Sote-kaaos uhkaa? Jopa terveysalan pörssiyhtiö haukkuu kiireellä valmistellun valinnanvapauden

Pihlajalinnan Mikko Wirén uskoo, että yritysten kermankuorinta voidaan estää oikeanlaisella korvausmallilla.

Mikko Wirén 31.3.2017

Teksti: Salla Vuorikoski
Kuvitus: Anssi Keränen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Laura Laakso empii. Hän voisi vaihtaa oman terveysasemansa yksityiseen Mehiläiseen, mutta ei ole varma, kannattaako se. Laakso asuu Jyväskylässä, joka on yksi sosiaali- ja terveysministeriön kokeilualueista.

Pankkialalla työskentelevällä 33-vuotiaalla Laaksolla on työterveyshuollon palvelut käytettävissään ja vakuutus sairaanhoitokuluja varten. Kumpikaan ei silti kata vaivaa, johon Laakso kaipaa lääkärin apua. Hän miettii, pääsisikö Mehiläisen kautta nopeammin hoitoon kuin julkisella puolella.

Laakso on yrittänyt saada päätöksensä tueksi tietoa Mehiläisen jonotusajoista. Se on ainoa yksityinen toimija, joka lähti Jyväskylässä kokeiluun.

”Lopulta he sanoivat Mehiläisestä, että eivät voi tehdä vielä mitään, kun en ole hoitanut sitä listautumista sinne. Vasta sen jälkeen voi katsoa ajanvarausta”, Laakso kertoo turhautuneena.

Ilman nyt mielen päällä olevaa terveyshuolta Laakso tuskin suunnittelisi terveysasemansa vaihtamista.

”Kyllä minä varmaan teen sen vaihdon nyt joka tapauksessa”, hän miettii.

Laakso on ikänsä ja työllisyytensä puolesta kermaa, jonka kuorimista esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson pitää valinnanvapauden riskinä.

Pelkona on esitetty, että yksityiset yhtiöt alkavat houkutella listoilleen työssäkäyviä, perusterveitä henkilöitä. Ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi palveluita, mutta yhtiö saisi heistä vuosikorvauksen.

Valinnanvapaus ei sinänsä ole täysin uusi asia suomalaisessa terveydenhuollossa. Jo nyt jokainen voi valita vuodeksi kerrallaan jonkin muunkin kuin oman alueensa terveysaseman. Valinta on voinut osua myös yksityiseen terveysasemaan, jos kunta on järjestänyt palvelunsa niin.

Pörssiyhtiö Pihlajalinnalla on kokemusta julkisesti maksettujen asiakkaiden hoitamisesta. Tampereella se on pyörittänyt kahta terveysasemaa kaupungin toimeksiannosta jo kymmenen vuotta.

Aluksi kaupunki antoi yritykselle 9 000 asukasta hoidettavaksi.

Vuonna 2011 alkaneen valinnanvapauden myötä myös julkisen terveysaseman vaihtajia on tullut Pihlajalinnan asiakkaiksi. Heistä yhtiö saa kaupungilta isomman korvauksen kuin muista. Pihlajalinnan mukaan syynä on vaihtajien muita suurempi tarve terveyspalveluille.

”Johtava lääkärimme nauroi, että tervetuloa vaan Li Andersson tänne katsomaan. Meillä ei käytännössä muita olekaan kuin vanhuksia, monisairaita, mielenterveys- ja päihdepotilaita. He ovat niitä, jotka tarvitsevat terveysaseman palveluita säännöllisesti ja jotka valinnanvapautta ovat käyttäneet, sanoo hallituksen puheenjohtaja Mikko Wirén.

Tampereen kaupungin projektipäällikkö Eeva-Kaisa Mäkinen katsoo tilastoja kaupungin kaikista terveysaseman vaihtajista.

Hänen mukaansa vaihtajat käyttävät hieman muita enemmän palveluita, mutta tyypillinen syy vaihtoon on terveysaseman sijainti. Moni toiselle alueelle muuttava haluaa jatkaa vanhan terveysasemansa palvelujen käyttämistä.

”Jos monisairaista vanhuksista saa yli 400 euroa vuodessa, kyllä he ovat sitä kermaa.”

Wirén vakuuttaa, että soten kermankuorinta voidaan estää oikeanlaisella korvausmallilla. Nyt tarvitaan avuksi kapitaatiokorvauksen käsite.

Sillä tarkoitetaan esimerkiksi vuosittain maksettavaa könttäsummaa, jonka maakunta antaisi sote-keskukselle vastineeksi kansalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon hoitamisesta.

