alueyksikkö käytti laitteita operaatiossa, jossa estettiin ulkomaalaisten suunnittelema aseellinen rahankuljetusauton ryöstö Liedossa. Tarkasti suunniteltua iskua käytiin harjoittelemassa etukäteen useita kertoja. Ryöstäjät seurasivat arvokuljetusautoa, kellottivat sen reittiin kuluvaa aikaa ja tutkivat erilaisia pakomahdollisuuksia. Asiaan ei kuitenkaan voitu puuttua, koska rikoksen valmistelu ei Suomessa ollut rangaistava teko.

Nämä rikolliset saapuivat Suomeen aina lentokoneella ja vuokrasivat Helsinki-Vantaan kentältä autoja. Poliisi sai jo hyvin varhaisessa vaiheessa tietoa heidän aikeistaan. Tämän vuoksi autoihin pystyttiin asentamaan seurantalaitteet.

Ryöstön tapahtuessa miehet olivat liikkeellä kahdella autolla. Molemmat autot saatiin kiinni kauppakeskuksen pihalla Liedon keskustassa, mutta toisessa autossa olleita rikollisliigan jäseniä pääsi pakenemaan.

Samaan aikaan myös muita liigaan kuuluneita henkilöitä otettiin kiinni eri puolilla Suomea. Heidän jäljiltään saatiin takavarikoitua aseita ja räjähteitä. Kaikkiaan operaatioon osallistui kymmeniä poliiseja.

 

Helmikuussa 2009 Pasi Patama sai potkut keskusrikospoliisista.

Hänelle oli huhtikuussa 2008 myönnetty sivutoimilupa ohjelmointityön tekemiseen Trevocissa. Se kuitenkin peruttiin puoli vuotta myöhemmin. Krp:n mukaan Pataman kaksoisrooli sekä omassa yhtiössään että poliisissa aiheutti ongelmia. Hänen katsottiin käyttäneen Trevocissa hyväkseen tietoja, joita oli saanut itselleen poliisin palveluksessa.

Sivutoimiluvan saatuaan Patama oli virkavapaalla. Hän kävi yhtiökumppaninsa kanssa sisäasiainministeriön poliisiosastolla kertomassa Trevocin uuden seuranta- ja kuuntelujärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista. Tämä tulkittiin Krp:ssä markkinoinniksi, joka oli kiellettyä.

Luottamuspula kasvoi lopulta niin suureksi, että potkut olivat Krp:n mukaan ainoa mahdollisuus. Patamaa syytettiin myös virkatehtävien laiminlyömisestä.

Jupakan alussa Krp oli katsonut Trevocin harrastavan kilpailevaa toimintaa. Patama ihmetteli, kuinka virasto voi kilpailla yksityisen kaupallisen yrityksen kanssa, jonka toimialana on teknisten järjestelmien kehittäminen. Krp ei ole teknologiayhtiö.

Patama kiisti kaikki syytökset ja valitti potkuistaan virkamieslautakuntaan, joka totesi irtisanomisen laittomaksi. Tämän jälkeen Krp valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kolme vuotta potkujen jälkeen 2012 totesi ne lailliseksi.

Osapuolilla oli lähes kaikista asioista hyvin erilaiset näkemykset. Samaa mieltä oltiin ainoastaan Pataman osaamisesta. Krp totesi, että ”Patama on toiminut koko Suomen poliisin salaisen tiedonhankintatoiminnan kannalta keskeisessä asiantuntijatehtävässä”.

Yksi kiistojen aihe oli se, että Kolmas mies Pro -laitteen kehitystyö oli pysähtynyt. Keskusrikospoliisissa ihmeteltiin, miksi Patama kuitenkin samaan aikaan pystyi kehittämään seurantalaitteita Trevocissa.

 

Keskusrikospoliisi ei nyt halua ottaa kantaa Trevocin ja Pataman tilanteeseen. Trevoc liittyy keskeisesti Jari Aarniota vastaan nostettuihin syytteisiin. Niitä ei ole vielä käsitelty oikeudessa.

Eräs Krp:n johtaja kertoo harmittelevansa yhä tilanteen kärjistymistä. Hänen mukaansa vieläkin on arvoitus, miksi askelmerkit eivät osuneet kohdalleen. Yhteistyö olisi voinut olla hedelmällistä. Virastolla ei ollut mitään henkilökohtaista Patamaa vastaan, kertoo toinen irtisanomisen tapahtumia läheltä seurannut poliisi.

Pataman saatua potkut seurantalaiteteknologia jäi Krp:lle. Mutta kehitystyö ei edennyt. Onnistuneista testeistä huolimatta Kolmas mies Pro ei koskaan edennyt prototyyppivaihetta pidemmälle varsinaiseen tuotantoon.

Poliisilta lähdekoodit siirtyivät jatkokehitettäviksi kotimaiseen ohjelmistoyhtiöön Cubicaliin. Joulukuun 7. päivä 2009 Tekniikka & Talous -lehdessä oli lyhyt uutinen. Siinä kerrottiin, että it-palveluyritys Symbio oli ostanut suomalaisen Cubical Solutionsin.

