Sieppaus ei yllättänyt asiantuntijoita

Juha Turunen
Teksti
Jukka Ukkola

Turva-alan asiantuntijan osasivat odottaa miljoonaluokan panttivankidraamaa, mutta epäilevät sitä, että epäilty olisi toiminut yksin.

Turvamies

Turvamiehiä tuskin palkataan vastakaan jokaiselle johtajalle. Kuva Hannu Lindroos


Miljonäärisukuun kuuluvan Minna Nurmisen sieppaus oli järkyttävä tapaus, mutta se ei näytä lopettaneen Suomesta ”viattomuuden aikaa” – koska tuota viattomuuden aikaa ei ole eletty enää vuosikausiin. Turva-alan asiantuntijoita ei yllätä niinkään itse sieppaus, vaan se, jos sen todella toteutti yksi ainoa henkilö, kuten poliisi on ilmoittanut.

Pelkona on, että sieppauksissakin toimii ”porttiteoria”.

”Odotin jo, milloin jotain tällaista tapahtuu Suomessa, koska sieppaukset ovat muualla maailmassa aivan yleisiä”, sanoo turvallisuuskouluttaja Auvo Niiniketo, jolla on pitkä kokemus turvatoiminnasta muun muassa Venäjällä.

”Hysteriaan ei ole syytä, mutta yrityksissä on hyvä tajuta, että tällaistakin voi tapahtua, ja pysähtyä tarkistamaan, ovatko turvallisuuden perusasiat kunnossa.”

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) yritysturvatoimiston johtaja Kalevi Tiihonen on samaa mieltä.

”Vielä 10-15 vuotta sitten miljonäärin omaisen sieppaus olisi johtanut koko yritysmaailmassa erilaiseen reaktioon kuin nyt.”

Viime vuosien varautumisen jälkeen nyt ei yksittäistapauksen perusteella ole odotettavissa kovin suuria muutoksia.

26-vuotias Nurminen siepattiin Helsingin Töölöstä 27. toukokuuta ja häntä pidettiin vangittuna yli kaksi viikkoa.

Jättilunnas huolestuttaa

Kansainvälisesti toimivat suomalaisyritykset ovat joutuneet ottamaan myös sieppaukset huomioon jo aiemmin, mutta kotimarkkinoilla joudutaan ehkä miettimään joitakin toimia avainhenkilöiden turvaamiseksi. Ne tarkoittavat lähinnä turvakartoitusta ja riskirajojen tarkistuksia. Esimerkiksi pysyvien henkivartijoiden palkkaamiseen Tiihonen ei usko.

Henkivartijoita käytetään edelleen kuten tähänkin asti, turvaamaan tiettyjä tilanteita tai esimerkiksi yrityksen arvovieraita.

Muutama vuosi sitten julkaistiin sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman osana keskuskauppakamarin ohjekirja avainhenkilöiden turvallisuudesta, ja juuri ennen Minna Nurmisen sieppausta julkaistun Turvallisuus-lehden (3/2009) kansijutun otsikkona oli ”Kidnappaus – lisääntyvä uhka yrityksille”.

”Kidnappaukset ovat joka tapauksessa poikkeuksia – meillähän ne ovat yleensä liittyneet huoltajuuskiistoihin eivätkä rahastamiseen. Monissa riskimaissa, kuten Irakissa, Iranissa, Afganistanissa tilanne on tietysti aivan toinen, ja siellä toimivat yritykset joutuvat tekemään erityisjärjestelyjä.”

Ostettavien turvapalveluiden lisäksi tarjolla on myös kidnappausvakuutuksia. Niiden kautta suuret vakuuttajat ja jälleenvakuuttajat voivat saada juttuja selvittämään pätevimmät tahot ja kattaa jopa lunnaita.

Sieppausten ongelmana on tietysti se, ettei kaikkia voida turvata, Tiihonen sanoo. Jos ylin johto suojataan, rikollisuus voi suuntautua keskijohtoon. Saalis ehkä pienenee, mutta työ helpottuu. Niiniketo huomauttaa, että Suomen sieppaustapauksen huolestuttavimpia piirteitä oli vaaditun ja maksetunkin lunnassumman valtava koko 8-10 miljoonaa euroa.

”Tuollainen summa väistämättä houkuttelee matkijoita, jotka uskovat onnistuvansa vähän paremmin. Maailmalla saatetaan lapsi napata kadulta vain 5 000 euron toivossa.”

Poliisi onnistui

Sekä Tiihonen että Niiniketo kiittelevät poliisin toimintaa Minna Nurmisen sieppauksen selvittämisessä.

”Kyllä se näyttää olleen huikea operaatio sekä uhrin perheen että julkisuudenkin suuntaan”, Tiihonen arvioi.

Molemmat asiantuntijat kuitenkin ällistelevät sitä, olisiko syylliseksi epäilty turkulaismies tosiaan pystynyt suunnittelemaan ja toteuttamaan monimutkaisen sieppauksen yksin.

”Harvinaisen toimelias kaveri”, heittää Niiniketo.

Hän ei usko, että moiseen tekoon Suomessa olisi pystynyt joku ulkomaalainen konna, koska tuollaiseen valmisteluun tarvitaan jo runsaasti paikallistuntemusta ja kielitaitoakin.