Itärajasta ei tule tuuliparatiisia
Kaakkois-Suomeen on kaavailtu tuulisähköön perustuvaa vetylaaksoa. Puolustusvoimat ei aio avata aluetta suurille tuulipuistoille.
Itä-Suomessa on odotettu ratkaisua, miten tuulipuistot ja puolustusvoimien tutkat sovitetaan yhteen itärajalla. Maan kaakkoiskolkan teollisuuskaupungeista on visioitu vetylaaksoa, joka tarvitsisi tuhansien tuulimyllyjen tuottaman puhtaan sähkön.
Tuulivoimalat häiritsevät puolustusvoimien ilmavalvontatutkien toimintaa. Selvitysmies, kenraali evp. Arto Räty on kartoittanut lokakuusta 2022 ”mahdollisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja”, joilla sekä itäisen Suomen tuulivoimarakentaminen että aluevalvonta olisivat mahdollisia.
Kolmen ministeriön tilaama selvitys valmistuu helmi-maaliskuun vaihteessa, kuukautta aiottua myöhemmin. Yksi johtopäätös on selvä.
”Ei ole olemassa sellaista uutta teknistä ratkaisua, joka poistaisi tuulivoiman tutkille aiheuttamat ongelmat”, Räty sanoo.
Kiinteitä kauko- ja liikuteltavia keskivalvontatutkia on sijoitettu ympäri maata. Tutkat valvovat noin 500 kilometrin päähän ja 30 kilometrin korkeuteen. Korkeat tuulivoimalat lapoineen ovat esteitä, jotka vaimentavat ja häiritsevät tutkasignaalia.
Räty kertoo keskustelleensa viimeksi englantilaisten ja saksalaisten tutka-asiantuntijoiden kanssa.
”Asia hoituisi, jos tutkasäde tekisi mutkan tuulipuiston kohdalla.”
”Mutta sellaista ratkaisua ei valitettavasti löydy. Fysiikan lait ovat mitkä ovat.”
Tuulivoimayhtiöt tarvitsevat puolustusvoimilta myönteisen lausunnon, ennen kuin hanke voi edetä. Lausunnot antaa insinööri Jussi Karhila pääesikunnasta. Hänkin sanoo, että ”ei ole olemassa eikä toistaiseksi tulossa” teknistä ratkaisua tuulipuistojen tutkahaittaan.
Natoon liittyminen ei myöskään poista pulmaa. Siitä Karhila ja Räty ovat yhtä mieltä.
”Suomi hoitaa ainakin rauhan aikana itsenäisesti oman aluevalvontansa kuten muutkin Nato-maat tekevät”, Karhila sanoo.
”Ei Nato voi tulla Suomen ilmatilaa ja lähialueita valvomaan lentävällä kalustolla kuin satunnaisesti.”
Teknologian tutkimuskeskus VTT tekee puolustusvoimille simulointeja, joissa arvioidaan vireillä olevien tuulipuistojen vaikutuksia ilmavalvonnalle.
Puolustusvoimat edellyttää, että tuulipuiston ja tutkan välillä on vähintään 40 kilometriä. Etäisyys voi olla jopa 80 kilometriä, jos voimalat sijaitsevat korkealla.
Suomen litteys ja tuulivoimaloiden korkeat tornit ovat hankala yhtälö. Suurimpien maalle rakennettujen tuulimyllyjen lavat viuhtovat 300 metrissä. Tuulipuistot ovat myös yhä laajempia, kymmenien voimaloiden alueita.
”Suunniteltu tuulipuisto voi näkyä usean ilmavalvontatutkan alueella”, kertoo VTT:n erikoistutkija Arto Hujanen.
”Suurten voimaloiden varjostava vaikutus, tutkan katvealue, ulottuu myös kauas, itärajan taakse.”
Varjostuksen lisäksi tuulivoimala aiheuttaa heijastuksia. Etenkin vinhaan kieppuvat lavat, jotka saatetaan tulkita tutkamaaliksi, lentokoneeksi. Pyöriessään lavat muuttavat tutkasignaalia samalla tavalla kuin liikkuva lentokone.
Heijastus häiritsee tuulipuistojen lähialueilla. On useita keinoja vähentää tuota haittaa: elektronisesti keilaava tutka, katveita poistava lisätutka, tuulivoimalan lapojen pinnoitus. Mutta ratkaisut eivät auta varjostukseen, mikä häiritsee ilmavalvontaa satojen kilometrien päähän maamme rajojen yli.
”Ei ole sellaista Harry Potter -taikaviittaa, jolla näkisi tuulivoimapuiston läpi”, VTT:n erikoistutkija Hujanen kuvaa.
