Tällainen olisi Suur-Helsinki - katso yhdistelty tase
Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.
Hallituksen kuntauudistajat perustelevat Suur-Helsinkiä byrokratian vähentämisellä ja palveluiden tehostamisella. Hanke kuulostaa melkein helpolta: rajat pois ja palvelut yhteen. On kuitenkin kaksi eri asiaa puhua Suur-Helsingistä hallinto- ja palveluorganisaationa tai suurkonsernina.
Tämän vahvistaa liikkeenjohdon neuvonantaja Bo-Erik Ekströmin Suomen Kuvalehdelle syyskuussa laatima konsernitaseanalyysi Suur-Helsingistä.
Ekström yhdisti Helsingin, Espoon ja Vantaan konsernitaseet vuoden 2011 tilinpäätösten pohjalta. Ne ovat nyt lukijoiden tarkasteltavissa täällä (pdf-tiedostona).
Taseyhdistelyn lukeminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Jokaisen dian yläotsikko kiteyttää kyseiseen diaan liittyvän oleellisen informaation.
Taseanalyysi kertoo, että Suur-Helsingistä syntyisi massiivinen monialakonserni, joka olisi yli 88 000 työntekijällään suurempi työnantaja kuin valtio. Suur-Helsinki kipuaisi viidennelle sijalle Talouselämän 500 suurimman yrityksen listalla. Ekströmin laatima analyysi on ensimmäinen julkisuuteen tuotu taseanalyysi Suur-Helsingistä.
Vaillinaisen tiedon varassa
Suomen suurimman, toiseksi suurimman ja neljänneksi suurimman kaupunkikonsernin liitos olisi täysin eri asia kuin muutaman niin sanotun tavallisen kunnan keskinäinen kuntaliitos. Hallituksen kuntauudistuksessa on kokonaan unohdettu konserninäkökulma.
Bo-Erik Ekströmin suurin ihmettelyn aihe liittyy kuntauudistuksen taustatietoon ja -analyyseihin: ihan kuin uudistajat eivät tuntisi kuntakonserneja ja konsernitaloutta. Helsingistä puhutaan samanlaisilla peruskunnan tilinpäätösluvuilla kuin mistä tahansa pienemmästä kunnasta.
”Helsingillä on yli sata osakeyhtiötä ja suuri liikelaitos Helsingin Energia, eivätkä Helsingin kaupunki, valtiovarainministeriö tai kuntien keskusjärjestö Kuntaliitto avaa konsernitaseita kansalaisten tarkasteluun. Miksi eivät? Yhtiöt ovat kaupunkilaisten omaisuutta ja niiden tehtävä on tuottaa myös pääomatuloja kaupunkilaisten palvelujen ylläpitämiseksi.”
Mutta kuntauudistajat eivät puhu konsernitulojen lisäämisestä vaan menoleikkauksista. Esimerkiksi viime helmikuussa valtiovarainministeriön kuntaosaston virkamiestyöryhmän kuntarakenneselvitys karttoineen perusti talousanalyysinsä jopa suurilla kaupunkiseuduilla täysin peruskuntien tilinpäätösten varaan.
”Ennakoitaessa kuntatalouden kehityssuuntaa kaupunkiseutujen painelaskelmissa ei huomioitu lainkaan suurten kuntakonsernien omaisuusmassoja, eikä yhtiöitä”, Ekström sanoo.
Ekström työskentelee suomalaisten suuryritysten liikkeenjohdon neuvonantajana. Hän sanoo, ettei yksikään suuryritys ryhtyisi mittaviin rakenneuudistuksiin ja fuusioihin ilman perusteellisia talousanalyysejä.
”Kuntauudistajat näyttävät olettavan, että kuntia yhdistämällä syntyy aina tehokkaampaa ja parempaa tulosta. Niin ei ole.”
Liian erilaisia yhdistettäväksi
Bo-Erik Ekströmin analyysi kertoo, että Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat keskenään erilaisia kuntakonserneja strategioitaan ja liikeideoitaan myöten. ”Liian erilaisia yhdistettäväksi.”
Helsinkiä Ekström vertaa varakkaaseen vanhaan eläkeläisrouvaan, joka nipistää päivittäisistä menoistaan, vaikka omistaa Eirassa kymmenkunta osakehuoneistoa.
”Helsinki on vauras, mutta jähmeä organisaatio, jonka tytäryhtiöt näyttävät elävän omaa elämäänsä. Kaupunki on vuosien ajan säästänyt asukkaidensa palveluista, vaikka se voisi hakea omaisuudelleen parempaa tuottoa ja tulouttaa varoja palvelutuotantoon.”
Helsingin Energian Ekström sanoo tulouttaneen vuosittain noin 250 miljoonaa euroa kaupungin peruspalvelutuotannon tueksi.
”Mutta liikelaitos aikoo jatkossa jättää tästä summasta noin 200 miljoonaa euroa oman toimintansa kehittämiseen. Kaupunkilaisten kannalta painava kysymys on, onko energialaitos kaupungin ydintoimiala ja onko mieltä omistaa liikelaitos, joka käyttää varat oman toimintansa kehittämiseen.”
