Tein sen itse
Amatöörikin tekee starttipistoolista toimivan tuliaseen vartissa. Muokatut kaasuaseet ovat suurin aseisiin liittyvä ongelma Suomessa, sanoo aseasiantuntija.
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Erä oli pieni. 150 eurolla piti saada joitakin grammoja amfetamiinia. Miehiä harmitti, kun aine vaikutti pelkältä jatkeelta.
Maistui sokerilta, toinen heistä sanoi myöhemmin.
Kaksi miestä, alle kolmikymppiset Tomi ja Sakari, olivat sopineet kaupoista Wickr Me -sovelluksessa nimimerkin ”fastestvendor” kanssa ja ajaneet kahdestaan Järvenpään lähiöön. Kaupat tehtiin kerrostalon pihalla. Oli toukokuu, arkiyö.
Miehistä toinen laittoi myyjälle viestin, että he halusivat palauttaa tuotteen. Myyjä ei vastannut.
Seuraavana yönä he sopivat uudella nimimerkillä ”fastestvendorin” kanssa uudet kaupat seuraavaksi iltapäiväksi.
Kevätpäivä oli kylmä, välillä satoi rankasti.
Miehet ajoivat taas Järvenpäähän. Toinen heistä otti mukaan aseen ja piti sitä housunkauluksessaan. Ase oli starttipistooli, jota oli muokattu niin, että sillä pystyi ampumaan luoteja. Lippaassa oli kolme patruunaa.
Kello oli vähän yli kaksi. Myyjä tuli heitä vastaan kerrostalon pihalle.
Kaikki tapahtui muutamassa minuutissa. Tuli käsirysy. Sakari ampui, ensin myyjää kämmeneen. Sen jälkeen kylkeen. Jälkimmäinen laukaus oli kuolettava.
Moni viereisten rappujen asukkaista näki, miten kaksi miestä juoksi pihalta pois ja kolmas jäi makaamaan maahan. Laukaukset kuuli vielä useampi. Ne kuuluivat myös myyjän asuntoon, jossa hänen perheensä oli.
Kuulustelussa poliisi kyseli Sakarilta aseesta. Se oli Retay 17 -mallinen starttipistooli, ulkonäöltään kopio itävaltalaisesta Glockista. Glock-pistooleja käytetään monen maan asevoimissa, myös Suomessa.
Retayn kaltaiseen starttipistooliin vaaditaan Suomessa lupa. Sakarilla sitä ei ollut.
Hän kertoi hankkineensa aseen ja patruunoita noin puoli vuotta aiemmin. Ihan omaksi turvaksi. Kun liikun paljon öisin juna-asemilla ja näin, hän sanoi.
Aseen piippu oli vaihdettu, jotta sillä pystyi ampumaan luoteja. Sakari oli hionut patruunoita, jotta ne mahtuisivat lippaaseen.
Myös Tomin asunnolta oli löytynyt kotietsinnässä luvaton starttipistooli. Miten kommentoit tätä, poliisi kysyi.
Koirani oireili pahasti uutenavuonna, mies vastasi. Hän sanoi aikoneensa totuttaa sitä ääniin starttipistoolilla.
Ase oli löytynyt Tor-verkosta ja maksanut hänen mukaansa noin 500 euroa. Hän sanoi, ettei ollut tiennyt, että sen hankkiminen olisi vaatinut luvan.
Vaikutti kuitenkin siltä, että Järvenpäässä heillä oli ollut mukanaan vain yksi ase.
Sakarin mukaan se oli otettu mukaan pelottelutarkoituksessa. Myyjä oli antanut ymmärtää, että myös hänellä oli ase. Hän oli lähettänyt siitä kuvankin, viestittely oli tallessa.
Poliisi ei löytänyt myyjän kotoa asetta. Miehen ystävä kuitenkin kertoi todistajanlausunnossaan, että myyjä oli toisinaan lähettänyt kuvia asiakkailleen hänen pistoolistaan. Poliisi oli takavarikoinut luvattoman aseen jo aiemmin samana vuonna.
