Tähtitorttu tulee kerran vuodessa kuten tippaleipä
Jos tähtitorttua pitää makeana ja lihottavana, ei tunne eurooppalaisten tapoja.
Joulutortun kuuluu olla rapea, lehtevä, tomusokeroitu leivonnainen, joka syödessä murenee rinnuksille ja sotkee anopin pöytäliinan. Ota siis jauhoja, voita ja vettä. Tee niistä taikina, kauli, käännä, lepuuta välillä kylmässä, toista sama yhä uudelleen ja uudelleen. Kuulostaa ehkä helpolta mutta ei ole.
Helpompaa on oikaista kaupan pakastimen kautta. Sieltä taikinaa saa valmiiksi kaulittuna ja käännettynä. Minkä maussa ehkä menettää, sen nopeudessa voittaa.
Luumuhillosilmäinen tähtitorttu on vakiintunut suomalaiseksi jouluherkuksi. Jos sitä pitää makeana ja lihottavana, ei tunne eurooppalaisten tapoja. Pimeää ja kylmää on muuallakin, ja makea maistuu.
Ranskassa on jouluaattona tavattu polttaa takassa hedelmäpuun rungosta sahattuja halkoja, koska niiden tuhka lupaa onnea seuraavaksi vuodeksi. Kondiittorit innostuivat ajatuksesta 1800-luvulla ja muotoilivat hedelmäpuun oksiksi naamioituja kääretorttuja. Jouluhalon vuosirenkaat syntyvät erivärisistä makeista täytteistä, pintaan muotoillaan kaarna suklaasta ja voikreemistä ja kyytipojaksi nautitaan samppanjaa.
Italiassa elää yhä vahvasti 1200-luvun traditio, sienalainen jouluherkku panforte. Se on nimensä mukaisesti ”kova leipä”, tiivis mausteinen leivonnainen, joka rakennetaan manteleista, pähkinöistä, sokerista, vehnäjauhoista, kandeeratuista appelsiininkuorista ja liimataan kokoon hunajalla.