Espoo on Suur-Helsingin kolmikosta ketterin ja uudistamiskykyisin. ”Espoo on kyennyt uudistamaan palvelutuotantoaan, se on luettavissa konsernitaseesta”, Ekström sanoo.
Velkaista Vantaata on syytetty holtittomasta taloudenpidosta. Ekström arvioi, että kysymys voi olla myös Vantaan harteille jääneistä ylisuurista investoinneista.
”Vantaan vastuulla saattaa olla yllättävän paljon infra-rakentamista liittyen muun muassa Marja-rataan ja muihin pääkaupunkiseudun logistisiin hankkeisiin, joita hyödyntävät monet muutkin kuin vantaalaiset, mutta suuri osa investoinneista jää Vantaan taseisiin ja niitä rahoitetaan velalla.”
Vaikka Suur-Helsinki tasoittaisi vantaalaisten velat ja kohentaisi kaupungin taloutta, Ekström muistuttaa suuruuden ekonomian riskeistä.
”Meillä ei ole koskaan nähty vastaavanlaista toimijaa kuin Suur-Helsinki olisi. Sen mittaluokka on kuntasektorilla täysin tuntematon ja siksi arvaamaton. On eri asia pyörittää liukuhihnalla teollista suurtuotantoa kuin järjestää kansalaisten peruspalveluja suurorganisaatiossa, joka ei ole ehkä kenenkään ohjattavissa”, Ekström toistaa aiemmin esittämänsä varoituksen.
Mallia Ruotsista
Bo-Erik Ekströn on perehtynyt Ruotsin kuntajärjestelmään ja erityisesti Tukholman kaupunkikonserniin. Ekströmin mielestä retki lahden taakse ei tekisi pahaa kuntauudistajillekaan.
Suur-Tukholma on yli kahden miljoonan asukkaan kaupunkiseutu. Tukholman kaupungin alueella asuu runsaat 860 000 asukasta, mutta terveydenhuolto ei ole kaupungin vastuulla.
”Ruotsissa terveydenhuolto, maankäyttö ja liikenne on nostettu maakuntatasolle, maakäräjien hoidettavaksi. Maakäräjillä on suora verotusoikeus kuten myös kunnilla. Lisäksi niillä on suorat vaalit kuntavaalien ja parlamenttivaalien kanssa samanaikaisesti”, Ekström luettelee.
Kansalaiset maksavat alhaista valtionveroa ja kuntaverotus jakautuu kunta- sekä maakuntatasolle. Valtionosuusjärjestelmä on suomalaisserkkuaan oleellisesti yksinkertaisempi. Maakuntaverotus toimii osittain tasaavana elementtinä. Yksikään kunta ei joudu järeiden liikenne- ja väyläinvestointien kustantajaksi yksin.
Ruotsalainen maakuntamalli on vahvasti sukua mallille, jonka keskusta on nostanut kuntavaalien alla keskusteluun. Tukholman kaupunki vastaa lähipalveluista ja maakäräjät suurempia hartioita vaativista palveluista.
Bo-Erik Ekström väittää, että ruotsalaiskuntien raportointikyky asukkailleen pesee suomalaisen kuntajärjestelmän raportoinnin 6-0. Tukholman kaupunki ja sen tytäryhtiöt julkistavat tilinpäätöstietonsa kaupungin verkkosivuilla.
”Sekä kaupungin että konsernin keskeiset talousluvut ovat kansalaisten saatavilla yhtiöille asetettavia tuottovaatimuksia myöten. Samoin raportoivat maakäräjät.”
Palvelukustannukset julkistetaan sekä yksityisen että julkisen palvelutuotannon osalta. Ekström muistuttaa, että ruotsalaiset ovat avanneet palvelumarkkinat yrityksille valinnanvapauden ja haastamismenettelyn kautta. Jos yritys kykenee tuottamaan palvelun tehokkaammin ja laadukkaammin kuin kunta, se voi tuottaa palvelun.
Suomalaista kuntapalvelukeskustelua rasittaa Ekströmin mielestä pelko ja sisäsiittoisuus. Kuntajärjestelmä on sulkenut ovensa ja ikkunansa yksityiseltä sektorilta, joka näyttää olevan jonkinlainen ”riistäjä ja arkkipaha”.
”Ruotsissa kansalaiset voivat valita palvelun tuottajan. Lääkäri voi olla julkisen tai yksityisen palveluksessa, mutta hän on yhtä kaikki asukkaan omalääkäri. Meillä on vielä matkaa siihen, että osaamme hyödyntää yksityisen sektorin osaamisen.”
Ekströmille kuntauudistus on ennen kaikkea palvelurakenneuudistus. ”Kuntien kustannukset syntyvät palvelutuotannosta, eivät kuntarajoista. Siksi pitää uudistaa ensisijaisesti palveluja. Tuskin mikään kunta suoriutuu terveydenhuollon nykyisistä laatuvaatimuksista. Muualla maailmassa kunnat eivät edes järjestä terveydenhuoltoa. Rohkaisisin ottamaan mallia vaikkapa länsinaapurista”, Ekström sanoo.
Lue myös
- Mitä tulisi Suur-Helsingistä? ”Maan valtavin konserni, jota on mahdotonta johtaa”
- Helsingin 39 000 työntekijällä on irtisanomissuoja – syynä 71 ihmisen siirtyminen Sipoosta