Lehden mukaan Symbio Group on itse asiassa kiinalainen yritys, jolla on tuhatkunta työntekijää Kiinassa. Uhkana oli, että Kolmas mies -laitteiden lähdekoodit siirtyisivät Kiinaan.

Eräs Poliisihallituksen virkamies kertoo, että kun Supon silloinen päällikkö Ilkka Salmi sai tietää kaupasta, hän otti yhteyttä Krp:n päällikköön Rauno Rantaan ja ihmetteli tapahtumien kulkua – äänekkäästi.

Kesäkuussa 2009 julkisuuteen tuli tieto, että eräs Herlinin sukuun kuuluva henkilö oli siepattu. Hänestä vaadittiin miljoonien eurojen lunnasrahoja.

Koska kaappaus oli tapahtunut pääkaupunkiseudulla, jutun tiedusteluvastuu oli Helsingin poliisilaitoksella. Siellä toimi myös paljastavan rikostutkinnan yksikkö, jonka päällikkö oli Jari Aarnio.

Ongelma oli kuitenkin se, että epäiltyjen jäljittämiseen tarvittavia laitteita ei ollut. Niitä kyseltiin turhaan Krp:ltä ja puolustusvoimiltakin. Jari Aarnio sai tietää, että Tulli oli ensimmäisenä viranomaisena jo alkuvuodesta tilannut Trevocin uuden seurantajärjestelmän. Se oli toimintavalmis, mutta ei vielä kenttäkäytössä.

Helsingin poliisin tekniikkaryhmän henkilöt hakivat vihreällä pakettiautolla laitteet suoraan erään Tullin virkamiehen kotipihalta.

Laitteita siirrettiin Turkuun, jossa sieppauksesta epäillyn henkilön tiedettiin oleskelevan. Kymmeniä muita eri rikoksista epäiltyjä henkilöitä alettiin seurata. Pasilan johtokeskukseen kerättiin tietoja televalvonnasta, teknisestä seurannasta ja aiemmin rikoksista tuomittujen henkilöiden varjostamisista. Valvomossa pystyttiin seuraamaan heidän liikkeitään kartalla.

Poikkeuksellinen tapaus päättyi onnellisesti. Poliisi sai kiinni sieppaajan, palautti lunnasrahat ja pelasti kaapatun henkilön. Myöhemmin Niklas Herlin kertoi Uuden Suomen verkkosivuilla, että kaappauksen ratkettua auttamassa olleille poliiseille tarjottiin illallinen ”kaikkine juomineen ja muine tilpehööreineen”.

 

Trevoc oli yksityinen yritys, ja sen tuotteita sai nyt ostaa kuka tahansa viranomainen. Tilanne aiheutti erikoisia käänteitä.

Esimerkiksi Tulli ja Krp olivat tehneet jo pitkään teknistä yhteistyötä ja vaihtaneet tietoja. Tulli oli vuonna 2008 jo useita kuukausia ennen Herlinin sieppaustapausta hankkinut koekäyttöönsä Trevocin laitteita. Krp:llä ei ollut yhtä kehittynyttä järjestelmää.

Elokuussa 2008 Tullin virkamies sai yhteydenoton Krp:stä. Häneltä pyydettiin Trevocin laitteita ja järjestelmiä koskevia asiakirjoja. Pyynnön sävy oli niin epätavallinen, että virkamies kieltäytyi luovuttamasta dokumentteja. Kyse ei hänen mukaansa ollut enää teknisestä yhteistyöstä. Vaikutti mahdolliselta, että Krp yritti kerätä tietoja Trevocin teknologiasta oman järjestelmänsä kehittämiseksi.

”Tilanne on varmuudella se, että tekniselle ryhmälle on tarkoituksellisesti valehdeltu”, Tullin virkamies arvioi muistiossa marraskuussa 2008. Asia siirtyi esimiesten päätettäväksi.

 

Trevocin asiakkaiksi siirtyivät Suomessa vähitellen muun muassa ulkoministeriö, Rajavartiolaitos ja Helsingin poliisilaitos.

Seurantalaitteita oli käytössä myös Jemenissä, kun suomalaiset viranomaiset selvittivät juuri ennen joulua 2012 siepatun suomalaisen Kalevan pariskunnan sieppausta. Aseistautuneet miehet kaappasivat heidät pääkaupungin Sanaan keskustassa Tahrir-aukiolla.

Tapausta selvittämään lähetettiin ulkoministeriön virkamiehiä, poliiseja Suposta ja Krp:stä sekä Suomen Saudi-Arabian- suurlähettiläs. Muiden turvajärjestelyjen lisäksi heillä oli mukanaan Trevocin laitteita, joilla pystyttiin seuraamaan suomalaisten ajoneuvojen ja henkilöiden liikkeitä ja välittämään tietoa Suomeen.

