Saksan tietoturvaviraston johtaja erotettiin Venäjä-yhteyksien vuoksi – käynnissä historiallinen tilinteko
”Tapaus Schönbohm” osoittaa, että Saksassa on nyt päättäväisyyttä ja poliittista halua puuttua Venäjä-kytköksiin.
Saksan sisäministeri Nancy Faeser (SPD) erotti tiistaina maan Tietoturvavirasto BSI:n johtajan Arne Schönbohmin. Syynä ovat epäilyt Schönbohmin Venäjä-kytköksistä.
Irtisanominen ei tullut yllätyksenä. Schönbohmin asemasta on keskusteltu Saksassa kiivaasti sen jälkeen, kun yleisradioyhtiö ZDF:n suosittu Magazin Royale -ohjelma käsitteli hänen Venäjä-kytköksiään lokakuun alkupuolella.
Kohun ytimessä on Schönbohmin vuonna 2012 perustama ja vuoteen 2016 puheenjohtama Kyberturvallisuusneuvosto-niminen järjestö (Cyber-Sicherheitsrat Deutschland). Verkkosivujensa mukaan sen tarkoituksena on neuvoa yrityksiä, viranomaisia ja poliittisia päättäjiä kyberturvallisuudessa.
Saksalaisten mediatietojen mukaan järjestö on joutunut venäläisten yritysten ja jopa valtiollisten turvallisuusviranomaisten vaikutuksen alaiseksi. Järjestön jäsenyrityksen Protelionin kerrotaan markkinoineen saksalaisille yrityksille ja poliitikoille Saksassa tehtyä tietoturvallisuusohjelmistoa. Todellisuudessa ohjelmiston oli kehittänyt entisen KGB-agentin perustama venäläisyritys Infotecs. Saksalaisessa mediassa on kerrottu Venäjän presidentti Vladimir Putinin jopa myöntäneen Infotecsin perustajalle kunniamitalin.
Kyberturvallisuusneuvosto on kiistänyt syytökset. Se on kuitenkin kohun jälkeen kertonut erottaneensa Protelionin toiminnastaan.
Sisäministeri Faeserin kerrottiin jo viikko sitten haluavan siirtää Schönbohmin syrjään. Varmuus potkuista saatiin tiistaina, kun sisäministeriön tiedottaja vahvisti asian. Sisäministeriö sanoo tutkivansa syytökset perinpohjaisesti, ja myös Schönbohm kertoo pyytäneensä selvitystä häneen kohdistuvista syytöksistä.
Mediatietojen mukaan Faeser olisi ärsyyntynyt siihen, että Schönbohm jatkoi yhteyksiään Kyberturvallisuusneuvosto-järjestöön, vaikka sen Venäjä-yhteyksiä on tuotu toistuvasti esiin.
Saksan ulkopoliittisen instituutin (DGAP) johtaja Guntram Wolff arvioi Suomen Kuvalehdelle muutamaa päivää ennen Schönbohmin eroa, että huomattava osa saksalaisesta yhteiskunnasta on Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen tunnustanut Saksan olleen liian sinisilmäinen Venäjä-riskeille. ”Tapaus Schönbohm” osoittaa, että Saksassa on nyt päättäväisyyttä ja poliittista halua puuttua Venäjä-kytköksiin.
”Helmikuun 2022 ja kansleri Olaf Scholzin ”Zeitenwende”-linjapuheen jälkeen kytköksiä arvioidaan nyt uudelleen kaikilla tasoilla”, Wolff sanoo.
”Nyt Saksassa on tehty selvästi arvio, että siteet ovat menneet liian pitkälle”.
Scholzin heti Venäjän täysmittaisen hyökkäyksen aloittamisen jälkeen pitämää ”Zeitenwende”-linjapuhetta pidetään vedenjakajana, joka uudisti Saksan ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan.
”Kansleri Scholz otti heti hyökkäyksen alettua vahvan kannan, ja esitti muun muassa massiivisia panostuksia Saksan sotilasmenoihin. Näimme päättäväisiä toimia, joilla pyritään vastaamaan joihinkin aikaisemmista virheistä.”
Wolff uskoo, että tulevina kuukausina ja vuosina esiin nousee vielä monia Venäjä-kytköksiin liittyviä ongelmia ja tapauksia.
”Mutta ei ainoastaan Saksassa, vaan läpi Euroopan”.
Viimeiset kolmekymmentä vuotta Saksassa ja monessa Euroopan maassa on eletty aikakautta, jolloin Venäjään liittyviä riskejä on oltu valmiita hyväksymään, Guntram Wolff sanoo. Aikaa ennen Venäjän täysmittaista hyökkäystä Ukrainaan hän kuvailee eräänlaiseksi itsetyytyväisyyden aikakaudeksi.
Halpa kaasu virtasi, ja talous veti.