Sakarin mukaan hän ampui ensimmäisen laukauksen, koska lähellä seissyt myyjä oli yrittänyt tarttua hänen starttipistooliinsa. Ja toisen sen vuoksi, että pelkäsi miehen ottavan esiin oman aseensa.
Panikoin, hän sanoi poliisille.
Starttipistooli on oikeastaan hankala sana. Sillä voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia aseita, jotka laukaistessa paukahtavat.
Suuri osa on kaasuaseita, joilla voi ampua paukkupatruunoita, mutta ei luotipatruunoita. Lisäksi on kaasuaseita, jotka on tarkoitettu ampumaan sekä paukkupatruunoita että kyynelkaasua tai pippurisumutetta sisältäviä kaasupatruunoita. Niitä myydään osassa Euroopan maita itsesuojeluun.
Suomessa kaasuaseet ovat olleet luvanvaraisia 1930-luvulta lähtien. Kun lupaa hakee, aseelle on oltava jokin hyväksyttävä käyttötarkoitus. Kaasuaseeksi katsottavalle starttipistoolille se voi olla esimerkiksi urheilukilpailuissa lähettäminen tai metsästyskoiran kouluttaminen. Silloin myös metsästysharrastuksesta pitäisi pystyä esittämään todisteita.
Eri maissa on erilaiset lait kaasuaseiden valmistukseen. Joissakin maissa, niin kuin esimerkiksi Saksassa ja Italiassa, kaasuase on valmistettava niin, että sen muokkaaminen toimivaksi tuliaseeksi on hyvin hankalaa.
Toisissa maissa, muun muassa Slovakiassa ja Turkissa, lainsäädäntö on löyhempää. Riittää, että aseessa on vähän esteitä luotipatruunan ampumiselle.
Yleensä luotipatruunoita ampuvaa asetta havittelevan ongelmana on piippu.
Muokkaamiseen on erilaisia tapoja. Alkuperäisen piipun voi poistaa ja korvata saman kaliiberin paremmin painetta ja lämpöä kestävällä piipulla. Tai esteet piipun sisältä voidaan porata ja piippua vahvistaa metallilla. Keinot on listattu Saksan ja Ranskan rahoittamassa raportissa, joka käsittelee muokattuja aseita Euroopassa.
Lisäksi toimivuuteen voidaan vaikuttaa valitsemalla oikeanlainen patruuna.
”En lähde kertomaan minkälainen”, sanoo poliisihallituksen asehallinnon ylitarkastaja Reima Pensala.
Tieto löytyy kyllä verkosta. Eikä muuntaminen ole oikeilla työkaluilla vaikeaa.
Poliisi on halunnut havainnollistaa esimerkiksi syyttäjille ja tuomareille, mitä muokatut kaasuaseet käytännössä ovat. Heitä on kutsuttu itse kokeilemaan muokkaamista poliisin valvonnassa.
Kuinka kauan kokemattomalta siviililtä yleensä menee ohjeiden avulla vaarattoman aseen työstämisessä tappavaksi?
Noin 15 minuuttia.
Reima Pensala on jäämässä tänä keväänä eläkkeelle.
Hän innostui ampumisesta jo ennen kuin valmistui poliisiksi 1980-luvun alkupuolella ja harjoitteli vapaa-ajallaan. Myöhemmin, 1990-luvulla, hän opetti ampumista töissä.
Sen jälkeen työhön on kuulunut muun muassa poliisin aseistuksen kehittämistä ja laittomiin aseisiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä.
Eläkkeellä hän ei aio enää juuri ampua, kaikesta voi kuulemma saada tarpeekseen.
Pensalan mielestä itse muokatut aseet ovat tällä hetkellä suurin aseisiin liittyvä ongelma Suomessa.
Suomalaiset poliisit törmäsivät ensimmäisiin muokattuihin starttipistooleihin 2000-luvun alussa. Ne olivat pääosin kömpelöitä, karkeasti muokattuja.
Niitä ei otettu kovin tosissaan, Pensala sanoo. Pikkupoikien leikkiaseita.
Vaikka ensimmäiset henkirikokset muokatuilla aseilla tehtiin silloin jo, ainakin kaksi Helsingissä.