Lisätutkan, niin sanotun gap fillerin, kantama jää alle sataan kilometriin. Hujanen sanoo, että ainoa tapa poistaa tuulipuistojen varjostuksesta johtuva katve on ottaa käyttöön uusia, kauko- ja keskivalvontatutkien veroisia tutkia.
”En osaa sanoa, miten uusia tutkia voisi sijoittaa tutkaverkkoon. Tiedot tutkien ominaisuuksista ja sijainnista ovat luokiteltua, salaista tietoa.”
Itä-Suomen tilannetta ei ratkaista uusilla tutkilla, sanoo insinööri Karhila pääesikunnasta. Ei ole vapaata tilaa, sillä tuulivoimalle on luvitettu niin paljon maa-alueita.
”Jos tulisi lisää tutkia, joutuisimme perumaan vanhoja myönteisiä lausuntoja ja jopa kaatamaan olemassa olevia tuulivoimaloita.”
Suomi ja Viro käyttävät samanlaisia ranskalaisia keskivalvontatutkia. On väitetty, että tutkaongelmaan on löydetty tekninen ratkaisu lahden takana. Karhila kumoaa tiedon. Tuulivoimarakentamista on sallittu mutta ei maan itärajalla.
”Virossa on 50–100 kilometrin kieltoalue itärajalla. Meillä sellaista puskurivyöhykettä ei ole.”
Puolustusvoimat on antanut myönteisen lausunnon 20 737 tuulivoimalalle vuosina 2011–2022. Sadan kilometrin etäisyydellä itärajasta on näytetty vihreää valoa 563 tuulimyllylle.
”Puolustusvoimien näkemys on, että Itä-Suomessa ei ole mitään tuulivoimaongelmaa”, Karhila sanoo.
”Nyt pitäisi rakentaa nuo kuusisataa myönteisen lausunnon saanutta voimalaa.”
Heikko sähköverkko hidastaa tuulipuistojen toteutusta itärajalla. Myönteiset lausunnot painottuvat myös Kainuuseen ja Lappiin. Kymenlaakson sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan rajaseudulle puolustusvoimat on hyväksynyt vain 50 voimalaa. Syy on selvä: ilmavalvonta.
Insinööri Karhila pääesikunnasta sanoo, että Kaakkois-Suomea ei voi avata juurikaan enempää tuulivoimalle.
”Liikennettä on paljon Pietarin suunnalla ja Suomenlahdella. Meidän pitää pystyä valvomaan kaikkea mitä liikkuu ilmassa, merellä ja merenpinnan alla.”
Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT on tehnyt selvityksen Kaakkois-Suomen vetylaaksosta. Tuuli- ja aurinkosähköstä tehtäisiin vetyä, josta jalostettaisiin hiilidioksidin kanssa vähäpäästöisiä sähköpolttoaineita. Raportin mukaan Kymenlaaksosta Pohjois-Karjalaan voisi tuulisuuden puolesta rakentaa yli 5 000 tuulivoimalaa.
LUT:n energiatehokkuuden professori Jero Ahola on pettynyt puolustusvoimien tiukkaan linjaan.
”Etelä-Karjalassa on kartoitettu paikat 230 tuulivoimalalle. Vain murto-osa niistä voidaan rakentaa. Se on täysi vitsi.”
Ahola muistuttaa, että vetyä olisi edullisinta tuottaa tuulisähköllä, kun sen tuotanto jakautuu tasaisesti ympäri maata. Samalla Suomen sähköjärjestelmä toimisi varmemmin. Nykyisin tuulivoiman tuotanto on keskittynyt: reilusta 5 300 megawatista 75 prosenttia on asennettu Pohjanmaan neljään maakuntaan.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana voimaloita rakennetaan lisää arviolta 20 miljardilla eurolla. Itä-Suomen kunnat pelkäävät, että alue näivettyy ilman tuulivoiman tuomia investointeja ja verotuloja. Selvitysmies, kenraali evp. Arto Räty myöntää, että tuulivoiman rakentaminen jakaa kuntia taloudellisesti kahteen kastiin.
”En aio ottaa kantaa verotukseen. Se on hyvin poliittinen kysymys, miten asia ratkaistaan.”
Räty listaa omia toimenpidesuosituksia, jotka selviävät loppuraportissa. Sen kenraali sanoo, että Itä-Suomi ei saa muuttua ”kakkosluokan alueeksi”, jo maan turvallisuuden takia.
”Itä-Suomi täytyy pitää elinvoimaisena. Alue vaatii logistisia yhteyksiä, energiaa ja investointeja.”