Hallituksen luonnoksen mukaan sote-rahoista 80 prosenttia pitäisi käyttää kapitaatioperusteisesti sen sijaan, että maksettaisiin yksittäisistä suoritteista listahintoja. Tällä halutaan estää kustannusten räjähtäminen käsiin.

Wirénin mukaan oikeanlainen kapitaatiokorvaus esimerkiksi Tampereen valinnanvapauskokeilussa varmistaa sen, että työterveyshuollon asiakkailla rahastaminen ei onnistu.

Kaupunki maksaa Pihlajalinnalle perusmaksuna 50 euroa asiakkaasta, mikäli hän on myös työterveyshuollon asiakas. Wirénin mukaan näiden asiakkaiden haaliminen ei ole järkevää.

”Se 50 euroa palaa mihin hyvänsä yhteen hoitajakäyntiin. Toisaalta jos monisairaista yli 75-vuotiaista vanhuksista saa yli 400 euroa vuodessa, kyllä he ovat sitä kermaa”, Wirén sanoo.

Kun valinnanvapaus astuisi voimaan, asukas listattaisiin automaattisesti lähimmän terveysaseman eli sote-keskuksen asiakkaaksi. Se voisi olla yksityinen tai maakunnan omistama yhtiö. Asiakas voisi halutessaan vaihtaa sote-keskustaan.

Hallitus on vakuuttanut Juha Sipilän (kesk), Petteri Orpon (kok) ja Timo Soinin (ps) suulla, että sote-keskukset eivät voi valikoida asiakkaitaan. Asiakas valitsee.

Vakuutteluista huolimatta on selvää, että esimerkiksi toimipisteen sijainnilla on mahdollista vaikuttaa asiakaskunnan koostumukseen. Helsingin Eirassa asuu erilaista väkeä kuin kaupungin toisella puolella Myllypurossa. Jos Wiréniä on uskominen, jälkimmäinen alue voisikin olla se kermakuppi, jonne sote-keskus kannattaa perustaa.

Samoilla linjoilla on Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, joka harmittelee, että kiivaassa valinnanvapauskeskustelussa ei ole päästy vielä asian ytimeen. VATT:n mukaan kermankuorintayrityksiä ei voi täysin estää, mutta oikeanlainen maksumalli auttaa.

”Se, kuinka kannattavaa terveiden potilaiden valikointi on, riippuukin olennaisesti siitä, miten yksityiskohtaisella tasolla tarvevakiointi tehdään, eli miten tuottajille kompensoidaan esimerkiksi vanhempien ja/tai sairaampien asiakkaiden hoito”, se toteaa tuoreessa kannanotossaan.

Vielä ei tiedetä, millaisia kapitaatiomaksut olisivat. Esitysluonnoksen mukaan maksuista päättäisi maakunta, joka saisi rahansa valtiolta. Maakunta siis arvioisi itse, miten se maksaa sote-yhtiöille asukkaidensa terveydenhuollon hoitamisesta.

Hallituksen luonnoksen mukaan korvauksia voitaisiin porrastaa asiakkaiden iän, sukupuolen ja työssäkäynnin mukaan. Toisaalta todetaan, että maakunta voisi halutessaan poiketa näistä reunaehdoista.

On siis mahdollista, että Suomessa olisi aluksi kahdeksantoista erilaista kapitaatiokorvausmallia. Osa niistä olisi onnistuneempia kuin toiset. Pihlajalinnalla ja muilla terveyspalvelufirmoilla siis riittää lobattavia päättäjiä ja virkamiehiä.

Luulisi Wirénin olevan innoissaan hallituksen aikeista, jotka toteutuessaan toisivat mitä todennäköisimmin lisää liikevaihtoa hyvin porskuttavalle pörssiyhtiölle.

Lääkäritaustainen Wirén muistaa muistuttaa kaikissa antamissaan haastatteluissa, että hänen mielestään ihmisten terveydellä ei pidä tehdä bisnestä.

Näkemystä voi pitää erikoisena sikäli, että juuri Wirén on tehnyt mittavan omaisuuden yritystoiminnallaan.

”Näen, että on täysin oikeutettua tehdä voittoa, jos se perustuu palveluiden laadun parantamisella aikaansaatuun kustannustehokkuuteen ja työhyvinvoinnin sekä potilastyytyväisyyden parantamiseen.”

Wirénin mielestä valinnanvapauden periaate on hyvä, mutta hallituksen kiireiset suunnitelmat eivät vakuuta. Wirén arvelee, että tällä menolla koko järjestelmä ajautuu parissa vuodessa kaaokseen.

”Miksi aloitetaan kokeiluja tilanteessa, jossa laki on jo eduskuntaan menossa? Ei näistä tulla saamaan riittävästi kokemuksia muutamassa kuukaudessa.”

