Tarja Cronberg: Mielekäs työ on kilpailukyvyn edellytys

nuoret
Teksti
Jasper Kaarna

Miksi suomalaiset eivät viihdy töissä, ja mitä valtiovalta voi tehdä? Hyvän työn manifesti yrittää vastata.

Työministeri Tarja Cronbergin (vihr) mielestä Suomen kilpailukyky voi perustua ainoastaan työn mielekkyyteen. Perinteisen työ tuo leivän pöytään -ajattelun on korvannut eettinen vastuu ja mielekkään työn velvollisuus.

Työministeriön kutsusta ajatushautomo Demos Helsinki keräsi ajatuksia paremmasta työelämästä ja jalosti niistä 60 asiantuntijan voimin toimintaehdotuksia. Kokemukset kerättiin Sukupolvifoorumi-verkkosivun kautta.

Hyvän työn manifestin (pdf) esitteli Demos Helsingin kehitysjohtaja Roope Mokka.

Työelämän muutos on radikaali

Demoksen tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen pitää manifestin kärkenä työelämän monimuotoisuutta ja radikaalia muutosta. Yhtenäinen työkulttuuri on korvautunut alakulttuurien kirjolla.

Sekä esimiehiltä että työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän joustavuutta, eikä 1960-1970-lukulaista hierarkkista johtamismallia ole syytä väkisin soveltaa itseään johtavien yksilöiden työyhteisöissä.

Neuvonen ei usko paluun menneeseen olevan enää mahdollinen.

Manifestin julkistamistilaisuudessa Tarja Cronberg esitti kysymyksen, kuinka pitkälle eri ihmisten vaatimuksia voi ottaa huomioon. Manifestin ydinkysymys on eri sukupolvien erilaiset arvot työelämässä – vanhemmilla ikäpolvilla vakaus, nuoremmilla vapaus.

Työntekijät kaipaavat merkitystä ja mielekkyyttä

Aleksi Neuvonen korostaa, että nykyinen työ ja tuotanto on mitoitettu neljälle maapallolle.

Nuoremmissa ikäpolvissa yleistyy kysymys, miksi käydä epämielekkäässä työssä, joka kaiken lisäksi nakertaa elinympäristöämme?

Siinä missä vanhemmat ikäpolvet hakevat pitkäaikaisia ja vakaita työsuhteita, nuoremmat eivät halua kokea työpaikkaansa pelkkänä elannonlähteenä, vaan osana omaa minäkuvaa ja elämäntarinaa.

”Töissä viihtyminen on siis erityisen tärkeää,” Cronberg korostaa.

Toimiiko manifesti käytännössä?

Sukupolvifoorumi-sivustossa oli kyse nimenomaan avoimesta foorumista, jossa kaikki saivat mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan. Mutta edustiko se niiden työntekijöiden ääntä, jotka eivät koe yhteiskunnallista vaikuttamista läheisenä?

”Luotimme, että asiantuntijoiden tietämys kompensoi tätä lovea. Ja oletimme, että aktiivisemmat Sukupolvifoorumiin kirjoittajat kertoivat omiensa lisäksi myös lähipiirin kokemuksista. Tarkoituksena oli madaltaa ihmisten kynnystä tuoda äänensä kuuluviin ja tarjota siihen Sukupolvifoorumin kautta tie”, hän selventää.

Manifestia ei siis pidä nähdä lopullisena ratkaisun avaimena, vaan kansalaisten suoran kuulemisen kokeiluna ja mahdollisen muutoksen ensiaskeleena.

Manifestin toimenpidesuosituksista Cronberg vakuutti:

”Viimeistään vuoden päästä voidaan katsella, kuinka hyvin kansalaisia on kuunneltu.”