Vähitellen aseita alkoi tulla vastaan enemmän, sekä poliisi että Tulli huomasivat asian. Työnjälki oli yhä taitavampaa. Aseet kestivät koeammunnoissa toistuvia laukauksia oikeilla luodeilla, vajaat satakin toistoa.
Nyt takavarikkojen määrä on kasvanut muutamassa vuodessa. Aiemmin 2010-luvulla tullissa jäi kiinni sata, korkeintaan parisataa kaasuasetta. Vuonna 2020 niitä löytyi yli 500. Alkuvuoden 2021 luvut näyttävät samansuuntaisilta.
Muokkaamattoman, luvattoman kaasuaseen löytää usein Tulli.
Syksyllä 2020 huomion kiinnitti lähetys, joka oli matkalla Mikkelissä asuneelle 29-vuotiaalle miehelle. Lähtömaa oli Tšekki. Sisältö: kaksi turkkilaista 9 millimetristä Zoraki-pistoolia.
Tullin kuulustelussa mies sanoi, että oli aiemmin ostanut ilma-aseita Motonetistä. Englanninkielisillä verkkosivuilta hän sanoi saaneensa käsityksen, että Zorakit olivat samanlaisia.
Kaasupatruunoita hän ei ollut tilannut, koska ei ollut varma, millaisia aseisiin olisi mennyt.
”Hupikäyttöön”, hän kuvasi aseiden tarkoitusta. Toinen olisi mennyt ehkä lahjaksi.
Hinta oli ollut noin satasen per ase, toimituskuluista joitakin kymppejä päälle.
Toisinaan kyseessä on isompi lähetys, niin kuin samana syksynä Turkuun matkalla olleessa paketissa.
Vastaanottajana oli alle viisikymppinen mies. Ei aiempia rikosepäilyjä, koti kerrostalossa vehreällä alueella.
Lähettäjäksi oli merkitty Bullet Project s.r.o. Tšekistä, ja sisältönä oli neljä luvanvaraista kaasuasetta.
Tullin tutkiessa tapausta kävi ilmi, että mies oli vajaa kuukausi aiemmin tilannut kahdeksan vastaavaa asetta, yhteensä siis 12 kaasuasetta.
Aseet olivat maksaneet kaikkiaan 760 euroa. Joukossa muutama Zoraki, loput muilta merkeiltä. Mies sanoi tilanneensa ne kaikki itselleen.
Tulli takavarikoi löytämänsä neljä asetta. Mutta entä aiemmat kahdeksan?
Mies sanoi tuhonneensa ne, pistäneensä kaikki kahdeksan palasiksi laikkakoneella.
”En halunnut joutua niistä enää mihinkään hankaluuksiin.”
Aseita ei löytynyt, vaikka miehen kotoa etsittiin.
Samankaltaisia kuulusteluja Tullissa on ollut viime vuosina paljon. Tilaus on tehty googlaamalla löydetyn verkkosivun kautta, maksu verkkopankissa. Selitykset ovat arkisia. Joku sanoo luulleensa asetta airsoft-aseeksi. Toinen tilanneensa aseen koristeeksi. Kolmas useamman pistoolin säikytelläkseen lintuja pihalta.
Ampuma-aserikoksessa syyttäjän pitäisi pystyä osoittamaan, että tekijä on rikkonut lakia tarkoituksella. Nykyisin aseen tilaaja saa usein syytteen.
Euroopassa käytetään pitkälti Euroopassa tai lähialueilla valmistettuja aseita. Yksi isoista valmistajamaista on Turkki.
Euroopan unioni on yrittänyt puuttua tilanteeseen lainsäädännöllä. Uusi asedirektiivi astui voimaan vuonna 2018. Kaikissa jäsenmaissa ei siitä ilahduttu, Tšekissä ja Slovakiassa esimerkiksi. Ne eivät olleet vaatineet kaasuaseilta aiemmin lupaa ja vitkuttelivat rajoittamattoman kaupan kieltämisessä. Aseteollisuudelle kaasuaseet ovat hyvä bisnes.
Uusi direktiivi kieltää aseiden myymisen EU-maiden rajojen ylitse, mutta käytännössä ostajan tarvitsee löytää vain sopiva bulvaani.
