Tehyn Laitinen-Pesola: ”Minuun kohdistuva kritiikki varmasti kovenee”

jaana laitinen-pesola

Repivä palkkataistelu koettelee Tehyn Jaana Laitinen-Pesolaa. Suurimman pettymyksen on toistaiseksi aiheuttanut puheenjohtajan oman puolueen kokoomuksen pää-äänenkannattaja.

Teksti Jarkko Vesikansa
Kuva Hannu Lindroos

Jaana Laitinen-Pesola vaikuttaa tasavaltaa tutisuttavan palkkataistelun johtajaksi yllättävän levolliselta ja rennolta. Ainakin aluksi. Ei kireitä ilmeitä, ei äkkipikaisia puuskahduksia, ei mahtipontista tai aggressiivista jyrinää.

Miespuolinen ay-jyrä vetäisi hänen asemassaan taatusti toisenlaista roolia. Siitä saa aavistuksen, kun ajattelee toimihenkilöunionin jätkämäistä Antti Rinnettä, joka esiintyy tv-kuvissa kuin ay-gangsteri. Hän on ilmeiltään ja eleiltään kuin suomalainen Jimmy Hoffa, joka kamppailee kaikki tai ei mitään -periaatteella.

Tehyn puheenjohtaja ei sovellu yhtä helposti elokuvien ay-taistelujen henkilögallerioihin. Ei vaikka Tehy on asettunut uhkauksella joukkoirtisanoutumisista hoffamaisesti harmaalle vyöhykkeelle, jyrkimpien kriitikoiden mielestä suorastaan laittomuuden tielle.

Tehyn palkkakamppailussa pelataan kovilla panoksilla, äärimmillään elämällä ja kuolemalla. Draamaa on luvassa, jos joukkoirtisanoutumiset toteutuvat ja sairaalat ajautuvat hoitajapulaan.

Kahden tapaamisen perusteella Laitinen-Pesola on lämminhenkinen ja päättäväinen järjestöihminen. Puuhatäti, voisi joku sanoa, mutta ei ihan tavallinen. Hän pysyy rentona ja nauravaisena, vaikka kuohunta ympärillä kiihtyy.

Laitinen-Pesola vastailee avoimesti kysymyksiin ja heittoihin, koskevatpa ne Tehyä, kokoomusta tai palkkataistelun paineita. Hän ei vilkuile kelloon, vastaile hermostuneesti kännykkään tai vetäydy kuoreensa.

Kova ja pehmeä

Rauhalliselta, jopa liiankin rauhalliselta, Laitinen-Pesola on vaikuttanut myös tiedotustilaisuuksissa, joissa hän on kertonut Tehyn palkkatavoitteista tai joukkoirtisanoutumisuhkauksesta. Välillä tuntuu kuin Laitinen-Pesola puhuisi hoitotyöstä kutsumusammattina, ei 24 prosentin palkankorotusvaatimuksesta, joka sai kuntatyönantajien Markku Jalosen parahtamaan ärtyneesti.

Aivan kuin Laitinen-Pesola ei täysin tiedostaisi, miten sameisiin vesiin Tehy on lipumassa.
Tehyn puheenjohtajan lupsakan pehmoinen olemus kätkee taakseen paljon sellaista, josta yleisölle syntyy vain kapea aavistus. Hän on kovapintaisempi, tahdonvoimaisempi mutta myös hermostuneempi kuin päältäpäin vaikuttaa.

Laitinen-Pesola tietää asettuneensa nokkanaiseksi palkkataisteluun, joka leimaa häntä loppuiäksi. Se viiltää ja satuttaa. Se herättää kaunaa ja kateutta. Se jakaa suomalaisia kahteen leiriin, vastustajiin ja kannattajiin. Taisto tekee Laitinen-Pesolasta lopulta sankarin tai syyllisen. Ehkä molemmat.

Laitinen-Pesola kertoo paineista ja niiden hallitsemisesta yhtä avoimesti kuin muutenkin Tehyn kamppailusta. Välillä paineet pulpahtelevat hallitsemattomasti pintaan, mutta suurimman osan ajasta niitä voi hallita.

Kuiskaajat sättivät

Haastattelupäivän aamuna Laitinen-Pesola myöntää hermostuneensa ”oikein kunnolla”.
Istumme hänen työhuoneessaan Tehyn toimistolla Pasilassa. Laitinen-Pesola on kerrannut tapahtumia ja muistellut välillä menneitä. Sitten keskustelu eksyy lehtikirjoitteluun, eikä Tehyn puheenjohtaja tahdo pysyä paikoillaan.

Kerralla paljastuu, ettei hänen leoparditäpläinen jakkunsa anna ihan väärää viestiä. Vielä aamun MTV3:n Huomenta Suomea seuratessa siltä tuntui.

Kokoomuksen pää-äänenkannattajassa Nykypäivässä julkaistu Juha Pärssisen kirjoitus kaihertaa Laitinen-Pesolan mielessä.

”Se on tähänastinen pohjanoteeraus”, hän tokaisee. ”Käsittämätön kirjoitus.”
Ja kerrankin Laitinen-Pesola kuulostaa hivenen kiukkuiselta.

Jutussa heitetään, että ”tapahtumat työtaistelu-uhan taustalla muistuttavat amatöörien puuhastelua”. Kirjoituksessa myös irvitään nimettömän ”ay-jyrän” suulla Laitinen-Pesolan ”vähäistä kokemusta työehtoneuvotteluista”. Näin syntyy kuva horjahtelevasta Tehystä, joka on vaarassa hävitä taistelunsa.

”Olen ollut kymmenen vuotta näissä hommissa. Että kukahan on se kokenut työmarkkinatoimija, joka sanoo, ettei minulla ole kokemusta näistä hommista. Ja kannattaa muistaa, että ennen valintaani Tehyn puheenjohtajaksi 1997 olin kymmenen vuotta mukana paikallistason neuvotteluissa.”

”No minulla on tästä kuiskaajasta omat epäilykseni”, Laitinen-Pesola tuhahtaa.

”Mutta antaa olla, tällaisilla paikoilla ei pärjää, jos ei kestä henkilöön käyvää kritiikkiä. Tämä peli varmasti vielä kovenee. Se vain täytyy kestää, vaikka se ei olekaan kivaa.”

Lue koko juttu SK:sta 43/2007.