Wirénin mukaan Pihlajalinnan pitkää kokemusta ja tehtyjä tutkimuksia ei ole otettu valmistelussa huomioon.

”Sairaanhoitopiireistä juostaan koko ajan ministeriössä kertomassa näkemyksiä.”

Hän pitää julkisuudessa esitettyjä väitteitä yksityisten firmojen kovasta lobbauksesta naurettavina.

”Ylivoimaisesti suurimpia lobbaajia tässä maassa ovat nykyiset julkiset sosiaali- ja terveydenhuollon valtarakenteet, erityisesti sairaanhoitopiirit. Sieltä juostaan koko ajan ministeriössä kertomassa näkemyksiä ja isoista sairaaloista valitaan ne selvitysmiehet. Tämä on niin yksipuolista tämä suunnittelu.”

Sote-uudistus kiihdyttää tunteita: käynnissä on ennennäkemätön rahan ja vallan uusjako.

Aamulehti paljasti, että miljardien eurojen arvoisten sote-kiinteistöjen hallinnointiin perustettu yritys on saanut johtajat poikkeuksellisessa menettelyssä. Sairaanhoitopiirien pomot valittiin uusiin kovapalkkaisiin tehtäviinsä ilman avointa hakua.

Pihlajalinnan Wirén hämmästelee tapausta. Hän arvostelee myös voimakkaasti selvityshenkilöiden tuoretta raporttia, jossa vaadittiin laboratorio- ja kuvantamispalveluiden siirtämistä pois suoran valinnan piiristä. Selvityksen tekijät ovat sairaanhoitopiirien palkkalistoilla.

Wirénin mukaan sote-keskusten pitäisi päinvastoin ottaa kokonaisvastuu potilaan hoidosta erikoissairaanhoidon tarpeita myöten. Se voitaisiin hänen mukaansa tehdä kiinteällä vuosihinnalla, ilman suoritehintoja.

”Pidän itse tätä ainoana keinona saavuttaa asetetut säästötavoitteet heikentämättä palveluita.”

Mehiläisen toimitusjohtajalla Janne-Olli Järvenpäällä on myönteisempi kuva yritysten kuulemisesta valmistelussa. Myös hänen yhtiöllään on kokemusta julkisen terveysaseman pyörittämisestä Espoossa.

”Kokemuksiamme valinnanvapauskokeilujen valmistelussa on kuultu, mutta siinä on toki näkynyt asian olevan uusi myös valmistelijoille”, hän kertoo.

”Hinnoittelussa pitää huomioida palveluiden käyttö ja tarve, joka vaihtelee merkittävästi eri asiakasryhmien välillä. Pilottien osalta tässä tuskin on täysin onnistuttu, mutta juuri siksihän pilotteja tehdään, jotta niistä opitaan.”

Sote-uudistuksen veturin, alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin mukaan yritysten näkemyksiä on kuultu muun muassa palveluntuottajien valmisteluryhmässä ja Pihlajalinnassa työskentelevä asiantuntija on ollut mukana ministeriön asiantuntijaryhmässä.

”Katsoisin, että yksityisen sektorin näkökulmat ovat olleet laajasti esillä ja niistä on saatu paljon hyötyä valmisteluun”, Pöysti sanoo.

Valinnanvapauden pitäisi astua voimaan vajaan kahden vuoden kuluttua. Aikataulua on kritisoitu epärealistiseksi. Pääministeri Sipilä onkin jo väläyttänyt, että sitä saatetaan porrastaa.

Laura Laakso on törmännyt yhteen keskeiseen pulmaan: tiedon puutteeseen.

Jos jyväskyläläinen Laura Laakso vaihtaisi julkisen terveysasemansa Mehiläiseen, hänen palveluistaan maksettaisiin yritykselle 114 euroa vuodessa. Se on Kuokkalan alueella asuvasta 7–64-vuotiaasta määritelty kapitaatiokorvaus.

Laakso suhtautuu epäileväisesti siihen, että palveluista, niiden saatavuudesta ja tasosta saisi tietoja vasta asiakkaaksi listautumisen jälkeen. Hän on törmännyt valinnanvapaushankkeen yhteen keskeiseen pulmaan: tiedon puutteeseen. Miten varmistetaan, että asiakkaat voivat tehdä fiksun valinnan? Ilman tietoa ihmiset ovat enemmän yritysten markkinoinnin ja mielikuvien armoilla.

Tällä kertaa Laakso päättää jättää valinnanvapautensa käyttämättä.

”Loppujen lopuksi olen ollut tyytyväinen omaan terveysasemaani.”