Reittejä aseiden maahantuontiin on poliisin mukaan lukuisia. Yleensä ase kulkee monien käsien kautta ennen kuin päätyy käyttäjälleen, se tiedetään.
Kun tapahtuu henkirikos, aseelle tehdään usein tekninen tutkimus, jotta tapahtumista saadaan mahdollisimman paljon tietoa. Mutta aseen alkuperää lähdetään harvoin tarkasti selvittämään. Jäljittäminen on työlästä ja vie resursseja.
Tutkijoiden arvio kuitenkin on, että aiemmin Euroopassa rikollisjengit ovat hankkineet ja salakuljettaneet aseita omaan käyttöönsä. Nykyisin näkyy enemmän viitteitä siitä, että aseiden muokkaamisella ja välittämisellä tehdään myös puhtaasti bisnestä.
Suomessakin on jäänyt viime vuonna kiinni tekijöitä, joihin kuvaus pätee.
Kaupan kannattavuudesta saa käsityksen, jos katsoo esimerkiksi kaasuaseiden hintoja.
Muokkaamaton kaasupistooli maksaa halvimmillaan Turkissa vain joitakin kymppejä. Suomessa muokatun pistoolin saattoi aiemmin saada ostettua joillakin sadoilla euroilla, mutta poliisin tuore hinta-arvio laadukkaalle muunnetulle aseelle on jo tuhansia euroja.
Suomi ei ole ongelman kanssa yksin.
Ruotsissa on pitkään toisteltu, että maan ongelma ovat Balkanilta tulevat aseet, joita ”juggemafia” on salakuljettanut maahan Jugoslavian hajoamissodista lähtien.
Se ei pidä enää paikkaansa.
Vuonna 2021 Ruotsin poliisin arvio oli, että joka kolmas Tukholman alueen aseista on laittomasti muokattu starttipistooli tai muu kaasuase. Niitä käytetään yhä useammassa ampumavälikohtauksessa. Osuus on lähes kaksinkertaistunut parissa vuodessa.
Ampumiset myös lisääntyvät Ruotsissa. Vuonna 2015 niitä oli 25, viime vuonna jo yli 340.
Monessa ampumatapauksessa on myös näytösluonteisuutta.
Keskellä päivää ammutaan julkisissa paikoissa. Joku yritetään ampua autoonsa, toisen ruumis löytyy aiemmin tapetun jengiläisen haudalta.
Välillä erehdytään henkilöstä. Ruotsissa useampi kuin joka kolmas ammuskelu on tapahtunut koulun tai esikoulun lähellä.
Holtittomuus johtuu uusista aseenkäyttäjistä.
Moni aseen hankkinut on nykyään huomattavan nuori, ei rutinoitunut ammattirikollinen. Poliisihallituksen Reima Pensalan mukaan viimeisimmissä tutkimuksissa on korostettu, että juuri tällaisilla käyttäjillä on taipumus sumeilemattomaan aseenkäyttöön, jossa ei mietitä seurauksia.
”Asetta käytetään ihan oman egon ylläpitoon ja hyökkäykseen.”
Suomessa toivotaan, että sama uhon kulttuuri ei rantaudu meille.
Se, mikä kuitenkin näkyy jo Suomessa, on huumebisneksessä olevien asevarustelu. Aiemmin aseita oli vain harvalla, niillä joilla oli eniten arvokasta omaisuutta suojeltavanaan.
”Neljän, viiden viime vuoden aikana aseiden hallussapito on mennyt yhä alemmalle tasolle.”
Pienimmillekin diilereille.
Usein pistoolia ei ole tarkoitus lainkaan käyttää, se on vain pelotteeksi. Siksi osaa starttipistooleista tai muista kaasuaseista ei edes muokata toimivaksi tuliaseeksi.
Pistooli näyttää toimivalta, se riittää osalle.
Muutama vuosi sitten Ruotsin poliisi järjesti poikkeuksellisen operaation. Se sai nimen Skorpioni, Scorpion-konepistoolien mukaan.
Operaatiossa poliisi jäljitti muutaman skoonelaisen kolmikymppisen miehen käymää asekauppaa. Lopputulos: kolmen tai neljän miehen porukan kautta oli muutamassa vuodessa kulkenut ainakin 235 asetta.