Wolffin mukaan presidentti Putinilla on ollut selvä strategia, jossa on hyödynnetty Venäjän taloudellisia ja fossiilisen energian resursseja vaikutusvallan saamiseksi ulkomailla. Saksassa venäläiset yhtiöt ovat pyrkineet haalimaan esimerkiksi kaasun varastointiin liittyviä omistuksia. Myös Lontoossa on nähty paljon venäläistä rahaa, aina jalkapallojoukkueiden omistuksia myöten.
”Putin selvästi ajatteli, että länsi oli ostettavissa. Venäläinen kaasu on myös Saksassa haluttu nähdä luotettavana energianlähteenä. Ja ei vain luotettavana, vaan myös halpana.”
Saksassa halukkuuteen hyväksyä Venäjä-riskit vaikutti myös se, ettei Saksa ole Venäjän naapurivaltio. Maa on ollut viimeiset 30 vuotta liittolaistensa ympäröimä. Tässä on Wolffin ajattelun mukaan iso historiallinen ero esimerkiksi verrattuna Puolaan, miksei myös Suomeen.
Wolff huomauttaa, että Saksassa on ollut jo historiansakin peruja toimijoita, jotka ovat enemmän tai vähemmän sympatisoineet Venäjää. Esimerkiksi Saksan laitavasemmiston juuret ovat Itä-Saksassa ja DDR:ssä.
Vastikään Die Linke -vasemmistopuolueen liittopäiväedustaja Sahra Wagenknecht kohautti syyttämällä Scholzin hallitusta kauppasodan aloittamisesta maan tärkeintä energiantoimittajaa Venäjää vastaan.
Moni maltillisempaa suuntausta edustava saksalainen poliitikko on helmikuun jälkeen ollut valokeilassa aiempien, erityisesti Nord Streamiin liittyvien Venäjä-kantojensa vuoksi.
Ottamatta kantaa yksittäistapauksiin Wolff arvioi, että valtaosassa tapauksista sympatiat eivät kohdistu kuitenkaan nyky-Venäjään, vaan eritasoisia yhteyksiä on ollut läpi vuosikymmenien. Hän muistuttaa myös, ettei jokainen yhteys Venäjälle välttämättä tarkoita suoranaisesti korruptiota. Selvää kuitenkin on, että venäläinen raha on levinnyt laajalle Euroopan talouksissa. Tällöin myös riski esimerkiksi informaatiovaikuttamiseen kasvaa.
Venäjään liittyvä asennemuutos ei tarkoita, että Saksassa oltaisiin läpikotaisin tyytyväisiä Scholzin hallituksen toimiin Ukrainan sodassa. Saksassa on käyty laajaa keskustelua siitä, ovatko toimet Ukrainan tukemiseksi riittäviä.
Keskustelu on keskittynyt kahden teeman ympärille: onko Ukrainaan toimitettu riittävästi aseita, ja mitä energiapakotteita Venäjää vastaan pitäisi asettaa.
”Saksa on toimittanut merkittävän määrän aseita Ukrainaan. Samalla meidän on myönnettävä – ja myös minä olen kritisoinut Scholzin hallitusta tästä – että toimitettujen aseiden määrä on ollut suhteellisen pieni verrattuna Saksan talouden kokoon.
Hallituksen aseapua on kritisoitu oppositiosta, mutta myös sosiaalidemokraattien SPD:n, liberaalipuolue FDP:n sekä vihreiden muodostaman koalitiohallituksen sisältä.
”Jarrun päällä asiassa on ollut enemmänkin juuri SPD ja kansleri Scholz itse”.
Energiassa Scholzin hallitus päätyi sodan alettua arvioon, että Saksa kohtaisi liian suuria haasteita, mikäli Venäjältä tulevalle kaasulle pantaisiin äkkistoppi.
”Kaasuostot Venäjältä jatkuivat käytännössä siihen saakka, kunnes Putin itse pysäytti ne”, Wolff toteaa.
Kaasun voimakas kallistuminen näkyy Saksan päivänpolitiikassa. Kannatusnosteessa oleva kansalliskonservatiivinen oppositiopuolue AfD on vaatinut paluuta venäläisen energian tuontiin ”mahdollisuuksien mukaan”. Myös vasemmistolaisen Die Linke -puolueen piiristä on esitetty samansuuntaisia vaateita.
Wolff ei kuitenkaan pidä äärioikealta ja -vasemmalta nähtyjä ulostuloja osoituksena siitä, että Saksassa olisi merkittävää poliittista halukkuutta heikentää Venäjään kohdistuneita pakotteita, tai estää Venäjä-kytköksistä käytävää keskustelua. Päinvastoin.
”Selvä ja laaja enemmistö saksalaisesta yhteiskunnasta sekä poliittisesta kentästä haluaa jatkaa pakotteita”, Wolff painottaa.
”Ainoastaan äärioikeistosta ja -vasemmistosta kuuluu halukkuutta vesittää pakotteita. Ollakseni hyvin selvä: kyseiset puolueet ovat poliittisesti pieniä. Niillä ei ole paljoakaan valtaa esimerkiksi Saksan liittopäivillä.”