Vaaralliset vieraat
Pahvilaatikollinen valokuvia kertoo divisioonasta, jonka piti ratkaista sisällissota – ja riuhtaista Suomi Saksan syliin.
Kreivillä oli ongelma pahvilaatikossa, oli ollut jo vuosikymmeniä. Carl Gustav Magnus von Platen-Hallermund oli saanut isältään perintönä lähes sadan kuvan kokoelman saksalaisten interventiosta Suomeen vuonna 1918. Osa pahvilaatikkoperinnön kuvista oli yhteysupseerina toimineen isän, Magnus von Platen-Hallermundin, omasta kamerasta, osa taas Itämeren divisioonan mukana liikkuneiden Kuva ja filmitoimiston (Bufa) valokuvaajien otoksia.
Carl Gustav von Platen-Hallermund tiesi kuvien arvon, mutta ei sitä, mitä niille pitäisi tehdä. Hän kysyi neuvoa pitkäaikaiselta ystävältään, vientikaupassa Saksassa toimivalta Juha Pokelalta. ”Älä ainakaan hävitä”, Pokela sanoi.
Kun kuvakysymykseen palattiin useita vuosia myöhemmin, lupasi Pokela hoitaa kuvat Mannerheim-museoon, Kansallisarkistoon, mihin tahansa oikeaksi osoittautuvaan paikkaan. Kokoelma päätyi Suomen valokuvataiteen museoon.
Suomi oli alennusmyynnissä keväällä 1918.
Erikoistutkija Jukka Kukkosen mukaan lahjoituksessa on mukana kuvia, joita Suomen arkistoissa ei ole aikaisemmin nähty. Kuvien materiaaleista, sävymaailmasta ja monista yksityiskohdista on pääteltävissä, että kysymys on alkuperäisvedoksista. Kuvien merkitysarvoa lisää se, että Bufan ensimmäisen maailmansodan kuva-arkisto negatiiveineen tuhoutui tiettävästi suurimmalta osaltaan Potsdamin pommituksissa toisen maailmansodan loppuvaiheissa.
Luottamuspula puhkesi ennen hiirenkorvia.
Keväällä 1918 Suomi oli alennusmyynnissä. Saksa arvioi, että pitävän kuristusotteen saamiseen riitti yksi divisioona sotilaita, 14 000 miestä. Vähäisellä panostuksella Suomesta tulisi poliittisesti täysin riippuvainen ja raaka-aineita tuottava alusmaa, joka nöyrästi edistäisi Saksan sotilaallisia päämääriä.
Saksalaisten pääjoukot nousivat maihin Hangossa huhtikuun alussa vuonna 1918. Carl Gustaf Mannerheimin oli pakko hyväksyä saksalaisten tulo. Itämeren divisioonan komentajan, kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin taas oli pakko hyväksyä, että yhteysupseeriksi hänen ja Mannerheimin välille asettui 38-vuotias saksalainen komentajakapteeni Magnus von Platen-Hallermund.
Viimeiset punaisten joukot antautuivat Pyhtäällä 5.5.1918. Sisällissota päättyi, ensimmäinen maailmansota jatkui. Saksalaiset jäivät Suomeen, koska heidän varsinainen tehtävänsä oli kesken. Heti toukokuussa alkoi Kannaksen puolustusasemien suunnittelu venäläisten varalta. Samalla ne muodostaisivat lähtöasemat Pietariin hyökkäämiselle.
Magnus von Platen-Hallermund sai 30.5. tehtäväkseen Laatokan puolustussuunnitelman laatimisen. Työ valmistui kahdessa kuukaudessa. Pietariin hyökkäämisestä luovuttiin syyskuun lopussa 1918.
Ensimmäisen maailmansodan aselepo solmittiin 11.11.1918. Kolme päivää myöhemmin von der Goltz ilmoitti saksalaisten joukkojen lähtevän Suomesta. Viimeiset poistuivat 16.12., heidän mukanaan lähti yhdeksän kuukautta Suomessa rautakanslerina toiminut Goltz. Päivämäärää voisi pitää pikkuitsenäisyyspäivänä.
Kuolemalla ja voitolla on oma kuvastonsa.
Mannerheimin ja yhteysupseeri Magnus von Platen-Hallermundin yhteydenpito jatkui, vaikka sota ei sitä enää vaatinutkaan.
Magnuksen ja hänen suomalaisen vaimonsa Marien poika syntyi 31.10.1932. Lapsi sai Hampurissa pidetyssä kastejuhlassa nimekseen Carl Gustav Magnus. Kummisetää oli kahdeksan päivää aikaisemmin alettu puhutella sotamarsalkaksi. Kummipoikaa alettiin kutsua Göstaksi.
Göstan mukaan hänen vanhempansa pitivät tiiviisti yhteyttä Mannerheimiin aina isä-Magnuksen kuolemaan saakka vuonna 1943. Mannerheim järjesti leskelle mahdollisuuden palata Suomeen sodan päätyttyä ja auttoi häntä myös saamaan Suomen kansalaisuuden takaisin.
Gösta kirjoitti ylioppilaaksi Tölö Svenska Samskolanista 1952 ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi Hankenilta 1964. Hän työskenteli sekä Fiskarsin että Partekin Saksan-tytäryhtiöiden toimitusjohtajina.
Oman yrityksen toimitusjohtajuudesta eläkkeelle jäänyt Gösta von Platen-Hallermund, marsalkan kummipoika, asuu nykyään Frankfurtin alueella Dreieichin pikkukaupungissa.