Aseet olivat pääosin Slovakiasta tuotuja deaktivoituja aseita ja kaasuaseita. Sekä konepistooleja että pistooleja. Skoonelaisten aseita on löytynyt muun muassa kahdelta toisiaan vastaan taistelleelta göteborgilaiselta jengiltä.
Osa porukasta kuljetti ja kauppasi aseita, yksi heistä muokkasi niistä toimivia luotiaseita. Välillä vanhempiensa omakotitalossa, omassa vanhassa huoneessaan. Välillä taas perheen kesäpaikalla.
Hän oli hankkinut huomattavia määriä osia myös laillisista aseliikkeistä.
Periaatteessa aseliikkeet eivät olleet tehneet mitään väärää. Aseiden osia ja lisävarusteita saa ostaa ilman lupaa. Mutta ainakin muutamassa liikkeessä epäilyjen olisi pitänyt herätä.
Mies oli vanhojen tuttujensa mukaan ollut aina kiinnostunut aseista ja niiden parissa puuhaamisesta. Niin kuin moni täysin harmittomasti on.
Viehätys tulee tekniikasta ja siitä kun saa jotakin toimimaan, kuvasi toinen kiinni jäänyt ruotsalainen aseseppä Svenska Dagbladetin toimittajille. Mies oli harrastanut pitkään urheiluammuntaa ennen kuin aloitti laittoman kaupan. Hän jatkoi: saman tunteen voisi saada vaikka pesukoneen korjaamisesta.
Laittomia aseseppiä löytyy myös Suomesta, sanoo Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen. Osa on tiiviimmin ja osa löyhemmin rikollisjengeihin kytköksissä. Asuinpaikka voi olla kaupungissa tai syrjässä, taustat vaihtelevat paljon.
Sinkkosen mukaan aseita on kasattu Suomessa itse ”iät ja ajat”.
Aiemmin laittomassa asekaupassa tosin oli nyrkkisääntö, ettei aseita myyty kuin tutuille. Se oli myyjän omankin edun mukaista.
Asia muuttui pimeän verkon myötä. Tor-verkossa kauppoja on helppo tehdä välittämättä siitä, mihin aseet päätyvät.
Poliisin havaintojen mukaan luvattomat asepajat ovat myös muuttuneet ammattimaisemmiksi. Monella on hyviä työvälineitä, pylväsporakone tai sorvi.
Ja laiton ja laillinen asekauppa kietoutuvat yhteen Suomessakin. Laittomasti toimivat asesepät hyötyvät siitä, että voivat ostaa osia valmiina. Tai hankkia niitä aivan uusilla tavoin.
Koneet raksuttivat päällä, kun Tullin työntekijät tulivat.
Tampereelta paljastui kesällä 2021 laiton asepaja, joka poikkesi aiemmin löytyneistä.
Kellaritilan seinustalla seisoi rivi 3D-tulostimia.
Laitteilla oli tulostettu aseiden osia. Muutakin löytyi: kaksi toimivaa asetta. Vastaavia löytöjä ei ole tehty montaa. Poliisin tiedossa on Suomessa kymmenisen tapausta, joissa aseesta suuri osa on 3D-tulostettu. Osa on kelvottomia, mutta osa on toiminut koeammunnoissa moitteettomasti.
3D-tulostettuja aseita on pitkään pidetty haihatteluna. Tekniikka on kuitenkin parantunut nopeasti. Tullin mukaan aseiden osittainen tulostaminen vaatii silti korkeaa osaamista ja materiaaleja, joista Suomessa on tällä hetkellä pula.
Aseen osien 3D-tulostaminen houkuttelee rikollisia myös, koska tulostetuissa osissa ei ole sarjanumerointia, mikä vaikeuttaa jäljittämistä.
Monissa tehdasvalmisteisissa aseissa sarjanumero on piilotettu aseeseen useaan eri kohtaan. Jopa piiloon hiotun tai poratun sarjanumeron saattaa saada erityisellä, sähköä hyödyntävällä tekniikalla näkyviin.
