Suomen kalapolitiikka jämähtänyt 1950-luvulle – pitäisikö voimalajokia jo vapauttaa vaelluskaloille?
Suomessa vaelluskalakantojen palauttamiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, sanoo tutkija Panu Orell.
Yhdysvalloissa voimalayhtiöiden velvollisuus uhanalaisten vaelluskalakantojen turvaamisessa on huomattavasti tiukempi kuin Suomessa. Se näkyy muun muassa panostuksina kalojen vaellusyhteyksiin.
Yhdysvalloissa lajiston monimuotoisuus on huomattavasti suurempi kuin Suomessa ja esimerkiksi lohien ohella useita eri sillilajeja nostetaan kalahisseillä patojen ylitse. Myös eri kalalajien poikasille soveltuvia alasvaellusreittejä on rakennettu runsaasti.
”Kävimme useissa pienehköissä voimalaitosjoissa, joihin oli rakennettu kaloille sekä ylös- että alasvaellusreitit. Molempiin rakennelmiin meni merkittävä määriä vettä, eli virtaamat niissä olivat huomattavan suuria suhteessa voimalaitosjuoksutuksiin”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell.
Orell vieraili Mainen osavaltiossa, Yhdysvaltojen koillisosassa lokakuussa 2016. Tutkija selvitti, miten yhdysvaltalaiset järjestävät voimalaitoksiinsa kalojen vaellusyhteydet niin ylä- kuin alavirtaan. Esimerkiksi Kennebec-jokeen oltiin rakentamassa kalahissiä, jonka kustannusarvio oli 14 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Laitos sijaitsee Watervillen kaupungissa Mainessa, ja sen teho on noin 15 megawattia. Vastaavat rakenteet aiottiin rakentaa myös kahteen yläpuoliseen voimalaitokseen vuoteen 2020 mennessä.
Suomessa on yli 600 jokea ja satoja toiminnassa olevia voimalaitoksia. Silti maassamme ei ole ainuttakaan vaelluskaloille rakennettua alasvaellusreittiä. Yhdysvaltojen mallissa on siis merkittäviä eroja Suomen käytäntöihin ja lainsäädäntöön verrattuna.
”Yhdysvalloissa lainsäädäntö on huomattavasti tiukempi voimayhtiöille. Esimerkiksi voimalaitosluvat ovat määräaikaisia”, Orell sanoo.
”Vaelluskalakantojen turvaaminen onkin nimenomaan yhtiöiden vastuulla, ja monissa yhtiöissä työskentelee useita kalabiologeja. He varmistavat, että eri kalalajit pääsevät mahdollisimman hyvin nousemaan rakennettuihin jokiin lisääntymään ja että niiden poikaset pääsevät vaeltamaan kasvualueilleen mereen.”
Suomella onkin paljon opittavaa Yhdysvaltojen vaelluskalakantojen elvyttämisestä rakennettuihin jokiin.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen suuret ja hieman pienemmätkin joet padottiin, kun maa tarvitsi sähköä jälleenrakennukseen. Samalla lukuisat vaelluskalakannat hävisivät.
Tilanteen korjaamiseksi aloitettiin laajat kalojen istutukset, joita on tehty nyt useita vuosikymmeniä. Istuttaminen on taannut kalastusmahdollisuuksia, mutta rakennettujen jokien vaelluskalakannat eivät istutuksilla ole elpyneet.
Vuodesta 2012 Suomessa on toteutettu kalatiestrategiaa. Muun muassa Kemijoen, Kymijoen ja Iijoen vaelluskalakannat ja niiden vaatimat vaellusyhteydet pitäisi saada palautettua.
Kyse on tutkija Panu Orellin mukaan isoista asioista. Ensinnäkin poliitikkojen pitäisi päättää velvoittavammasta lainsäädännöstä ja haittojen korjaaminen pitäisi kuulua ensisijaisesti haittojen aiheuttajalle.
Toisekseen vaelluskalakantojen palauttamiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Työn pitäisi olla myös jatkuvaa ja pitkäjänteistä.
Nyt Juha Sipilän (kesk) hallitus antaa ”kärkihankerahaa” vaelluskaloille seitsemän miljoonaa euroa vaalikauden aikana. Summalla ei saada rakennettua kalateitä edes yhteen isompaan suomalaisjokeen. Esimerkiksi Kemijoella patojen ohittaminen ylös- ja alasvaellusreiteillä maksaisi ainakin 20 miljoonaa euroa.
Rakennetuissa joissa kalojen alasvaellus vaikuttaa nykytietämyksen perusteella olevan suurempi ongelma kuin ylösvaellus. Kalateiden ohella tarvitaan siis alasvaellusreittejä.
Yhdysvalloissa kalojen alasvaelluksen ohjausrakenteena toimii usein niin sanottu trashrack eli välppärakenne. Sillä estetään roskien ajautuminen turbiineihin. Kalojen ohjaamisen soveltuva välppä on käytännössä tiheä kalteri. Tiheän kalterin ongelma voimalatuotannon kannalta on sen nopea roskaantuminen.
”Myös Ruotsissa alasvaellustekniikka on varsin samantyyppistä kuin Yhdysvalloissa”, Orell sanoo.
Suomessa täytyisikin käydä poliittinen keskustelu siitä, mitä vaelluskalahankkeilta oikeasti halutaan saavuttaa.
”Pitäisi nykyistä syvällisemmin pohtia, millä rakennetuilla joilla ja millä keinoilla vaelluskalakantoja Suomessa elvytetään”, Orell sanoo.
Suomessa on useita potentiaalisia rakennettuja jokia, joihin kannattaa panostaa, esimerkiksi Kymijoki ja Vantaanjoki. Myös Kemi- ja Iijoessa on suuri vaelluskalapotentiaali, mutta voimakkaasta vesirakentamisesta johtuen näiden jokien ohitus on vaikeaa ja kallista.
”Tietyissä, esimerkiksi voimatuotannon kannalta vähämerkityksellisissä mutta vaelluskalakantojen kannalta arvokkaissa kohteissa kannattaisi miettiä myös voimalaitosten purkamista”, Orell sanoo.
Tällaisia kohteita voisivat olla esimerkiksi Hiitolanjoki Etelä-Karjalassa ja Kuusinkijoki Kuusamossa.