"Tärkeintä on, että pelastuimme"

Atte Kaleva
Teksti
Pinja Lehtovaara

Jemenissä yli neljä kuukautta siepattuina olleet Atte ja Leila Kaleva astuivat ensimmäistä kertaa tiedotusvälineiden eteen ulkoministeriön järjestämässä tiedotustilaisuudessa tänään iltapäivällä.

”Olosuhteisiin nähden voimme hyvin”, kertoi Leila Kaleva. ”Tärkeintä on, että pelastuimme.”

Miksi ihmeessä niin vaaralliselle alueelle piti lähteä, ovat ihmiset ihmetelleet. Atte Kaleva myönsi kysyneensä itseltään aivan samaa viimeisten kuukausien aikana.

Hän matkusti Jemeniin kerätäkseen aineistoa Jemenin ja Saudi-Arabian alueen salafi-jihadismia ja yksilöiden islamistista radikalisoitumista käsittelevään väitöstutkimukseensa.

”Tarkoituksenani oli saavuttaa ja tuottaa syvällistä, uutta tietoa minua itseäni kiinnostavasta tutkimuskohteesta”, hän kertoi. ”Tämäntyyppisessä tutkimuksessa laadukkaan aineiston kerääminen ei vain onnistu ilman kenttätyötä.”

Atte Kaleva myönsi, että ennen matkaa useat viranomaistahot toivat esiin huolensa Jemenin vaarallisuudesta.

”Ei minua kukaan kuitenkaan kieltänyt tai estänyt lähtemästä. Se olisi ollut outoa”, hän totesi.

Ristiriitaiset kertomukset ihmetyttävät

Kalevien kanssa siepattiin itävaltalainen Dominik Neubauer. Hänen julkisuudessa antamansa kuvailut olosuhteista, joissa siepatut elivät, poikkeavat huomattavasti Kalevien kuvauksista.

”Tiedämme hyvin, että Dominikin antama tieto on ollut ristiriitaista verrattuna meidän lausuntoon”, sanoi Leila Kaleva. ”Me voimme kertoa vain siitä, mitä meille tapahtui ja miten me olemme kokeneet asiat. Dominik sitten kertoo omalta osaltaan sen, miten hän on ne kokenut.”

Neubauer on kertonut itävaltalaislehdistölle juomaveden olleen likaista ja ruokana olleen lähinnä riisiä.

”Emme ole halunneet viestittää, että meitä olisi pidetty jonkinlaisissa luksusolosuhteissa”, Atte Kaleva sanoi. ”Olimme siellä tavallisissa jemeniläisissä olosuhteissa. Siihen nähden meitä kohdeltiin mielestäni hyvin.”

Kalevat korostavatkin sitä, että jokaisen siepatun kokemus on omakohtainen. Neubauerin mainitsemia skorpioneja tai käärmeitä Atte Kaleva ei nähnyt missään vaiheessa.

”En voi kuitenkaan vastata siihen, mitä Dominik on nähnyt sen viiden viikon aikana, kun meidät oli erotettu toisistamme”, hän sanoi.

”Olimme siellä yhdessä, ja siitä oli suuri apu”, he kertoivat. ”Pystyimme keskustelemaan keskenämme suomeksi niin, ettei kukaan muu ymmärtänyt meitä. Dominik oli siinä mielessä tilanteessa enemmän yksin kuin me.”

Kalevat uskoivat, että molempien sotilaskoulutuksesta oli myös apua tilanteesta selviämisessä. Leila Kaleva myönsi, että heitäkin tilanne kyllä pelotti.

”Muutaman kerran ajattelimme, että tämä oli nyt tässä, ja heitimme toisillemme hyvästit.”

Hän ei kuitenkaan kertonut tarkemmin, mitä nämä tilanteet olivat.