Uusi tekniikka mahdollistaa tarvittaessa sellaistenkin aseiden valmistamisen, joita on aiempaa vaikeampi tunnistaa aseiksi.
Rikollisjengien lisäksi aseiden kehitystä seuraa tarkkaan moni muukin.
On aktivisteja, joiden mielestä jokaisella pitäisi olla pääsy aseisiin ja oikeus kantaa niitä, periaatteellisista syistä. Ryhmä anonyymejä aktivisteja on kehitellyt oman itselataavan pistoolin. Mallin nimi on FGC-9. Lyhenne tulee sanoista Fuck Gun Control.
Valmistusohjeet ovat saatavilla vapaasti verkossa, mistä niitä on aktivistien mukaan ladattu satojatuhansia kertoja. Suuri osa aseen osista 3D-tulostetaan, loputkin voi valmistaa itse.
Sosiaalisessa mediassa on levinnyt kuvia, jossa myanmarilaiset sissit poseeraavat FGC-aseiden kanssa. Kapinalliset taistelevat maan sotilasjunttaa vastaan.
Suomalaisten äärioikeistoon kuuluvien tiedetään olleen kiinnostuneita samasta aseesta.
Saksan Hallessa vuonna 2019 synagogaan hyökännyt äärioikeistolainen oli koonnut itse useita aseita 3D-tulostetuista osista, mutta ei käyttänyt niitä iskussa.
Euroopassa tehokkaiden aseiden saatavuuden pelätään jatkossa vaikuttavan väkivaltaisten ääriryhmien toimintaan.
Jihadistit ovat viime aikoina käyttäneet iskuissaan veitsiä ja autoja, mutta asiantuntijoiden mukaan uhka tuhoisemmista iskuista on koko ajan olemassa. Ääriryhmät ovat kiinnostuneita henkilöistä, joilla on pääsy aseisiin tai niihin liittyvää osaamista.
Aseväkivalta on noin kymmenen vuoden ajan vähentynyt kaikissa muissa Euroopan unionin maissa paitsi Hollannissa ja Ruotsissa.
Ja Ruotsissakin on edelleen neljä kertaa todennäköisempää joutua sairaalaan itsetuhoisuuden vuoksi kuin siksi, että on joutunut ammutuksi. Suurin riski kuolla luotiin on nuorilla miehillä.
Asevarustelu on edennyt vaivihkaa, ja siihen on jälkikäteen enää vaikea puuttua.
Ruotsalaislehti Fokus haastatteli tilanteesta Malmön yliopiston kriminologian dosenttia Manne Gerelliä.
20 vuotta sitten huumerikolliset selvittivät välinsä yleensä nyrkein tai veitsin, hän sanoi lehdelle.
”Nyt jokaisella täytyy olla tuliase. Miten ihmeessä nämä ihmiset saataisiin enää palaamaan takaisin nyrkkitappeluihin?”
Uudenlainen tekniikka aiheuttaa viranomaisille jatkossa ongelmia, joihin vanhat keinot eivät pure. Jordania ja Thaimaa ehtivät jo kertaalleen säätää 3D-tulostimille tiukat rajoitukset. Sitten ne löyhensivät lainsäädäntöään.
Väkivallan ja aseiden määrän välillä ei ole suoraa yhteyttä. Se tiedetään Euroopan maita koskevista tilastoista. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallan määrään aseiden saatavuudella ei juurikaan ole vaikutusta.
Johonkin aseiden määrä kuitenkin vaikuttaa. Juuri rikollisjengeihin kytköksissä olevaan väkivaltaan. Se näyttää elävän aseiden määrän mukaan, nousevan ja laskevan.
Ja yleensä laittoman asekaupan kasvu kulkee käsi kädessä pahenevan huumeongelman kanssa.
Jutussa on käytetty lähteenä Jani Pirttisalo Sallisen ja Mathias Ståhlen teosta Vapen smederna – Männen som beväpnar Sveriges kriminella. Juttuun on haastateltu myös poliittiseen väkivaltaan erikoistunutta tutkijaa Daniel Sallamaata Helsingin yliopistosta sekä ekstremismiasiantuntija Tarja Mankkista Euroopan unionin komissiosta.