Sipilä pokkana: Tuhat uutta ammatillista opettajaa – itse toteutti leikkauksia, jotka johtivat yli tuhannen opettajan potkuihin
Uutisanalyysi: Keskusta antaisi opettajat työpaikoille ja yrityksiin, ei oppilaitoksiin.
Toimitusten sähköposteihin putkahti lauantaina 24. marraskuuta 2018 pääministeri Juha Sipilän johtaman keskustan lähettämä tiedote.
Vaalit lähestyvät ja viesti kuului, että keskusta esittää ammatilliseen koulutukseen tuhatta uutta opettajaa ja ohjaajaa. Ensisijaisesti uudet opettajat jalkautettaisiin koulutussopimuksen puitteissa työpaikoille ja yrityksiin, jotta opiskelijat saisivat tarvittavaa apua ja konkreettista opetusta.
Syykin oli selkeä. Keskusta on saanut yrittäjiltä ja ammattikouluista palautetta, jonka mukaan työpaikoilla on enemmän tarvetta opettajien läsnäololle.
Niinpä. Muistellaanpa hieman ammattikoulujen rahoituskuvioita ja niihin liittyvää ”reformia”.
Yksistään Sipilän hallituskauden aikana ammattikouluilta on leikattu Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n tilastojen mukaan 248 miljoonaa euroa. Jos mukaan lasketaan Jyrki Kataisen (kok) ja Alexander Stubbin (kok) hallituksen leikkaukset, summa nousee yhteensä noin 450 miljoonaa euroon. Summissa ovat mukana kaikki ammatilliseen koulutukseen liittyvät leikkaukset mutta ei indeksijäädytystä.
Ammattikouluista on irtisanottu Sipilän, Kataisen ja Stubbin hallituskausien aikana ainakin 2 000 ammattikoulun opettajaa. Valtaosa on saanut lähteä Sipilän hallituskauden aikana.
Samalla kun rahoitusta on leikattu ja opetushenkilöstön määrää vähennetty, ovat opiskelijoiden ja tutkintojen määrät kasvaneet.
Useissa ammattikouluissa oppilaille siirretään yhä enemmän vastuuta: kädentaitoja opetetaan kirjoista ja opettajien antamaa lähiopetusta on vähennetty.
Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:n mukaan ammattikoululaisille järjestetään opetusta keskimäärin 27 tuntia viikossa ja itsenäistä ohjattua opetusta kuusi tuntia viikossa.
Käytännössä koko opetuksesta noin 18 prosenttia on siis ”itsenäistä ohjattua opetusta”. Joku voisi pitää nuoren oppilaan tilannetta vaikeana.
Hallitus laittoi opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) johdolla ammattikoulut ahtaalle, kun se päätti ”tehostaa” ammattikoulujen rahoitusmalleja.
Pyrkimys oli, että uuden lain voimalla koulutuksen järjestäjiä kannustetaan kohdentamaan koulutusta aloille, joilla on työvoimatarvetta.
On siis pyritty taklaamaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa. Sitä ei ole kuitenkaan lähimainkaan ratkaistu, sillä tilastojen mukaan Suomen työllisyysaste ei nouse, vaikka avoimia työpaikkoja on ennätysmäärä.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä perusteleekin nyt tuhannen uuden opettajan palkkaamista saamansa palautteen lisäksi juuri kohtaanto-ongelmalla.
Ongelmalla, joka on ollut taloustieteilijöiden, yrittäjien ja työntekijöiden tiedossa jo vuosikausia.
Suomen työmarkkinoilla avoimiin työpaikoihin ei löydy osaavia, koulutettuja työntekijöitä. Toisilla aloilla tarjontaa on puolestaan liikaa suhteessa työpaikoihin.
Herääkin kysymys, onko koulutus-, työ- ja talouspolitiikkaa tehty vuosikausia laput silmillä. Ammattikoulureformikin on johtanut vain ikävään uutisointiin siitä, ettei kouluissa ole lähiopetusta.
Ovatko poliitikot osanneet luoda eri koulutusohjelmiin tarvittavia porkkanoita? Onko elinkeinoelämä ollut tarpeeksi aktiivinen, jotta kaupan alalle, rakennusalalle ja korjaamoalalle löytyy tarpeeksi työntekijöitä? Nyt nämä alat kärsivät työvoimapulasta.
Viime hallituskausien koulutusleikkaukset ovat esimerkki siitä, että politiikkaa tehdään Suomessa hyvin lyhytjänteisesti. Vaalien lähestyessä ääni kellossa kuitenkin muuttuu.
Suomen Kuvalehden keväällä 2018 tekemän selvityksen mukaan Sipilän, Kataisen ja Stubbin hallituskausien aikana koulutuksesta leikattiin yhteensä 1,5 miljardia euroa.
Jotta Sipilä ja muut puolueet voisivat puhua uusista panostuksista koulutukseen, olisi ensin lisättävä rahoitusta, jotta nyt tehdyt leikkaukset saataisiin kurottua umpeen.
Vasta tämän jälkeen voisi lähettää mediaan tiedotteen koulutukseen kohdistuvista lisäpanostuksista.