Pariskunta vapautettiin lopulta viisi kuukautta myöhemmin, toukokuussa 2013.

 

Trevocin verkkosivujen ylälaidassa on lyhyt lause: ”If you don’t know us, don’t call us.” Jos et tunne meitä, niin älä soittele.

Ulkomailla Trevoc tunnettiin. Kansainväliset tiedustelupalvelut kiinnostuivat yhtiöstä jo vuonna 2008. Seurantajärjestelmää myytiin EU- ja Nato-maiden viranomaisille, kuten Britannian signaalitiedustelupalvelulle GCHQ:lle. Englannissa ei käytetty Trevocin välineistöä, vaan haluttiin tietää, miten se on rakennettu.

Trevocilla oli suojelupoliisin myöntämä yhteisöturvallisuusstatus. Se tarkoitti sitä, että salassa pidettäviä tietoja ja asiakkaiden nimiä ei vuoda ulos. Tietoja Trevocin asiakkaista pääsi julkisuuteen vasta Aarnio-jutun yhteydessä. Silloin paljastui, että Trevocin laitteita käyttävät muun muassa Supo, Tulli, ulkoministeriö ja Helsingin poliisi.

 

Patamaa lähestyi myös Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA, joka oli kiinnostunut Trevocin teknologiasta. Amerikkalaiset eivät ostaneet laitteistoa, mutta järjestelmä oli viraston arvioitavana.

Trevocin myynti kotimassa pysähtyi, kun Jari Aarnioon liittyvä julkinen kohu alkoi. Kansainvälisistä yhteyksistä tuli Trevocille arvokkaita. Jo ennen jupakan alkua Trevocin liikevaihdosta merkittävä osa tuli ulkomailta.

Ristiriitaista on se, että kohu on lisännyt ulkomailla kiinnostusta yhtiön osaamista kohtaan.

Omistajilleen yhtiö ei koskaan ole ollut kultakaivos. Osinkoja on nostettu vuosittain muutamia tuhansia euroja.

 

Vuonna 2011 Helsingin poliisilaitos oli yhdessä Krp:n alueyksikön kanssa mukana kansainvälisessä operaatiossa, joka liittyi huumausaineiden salakuljetukseen. Suomalaisten lisäksi siihen osallistui keskieurooppalaisten maiden poliiseja.

Huumelasti lähti Suomesta kohti Saksaa rahtilaivaan ajetussa rekka-autossa. Autoon piti saada asennetuksi seurantalähetin. Tilanteeseen sopivia laitteita oli vain Trevocilla. Lähetintä piti kuitenkin muokata.

Jos laite katoaisi, se ei saisi paljastaa suomalaisten kaikkein kovinta osaamista.

Operaatiota lähetettiin toteuttamaan Helsingin huumerikosyksikön poliisi, joka lensi Saksaan. Miehellä oli mukanaan seurantalaite ja matkapuhelin, jonka kautta hänen liikkeitään pystyttiin seuraamaan kartalla johtokeskuksessa.

Ulkomaisten viranomaisten avustuksella mies sai laivan kiinni luotsialuksella, kiipesi köysitikkaita pitkin kannelle ja asensi seurantalaitteen rekka-autoon. Saksasta huume-erä ajettiin useita viikkoja myöhemmin Englantiin, jossa se otettiin kiinni hollantilaisen miehen hallusta. Takavarikkoon saatiin useita kymmeniä kiloja kokaiinia ja hasista.

 

Keskiviikkona 12. marraskuuta 2014 Pasi Patama istuu aamukahvilla Lontoossa Tottenham Court Roadilla sijaitsevassa Pomme de Pain -kahvilassa. Englannin-matka on päättymässä. Hän on käynyt tapaamassa kansainvälisiä kollegoitaan epävirallisesti. Trevocin Twitter-tilille Patama kirjoitti lyhyesti: ”Amazing days.”

Kahvilassa matkapuhelin piippaa saapuneen sähköpostin merkiksi. Viesti tulee asianajalta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt nostaa syytteitä Trevocin vastuuhenkilöitä vastaan.

Heitä syytetään muun muassa törkeästä lahjuksen antamisesta Jari Aarniolle ja törkeästä petoksesta.

Trevocin epäillään salanneen omistus- ja rahoitusjärjestelyjään viranomaisasiakkailtaan ja erehdyttäneen niitä ostamaan seurantalaitteita ja muuta tekniikkaa 1,2 miljoonalla eurolla.

Pasi Patama ja kaikki muutkin epäillyt kiistävät syytteet. Jari Aarnio taas kiistää toimineensa Trevocissa tai omistaneensa yhtiötä.

Metromatkalla Heathrow’n lentokentälle Patama käy mielessään läpi edessä olevaa oikeudenkäyntiä.

On kulunut päivälleen vuosi siitä, kun Krp:n poliisit koputtivat Trevocin oveen.

 

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 48/2014 (ilm. 28.11.2014), juttua päivitetty valmisteluistuntotiedolla 15.12.2014 klo 21.